Uusi taitomme

Eilen illalla kotiutuessani jouluostosreissultani pääsin todistamaan ihanaa hetkeä, kun Elis istui ilman tukea jo pitkän pitkän tovin leikkien samalla lelulla. Aikaisemmin hän on vain hetken pysynyt ilman tukea, useimmiten nojaten eteenpäin omiin käsiinsä. Lelulla leikkimisestä samaan aikaan ei puhettakaan. Tänään meillä jo oli kaveri kylässä ja leikittiin yhdessä leluilla istuen. Voi tätä vanhempien riemua taas, pieniä on meidän ilot. 🙂

Nyt onkin lyhyen ajan sisällä tullut ensimmäinen hammas, opittu ryömimään sekä istumaan ilman tukea. Ryömiminenkin on kovaa vauhtia muuttumassa konttaamiseksi, joten meillä onkin C:n kanssa pieni veto päällä, josko Elis oppisi konttamaan jouluun mennessä.

Olen hieman skeptinen sen suhteen, että näin pieni osaisi jo tarkoituksenmukaisesti sanoa sanoja, vaan hänen oma kielensä lähinnä vain muistuttaa mielestämme mm. sanoja ”äiti”, ”isi”, ”ei” jne. Tiedä siitä sitten, mutta alan kohta uskomaan, että Elis oikeasti osaa juuri nuo edellämainitsemani sanat, sillä jo useaan otteeseen hänen suustaan on kuulunut ”äittä” tilanteeseen sopien, samoin ”iti” ja ”eieieiei”. C on ehdottomasti sitä mieltä ettei Elis vielä osaa sanoa sanoja ja nämä ovat vain mitä haluamme uskoa kuulevamme. Tosin tänä aamuna maatessamme vielä sängyssä ja television ollessa päällä, kuulin Eliksen huutavan ”äittä”, kun television ruutuun ilmestyi oranki… joten se siitä kai tai sitten äiti muistuttaa kovasti orankia ;D

Mitä mieltä olette, voiko nuo olla jo tarkoituksenmukaisia sanoja Eliksen suusta?

Tarkkasilmäinen saattaa huomata, että meidän sohva on hieman omituisen näköinen. Siitä tulossa lisää!