Monta Syytä Rakastaa on elämänmakuinen sisustus- ja lifestyleblogi. Kirjoittajana toimii sisustusalalla opiskeleva Nina, 6-vuotiaan pienen pojan äiti, joka rakentaa ja sisustaa omaa unelmakotiaan skandinaavisin ottein. Nina rakastaa valokuvaamista ja pyrkii taltioimaan kuviinsa aitoja hetkiä ja tunteita. Tästä blogista löydät rehellistä arkea ja inspiroivaa arjen kauneutta!
Häät on nyt totta tosiaan juhlittu ja aloitettu totuttelu rouvitteluun. Töihin palatessani sain monta selän taputusta ja rouvittelua, joka sai itseni kuulostamaan todella vanhalta. Olisin mieluummin vaimo kun rouva. 🙂 Hääkoristeiden kuvaaminen ja myynti-ilmoitusten näpytteleminen Facebookin hääkirppiksille on verottanut oman aikansa vapaa-ajastani, samoin toipuminen häistä. Hääpäivä itsessään ei ollut kovin paha eikä toipuminen olekaan varsinaisesti siitä vaan sitä edeltävistä kahdesta viikosta, jotka olivat juoksemista paikasta toiseen ja aivan järjetöntä kiirettä.
Hääviikko kului askarrellen ja tehden viimeisiä hääostoksia ja taisin törsätä melkoisen summan rahaa hääkoristeisiin, paniikin iskiessä hääpäivän lähestyessä. Onneksi osa on jo myyty eteenpäin. Keskiviikkona kävimme lastaamassa automme täyteen hääviinaksia työpaikkani varastolta ja C roudasi ne pitopalvelumme kylmiöön. Pitopalvelu sijaitsi vain muutaman kilometrin päässä juhlapaikaltamme, joten he tarjoutuivat säilyttämään kylmässä juomiamme, mikä oli melkoinen taivaanlahja, koska tilanpuute olisi kyllä juhlapaikalla iskenyt. Samaan aikaan olin itse siskoni luona tekemässä tieopasteita vanhoista laudanpätkistä. Illalla menin vielä laittamaan ystäväni luokse hääkynsiä ja siellä menikin puoleen yöhön saakka.
Torstaina pääsimme juhlapaikalle ja teimme pitopalvelun kanssa tällit siellä puolen päivän jälkeen. Samalla alkoi juhlapaikan koristelu, jota jatkui iltakahdeksaan saakka. Melkein kaikki saatiin torstaina laitettua, lukuunottamatta unohtuneita koristeita, jotka mentiin sitten laittamaan perjantaina. Kuvittelin perjantaista tulevan helppo päivä, kun lähes kaikki saatiin valmiiksi jo torstaina, mutta toisin kävi. Perjantai alkoi kukkien haulla tukusta ja niiden viemisellä juhlapaikalle. Samaan aikaan C kävi Eliksen kanssa hakemassa hänen isänsä lentokentältä ja tulivat nappaamaan minut kyytiin juhlapaikalta paluumatkalla. Tämän jälkeen mentiin hetkeksi kotiimme, jossa C:n isä ystävättärensä kanssa majoittui häidemme ajan. Vaihdoimme kuulumisia ja lähdimme ajamaan Kirkkonummelle viemään jo etukäteen Eliksen matkasänkyä ja muita tarpeita C:n isovanhemmille, jossa Elis siis vietti hääyön. Kirkkonummelta tullessamme takaisin kotiin, jätin vain C:n sinne ja lähdin hakemaan kahta kaasoa kyytiin, suunnistaen takaisin juhlapaikalle. Matkalla haimme vielä viimeisiä ostoksia ja koska itse olin syönyt koko päivän aikana vain yhden omenan aamulla, pääsi autossa järkyttävä itku stressin ja väsymyksen ja nälän seurauksena. Dj:n kanssa oli sovittu tällit viideksi juhlapaikalle, mutta saimmekin odotella häntä juhlapaikalle 1,5 tuntia!!!
Juhlapaikalta pois päästyämme, toinen kaasoista muistutti minua tieopasteista että pitikö nekin vielä kiinnittää. Tässä kohtaa aloin TAAS itkemään, sillä halusin jo kotiin. Olin ollut tähän mennessä jo perjaatteessa kaksi päivää erossa Eliksestä ja ikävä alkoi käymään sietämättömäksi. Laitoimme toisen tieopasteista kiinni ja jätimme toisen sulhasen ja bestmanin hoidettavaksi lauantaiaamulle. Ajoin tuhatta ja sataa kotiin, sillä kello oli jo paljon ja Elis oli vietävä vielä siskoni luokse yökylään, koska olin varannut meille bestmanien ja kaasojen kanssa huoneet Långvikista. Koko perjantai meni niin hullussa drivessa aamu seitsemästä saakka, että olin todella väsynyt päästessämme perille Långvikiin. Unohdimme mm. hääkimpun ja kaikki muut kestokukkasysteemit kotiin pahvilaatikkoon.
Olin odottanut paljon Långvikilta ja sen huoneilta, mutta ne olivatkin todella pieniä ja pimeitä ja hieman harmistuin päästyämme perille. Noh, tärkeintä oli saada olla kaasojen ja bestmanien kanssa yhdessä viimeinen ilta ja aamulla herätä heidän kanssaa laittautumaan tärkeään päivään. Kävimme tyttöjen kanssa syömässä Långvikin ravintolassa ja joimme pullon valkoviiniä. Jäimme vielä ruoan jälkeen baariin hetkeksi notkumaan, sillä Teemu Selänteellä oli samaan aikaan läksiäiset Långvikissa ja verhoista huolimatta kuulimme koko shown ja näimme paljon tuttuja kasvoja.
Levollisesti käytiin nukkumaan ennen puoltayötä ja tuhisimme omien peittojen alla seuraavaan aamuun.