Monta Syytä Rakastaa on elämänmakuinen sisustus- ja lifestyleblogi. Kirjoittajana toimii sisustusalalla opiskeleva Nina, 6-vuotiaan pienen pojan äiti, joka rakentaa ja sisustaa omaa unelmakotiaan skandinaavisin ottein. Nina rakastaa valokuvaamista ja pyrkii taltioimaan kuviinsa aitoja hetkiä ja tunteita. Tästä blogista löydät rehellistä arkea ja inspiroivaa arjen kauneutta!
Siltä todella tuntui tänään vaikka ei vielä terveitä ollakaan kumpikaan. Elis ei edelleenkään syö ja itselläni on edelleen pää kipeä tukkoisuudesta ja räästä. Päätin silti, että tätä päivää ei vietetä sohvan pohjalla kuten viimeiset kaksi viikkoa. Liekö tämä ajatus tullut siitä ihanasta sarastavasta auringonpaisteesta, joka sälekaihtimien läpi asuntoomme pääsi vai turhautuneisuudesta, mutta tuntui ihanalta liikkua johonkin.
Aloitin aamun harjoittelemalla kiharoiden teolla uudella Cloud Nine merkkisellä suoristusraudalla ja olin hyvinkin tyytyväinen kun monen vuoden treenin tuloksena vihdoinkin tajusin oikean tekniikan siihen. Iloitessani onnistuneista kiharoista, päätin myös puuteroida naamarin kuntoon. Kokeilin uutta tekniikkaa, jossa tein utuisen rajauksen sekä ylös että alas silmän ulkonurkkaan tummahkolla luomivärillä ja vaikka se nyt ei ihan kympin arvosanaa saanutkaan, kehtasi sillä lähteä ulos ja näytti sen verran kivalta, että pitänee alkaa treenaamaan!
Sillä aikaa Elis oli kaatanut sohvapöydällä olleen maljakon nurin, mutta tässä kohtaa kiitin kyllä sohvapöydän muotoilua, nimittäin Hayn tarjotinpöydässä on nuo laidat, niin eipähän päässyt maljakon vedet valumaan pitkin mattoa. 🙂
Lähdimme käymään Eliksen kanssa työpaikallani tekemässä muutaman työjutun sekä tulostamassa parit paperit ja skannaamassa lääkärikulut vakuutusyhtiölle. Työpaikallani äitini sai jotenkin ihmeen kaupalla syötettyä Elikselle näkkileipää kunnon voikerroksella. Tämän jälkeen ajoimme Vepsäläisellä käymään juttelemassa sisustussuunnittelijan kanssa sohvista, mistä jäi tosi kiva fiilis. Aikamoinen sattuma, nimittäin meidän uuden sohvan verhoiluksi valikoitui tismalleen sama Lauritzon’s Darwin kangas, jolla verhoilin tuon nykyisen sohvamme. Iskin siihen heti silmäni ja jo hetkeä myöhemmin tajusin ennen kuin myyjä ehti edes kertoa kankaan nimeä, että se on sama kangas. Maku ei ole siis vieläkään muuttunut sen suhteen, ainoastaan sohvan suhteen. Jos joku yhtään miettii siis nykyisen sohvamme ostamista, niin voin kertoa siinä olevan TODELLA laadukas kangas, Vepsäläisen valikoiman kalleimmasta hintaryhmästä. 😉 Voin lähettää lisätietoja ja -kuvia kiinnostuneille.
Vepsäläisen jälkeen menimme hetkeksi kotiin päiväuniaikaan ja Elis nukahti jo autoon, joten ensimmäistä kertaa moneen viikkoon ei tainnut päiväunien kanssa taistella kun sai siirrettyä suoraan autosta sänkyyn. Päiväunien jälkeen suuntasimme Eliksen kanssa isoisovanhemmille leikkimään samalla kun itse menin näyttämään suutani hammaslääkärille. Onnekseni isoisovanhemmat asuvat samassa rakennuksessa kuin missä hammaslääkärini on, joten hoitopaikka on aina taattu. Yläikeniäni alkoi kummasti särkemään viikko sitten lauantaina niin jumalattomasti että oli pakko varata aika hammaslääkärille. Totesimme sen johtuneen alkavasta flunssasta, sillä nyt se oli jo muutaman päivän ajan ollut poissa. Sen sijaan katsoimme alahampaiden tilanteen, nimittäin siellä taas on ollut vihlontaa ja särkyä jo muutaman vuoden, mikä johtuu vetäytyneestä ikenestä, jolloin hammaskaula pilkottaa ja niihin alkaa helposti vihlomaan ympäristön ärsykkeistä. Sain samalla lähetteen röntgeniin koskien jo kohta kolme vuotta kestänyttä vaivaani, joka alkoi flunssan yhteydessä. Korvani menee jatkuvasti lukkoon ja availen niitä ”lonksuttelemalla” leukoja tai pitämällä kiinni nenästä ja puhaltamalla. Välillä leukani ovat tuosta niin jumissa, että ihan särkee ja korvissa tinnittää. Röntgenillä poissuljemme jotain suuhun ja hampaisiin liittyviä ongelmia, jotka voisivat sen aiheuttaa. Toivon, että sieltä löytyisi syy tähän ongelmaani ja saataisiin se vihdoinkin korjattua.
Hammaslääkärin jälkeen istahdin vielä kahville ja pullalle miehen isovanhempien luokse ja sen jälkeen suuntasimme postin kautta oman äitini luokse moikkaamaan heitä ja siskoni kuopusta, joka tuli sinne hoitoon. Elis selvästi jo kaipasi omanikäistä seuraa 2,5 viikon kotona oleilun jälkeen, sillä siitä paistoi sellainen ilo ja riemu kun pääsimme leikkimään siskon lapsen kanssa. Hän matki _kaikkea_ mitä siskon lapsi teki ja nauraa räkätimme äitini kanssa heidän puuhailuilleen.
Kyläilyn jälkeen kävimme vielä ruokakaupasta hakemassa viime hetken tarpeet ja nyt alkaa operaatio lohen valmistus ennen kuin mies ehtii kotiin töistä. 🙂 Ihanaa viikonloppua ja hyvää Halloweenia kaikille sitä juhliville!