Oho.

Meillä Elis on oppinut muutama kuukausi takaperin sanan OHO ja sitähän on siitä saakka lausuttu täällä tilanteissa kun tilanteissa. Tänään viimeksi hän tiputti rekan pöydältä, sen mennen palasiksi, todeten perään vain “oho” ja katsoi pyöreillä silmillään viattomasti. Kuulostaako tutulta? Tätä käytetään nykyään häikäilemättömästi hyväksi tässä huushollissa pahanteossa.

Kun smoothiesta revitään pilli irti ja se roiskii mustikkaiset pisarat pitkin äidin sohvaa tai mattoa, sanotaan “oho”.

Kun pissataan matolle, sanotaan “oho”.

Kun revitään äidin tärkeitä papereita rikki, sanotaan “oho”.

Kun heitetään lattialle äidin juuri viikkaama vaatepino, sanotaan “oho”.

Kun kaadetaan ruokalautanen tai vesimuki, sanotaan “oho”.

Kun äiti näpyttelee puhelinta ja Elis tulee nappaamaan sen kädestä tehden samalla jotain peruuttamatonta, sanotaan “oho”.

Kuvituskuvia ei näistä tilanteista nyt ole, sillä ensimmäisenä mielessä ei tilanteen sattuessa ole, että kaivampa kameran esiin ja napsin pari kuvaa ennen kuin alan hinkkaamaan mustikoita kaikilla tököteillä irti ettei sohva ole ikuisesti pilalla.

Samoin sana AU on tullut myös hyvin tutuksi meillä ja millon mihinkin ruumiinosaan osoitetaan ja sanotaan “au” ja sillä saadaan huomiota.

Uusin sana on ITTU ja toivon vilpittömästi ettei se tarkoita sitä mitä luulen (tarkoittaa se…). Toistaiseksi tämän on vielä voinut seivata sanomalla Eliksen tarkoittavan “istu”, “lintu” tai “tippu” sillä nuo kaikki kolme kuulostavat myös samaiselta sanalta Eliksen suusta. Näinhän siinä siis kävi, että liian myöhään lopetimme kiroamisen. 😉

Mitäs huikeita sanoja ja niiden käyttötilanteita muilla on tullut vastaan?