Monta Syytä Rakastaa on elämänmakuinen sisustus- ja lifestyleblogi. Kirjoittajana toimii sisustusalalla opiskeleva Nina, 6-vuotiaan pienen pojan äiti, joka rakentaa ja sisustaa omaa unelmakotiaan skandinaavisin ottein. Nina rakastaa valokuvaamista ja pyrkii taltioimaan kuviinsa aitoja hetkiä ja tunteita. Tästä blogista löydät rehellistä arkea ja inspiroivaa arjen kauneutta!
Meidän käpykranssi lensi viikonloppuna kaaressa roskikseen. Ai miksi? No koska kaikki mitä yritin, epäonnistui.
Yritin olla näppärä DIY-tyyppi, joka taikoo upean käpykranssin ja valokuvaa sen teille tännekin step by step tyylillä. Katselin Pinterestistä erilaisia toteutuksia käpykranssiin ja useammassa oli käytetty teräslankahenkaria, joita itsellänikin roikkuu vaatekaapissa. Sen kummemmin ohjeita etsimättä, kaivoin liimapyssyn esiin ja aloin innoissani liimailemaan käpyjä ensin ympyrän muotoiseksi taittelemaani henkariin.
Alku lähti käyntiin kivasti ja sain käpyjä liimattua noin neljäsosan henkarista. Yhtäkkiä ne alkoivat kuitenkin tippuilemaan yksitellen, mutta minä vain päättäväisenä jatkoin niiden liimailua. Lopulta henkarista tipahti iso kasa toisiinsa liimaantuneita käpyjä ja tajusin luovuttaa homman.
Päätin jättää suunnittelun ammattilaisille ja etsin käsiini kunnon, jo ainakin kerran hyväksi todetun ohjeen käpykranssin tekoon. Löysin hyvältä vaikuttavan ohjeen, jossa käpyyn liimataan ensin kuumaliimalla muovihelmi ja lopuksi kävyt sujautetaan henkariin muovihelmien avulla. Sinellin kautta tuumasta toimeen ja pian käpyjä koristeli ihanat moniväriset helmet. Annoin liiman kuivua rauhassa ennen seuraavaa vaihetta ja sitten tyytyväisenä ripustin kävyt henkariin.
Kaikki näytti hyvältä. Kaikki näytti niin hyvältä ja sain käpykranssin valmiiksi. Spreijasin sen hopealla ja valkoisella maalilla, toivoen saavani myös viimeisetkin värikkäät muovihelmet piiloon. Saatuani käpykranssin valmiiksi, kävin innoissani laittamassa sen roikkumaan meidän ulko-oveen ja tuijottelin sitä iloisena. Onnistuin lopultakin.
Seuraavat päivät huomasin aina töistä kotiin tultuani, että se näytti kaljummalta. Ja kaljummalta. Värikkäät muovihelmet tuijottivat ilkikurisesti nauraen. Mietin, että voivatko kävyt elää lämpötilan mukaan ja ulkona menevät takaisin sumppuun ja siksi kranssi alkoi näyttää kaljummalta? Yhtenä päivänä mieheni tuli kotiin ja sanoi napanneensa puutähden maasta kun oli tippunut ja mietin eikö kuumaliima kestä kylmää? Yritin katsoa kranssia ja mielestäni siellä ei ollut yhtään muovihelmeä ilman käpyä eli kävyt ei ollut tippuneet siitä. Ajattelin, että lisään siihen kuitenkin muutaman kävyn ja nappasin sen viikonloppuna sisälle. Virhe! Kuumaliima päätti sanoa samantien itsensä irti ja kävyt tippuivat kranssista kuin plussapallot. Laskin nopeasti mielessäni menetetyt eurot ja viskasin kranssin roskikseen.
Yksi stressinaiheuttaja vähemmän. Ehkä en olekaan DIY-tyyppi, vaikka kuinka haluaisin.