Monta Syytä Rakastaa on elämänmakuinen sisustus- ja lifestyleblogi. Kirjoittajana toimii sisustusalalla opiskeleva Nina, 6-vuotiaan pienen pojan äiti, joka rakentaa ja sisustaa omaa unelmakotiaan skandinaavisin ottein. Nina rakastaa valokuvaamista ja pyrkii taltioimaan kuviinsa aitoja hetkiä ja tunteita. Tästä blogista löydät rehellistä arkea ja inspiroivaa arjen kauneutta!
Olipas äidillä suuret odotukset palmusunnuntain suhteen. Ensin en ollut edes ajatellut lähteväni virpomaan Eliksen kanssa ja yhtäkkiä olinkin asettanut koko hommalle hirveät paineet ja kun homma ei mennytkään niin kun mielikuvissa, tuli kiukku. Äidille.
Puhuimme koko viime viikon virpomisesta ja miten koristellaan yhdessä pajunoksia ja sitten Elis pukeutuu pieneksi noidaksi ja lähtee virpomaan ja saa PALJON suklaamunia. Elis oli niin innoissaan eikä paljon muusta puhunut. Lauantaina sitten koristeltiin niitä pajunoksia ja koristeltiin varmuuden vuoksi muutama extra, jos vaikka intouduttaisiin oikein enemmänkin virpomaan. Suunnittelin reittiä niin, että kävisimme läpi kaikki lähellä asuvat sukulaiset.
Sitten koitti sunnuntai, joka muuttui nopeasti painajaismaiseksi päiväksi. Puettiin huivit ja essut ja piirrettiin kasvoihin ”näppylöitä” niin kun Elis niitä kutsui. Hän meni innoissaan peilin eteen katsomaan itseään, mutta innostus loppui lyhyeen. Yhtäkkiä kasvoille nousi hätääntynyt ilme ja hän halusi ”näppylät” pois ja vaatteet pois. Rauhoittelin häntä ja kerroin miten serkkutytötkin on pukeutunut noidiksi. Katseltiin netistä yhdessä pienien pääsiäisnoitien kuvia. Pääsimme lopulta autoon ja mummin pihalle. Elis jäi piilottelemaan itseään oven taakse ja laittoi korin päähänsä. Häntä hävetti. Äiti vielä kiusasi lisää yrittäen ottaa kuvia maailman söpöimmästä pienestä virpojasta. Menimme sisälle ja siellä alkoikin aivan hysteerinen itkeminen ja riisuuminen, jota seurasi ensin lahjontayritys ja sitten uhkailu. Kumpikaan ei toiminut ja lopulta äiti heittäytyi lapseksi ja suuttui. Riisuttiin noidan vaatteet ja renkaat sutien poistuttiin paikalta. Kävimme vielä hampaat irvessä isomummin luona, joka niin odotti näkevänsä pikkunoidan ja kummitädin luona, joka niin rakastaa pikkuvirpojia.
Kotiin päästyämme lopulta rentouduttiin, syötiin lounas ja tutkimme yhdessä koriin kaikesta huolimatta kertynyttä saldoa. Ettäpä sellainen palmusunnuntai meillä, taidettiin traumatisoitua koko perhe. 😀 Miten muilla selvittiin virpomisesta? Minkä ikäisenä teillä lapset ensimmäisen kerran on lähteneet virpomaan ja onko se ollut lapselle ihan mielekäs juttu?
