Pahoittelut hiljaisuudesta blogin puolella, mutta on ollut viime aikoina todella vaikea kuvata uutta materiaalia tänne. Muutamia pieniä hankintoja on tosiaan tullut tehtyä kotiin ja haluaisinkin teille kovasti niitä esitellä, mutta meidän koti ei ole enää entisellään. Minun ja Eliksen luokse on muuttanut uusia perheenjäseniä, joka on aiheuttanut kirjaimellista kaaosta ympärilleen, niin uuteen totuttelemisen kuin tavaran paljouden vuoksi. Meitä asustaa nykyään viiden hengen kopla saman katon alla. Ensin elokuun alusta luoksemme muutti hyvä ystäväni ja vain muutamaa viikkoa myöhemmin toivotimme tervetulleeksi luoksemme toisen ystäväni hänen tyttärensä kanssa. Koska neliöitä meillä piisaa, tuntui luontevalta että meitä asuu siellä useampi ja jokainen lähipiirissämme tietää etten viihdy pitkiä aikoja yksin. Kirjoittelen meidän kommuunistamme lisää myöhemmin, mutta halusin tulla fiilistelemään taas tuota Suomen kaunista luontoa.
En voisi tarpeeksi hehkuttaa miten todella nautin tuosta pyöräilystä ja se tuntuu niin maagiselta kelistä riippumatta. Pakkasaamut tuovat hieman haastetta hommaan, mietinkin juuri tänä aamuna mahtaakohan fillareihin saada lisävarusteena lämmintä lampaanvillaista istuinpäällistä. 😀
Eilen aamulla havaitsin edessäni mielettömän kauniin näyn, kun puut muodostivat pienen kaaren hiekkatielle ja aamuaurinko sarasti niiden takaa. Päätin heti ottaa seuraavana aamuna kameran mukaan ja ikuistaa näyn. Tänä aamuna olin kuitenkin aivan pienen hetken liian aikaisin paikalla, eikä näky ollut aivan yhtä kaunis kuin eilen n. 15 minuuttia myöhemmin. Pysähdyin siitä huolimatta kuvaamaan ja tässä pientä kuvasatoa.