Monta Syytä Rakastaa on elämänmakuinen sisustus- ja lifestyleblogi. Kirjoittajana toimii sisustusalalla opiskeleva Nina, 6-vuotiaan pienen pojan äiti, joka rakentaa ja sisustaa omaa unelmakotiaan skandinaavisin ottein. Nina rakastaa valokuvaamista ja pyrkii taltioimaan kuviinsa aitoja hetkiä ja tunteita. Tästä blogista löydät rehellistä arkea ja inspiroivaa arjen kauneutta!
Kyllä, luitte oikein! Niinhän siinä kävi, että tilaukseen lähti Hakolan Cosy 3:n istuttava sohva vaaleanharmaalla Lauritzon’sin kankaalla. Olen Hakolan sohvia kuolannut jo viime talvesta sekä Habitare-messuilla ja nyt -40% hintalappu houkutteli ostamaan tuon jo tovin kuolaamani sohvan. Moni varmaan miettii nyt, että onkos tuo nyt ihan sekaisin, kun vastahan se osti sohvan ja kalliin sellaisen! Mutta kuten olen ehtinyt asiaa useasti jo sivuamaan, en ole ollut siihen tyytyväinen vaikka ulkonäössä ei todellakaan ole moittimista ja onhan se monen suomalaisen suosikki.
Ensiksikin sen hintalappu järkyttää edelleen itseäni ja meidän perheessä, missä sohva on aika keskeisessä osassa arkea, tuntuu ihan järjettömältä että varjelen sohvaa jatkuvasti _kaikelta_, koska ajattelen vain sitä hintalappua. Toiseksi, se ei ole lainkaan löhösohva, ainakaan kahdelle, ainakaan tuo kyseinen moduuli yksinään. Ja kolmanneksi, sen leveät selkänoja ja käsinoja houkuttelee taaperon ja koiran tallustelemaan ja pomppimaan niissä. Ei kiva. Aikuisetkin istuu käsinojalla ja itsekin olen tuohon sortunut eikä se varmasti tee hyvää sohvan rungolle.
Kaupaksihan sohva ei ole vieläkään mennyt, mutta tässä on nyt kuusi viikkoa aikaa päästä eroon sohvasta ja jos se vieläkään ei mene kaupaksi, niin meillä on ylimääräisenä edelleen tuo yksi huone, johon sohvan sitten lykkään pölyttymään. Sinne vaan eurojen päälle lepäämään. 😉
Mutta siis palataan tähän uuteen ihanuuteen, jota en malta odottaa saapuvaksi. Se ei todellakaan ole hintalapulla pilattu ollakseen suomalaista designia ja Suomessa käsityönä valmistettu. Ollakseen kaikkea tuota, siihen uskaltaa silti päästää lapset ja koiratkin peuhaamaan. Mikä parasta, pääsin keskustelemaan itse suunnittelijan, Annaleena Hämäläisen, kanssa ja se sinetöi lopulta päätökseni. Oli aivan mieletön tuuri, että hän oli paikalla Merituulen Kodin1:ssä, kun menin kolmannen kerran sohvaa koeistumaan.
Hakolan sohvat on suomalaisen perheyrityksen aikaansaannos ja yrityksen on perustanut Annaleenan isoisä eli Paappa. Heidän sympaattisen tarinansa pääsee lukemaan Hakolan nettisivuilta ja tuon jälkeen tiesin, että rahani menevät oikeaan paikkaan. Hakolan tuotteissa on mielestäni hienoa myös se, että ne on päätynyt jälleenmyyntiin Kodin1 tavarataloihin ja sohvien hintalappu on sen mukainen. Jokainen meistä siis voi olla trendikkään ja laadukkaan, kotimaisen, Jurvassa valmistetun sohvan onnellinen omistaja.
Annaleena kertoi, että hän oli suunnitellut tämän Cosy-sohvan todellakin sellaiseksi, että se sopii lapsi- ja eläinperheisiin, koska heillä itselläkin on lapsi ja koira. Kangas on valittu tarkasti niin, että se on mahdollisimman likaahylkivä jo itsessään, vesipestävä ja kulutusta kestävä. Siinä ei myöskään näy lika helposti, koska kankaassa menee erisävyisiä lankoja ja tekee pinnasta eläväisen. Puhuimme Annaleenan kanssa pitkään ja kävi ilmi, että sohvan istuintyynyihin on mahdollista saada myös kosteussuojat (oma suurin pelkoni, että jotain nestettä pääsee imeytymään istuintyynyihin). Samanlaiset kuin lasten sänkyihin ja päätinkin sitten lisähintaan ostaa meidän uuteen sohvaan sellaiset, aivan loistava lisä! Tätä lisäominaisuutta ei mitenkään markkinoida tai myydä, mutta jos päädyt Hakolan sohviin ja sinulla on sama pelko, niin suosittelen ottamaan asian esille.
Virheistä viisastuneena, uusi sohvamme valikoitui nyt sellaiseksi ja sellaisilla ominaisuuksilla ettei tarvitsisi tämänkään äidin pelätä sen turmeltumista pienten lasten ja eläinten oikkujen vuoksi eikä hintakaan aiheuta painajaisia. Sohvan kaveriksi ostin Cosy-rahin, jolloin sohvasta saa tarvittaessa muokattua divaanimaisen. Ja nyt kun meillä ei ole enää sohvapöytää, toimii rahi myös tarjottimen kanssa sellaisena eikä sohvapöytää tarvitse enää erikseen hankkiakaan. En olisi ikinä uskonut hankkivani rahia ja idea tähän lähtikin Annaleenalta itseltään. 🙂
Kerroin kotona miehelleni innoissani kuinka pääsin keskustelemaan itse suunnittelijan kanssa ja miten mahtavaa se oli ja miten ihanalta persoonalta Annaleena vaikutti. Hän vain siinä pyöritteli silmiään ja totesi lopulta, että ymmärränkö miten tuo on ihan sama kun hän kertoisi tavanneensa jonkun jääkiekkopelaajan, joka ei sano mulle mitään. 😀 Noh, niinhän se taitaa olla…
Onko Hakolan sohvat jo teille tuttuja?