Monta Syytä Rakastaa on elämänmakuinen sisustus- ja lifestyleblogi. Kirjoittajana toimii sisustusalalla opiskeleva Nina, 6-vuotiaan pienen pojan äiti, joka rakentaa ja sisustaa omaa unelmakotiaan skandinaavisin ottein. Nina rakastaa valokuvaamista ja pyrkii taltioimaan kuviinsa aitoja hetkiä ja tunteita. Tästä blogista löydät rehellistä arkea ja inspiroivaa arjen kauneutta!
En ole mikään maisemakuvaaja, en muista ikinä kaivaa kameraa esiin kun edessä möllöttää upeat maisemat vaan kuvailemisen sijaan ihailen niitä siinä. Sen vuoksi kuvat koostuvat lähinnä Eliksen, C:n ja eläinten kuvista ja muutamasta omasta kuvasta kun sain annettua kameran C:n käsiin. Katukissojahan Kosin saarella on todella paljon ja jokainen toistaan söpömpiä. Jos voisin, toisin ne kaikki mukanani Suomeen.
Päätin jakaa kuvat kolmeen postaukseen, koska kuten edellä jo mainittu niin kuvia oli todella vaikea karsia ja saampahan samalla taas tällaisen postaussarjan tänne. Tässä siis ensin hieman tarinan tynkää ja siihen perään kuvat aikajärjestyksessä.
Lentomme piti lähteä perjantaina klo 17.55, mutta koneeseen päästyämme ja siellä jo hetken odoteltuamme kuulutti perämies starttimoottorin olevan rikki ja pyysivät nousemaan ulos koneesta. Lentokammoinen C ei tästä pitänyt ja toisin kuin kuvittelin Eliksen olevan hankalampi tällaisesta lennon myöhästymisestä, hankalammaksi osoittautuikin C, joka kirosi ja mökötti. Jouduimme odottaa klo 21 saakka lisäinfoa lennosta, jolloin saimme 25 euron hyvityssetelin lentokentän kahviloihin per naama ja tiedon, että arvioitu lähtöaika olisi 22.45. Tuosta uudesta arvioidusta lähtöajasta lähtö viivästyi vielä 45 minuutilla. Viiden ja puolen tunnin odottelu lentokentällä meni yllättävän nopeasti. Vietimme sen lasten leikkipaikalla ja mässäilimme herkkuja yhteensä 75 euron edestä.
Itse olin oikeastaan melko tyytyväinen tästä myöhästyneestä lähdöstä, sillä tiesin Eliksen simahtavan lentokoneessa samantien ja niinhän hän simahtikin ennen kuin kone pääsi edes lähtemään. Näin ei tarvinnut keksiä Elikselle viihdykettä lennon ajaksi ja uni maittoi perille saakka. Valitsimme hotelliksi Peridis Family Resortin Tjäreborgin kautta ja valitsin sen oikeastaan vain kuvien perusteella, sillä siellä oli hyvät leikkipaikat lapsille ja siistin näköistä. Matkaa hotellilta Kosin keskustaan oli noin 1 km ja tätä väliä tuli ravattua reissun aikana moneen otteeseen, jopa muutamia kertoja päivässä.
Seuraava päivä aloitettiin aurinkoisissa maisemissa n. klo 8.30, kun Elis virkeänä nousi ylös meidän muiden nukkuneen vain muutama hassu tunti. Suuntasimme hotellin aamupalalle ja siitä altaille polskimaan. Elis viihtyi matalassa altaassa päiväunille saakka ja huulet sinisinä vapisten jouduimmekin hänet sieltä väkisin ottamaan pois. Lounaan kautta siis päiväunille ja uni tulikin samantien rattaisiin siirrettyä. Hotellimme pihalla asusteli pieni oranssi kissanpentu, joka antoi rauhassa rapsutella ja Elis tietysti hieman ymmärtämättä kovakouraisena jouduttiin pitämään kissasta hieman kauempana. Elis nukkui päiväunet altaan reunalla meidän ottaessa C:n kanssa aurinkoa ja uidessa. Päiväunien jälkeen lähdimme kiertelemään Kosin keskustaan. Kävelytiet siellä ei vain todellakaan ole suunniteltu vaunujen kanssa kuljettavaksi ja kirosin sitä joka ikinen kerta siellä kävellessämme. Jouduimmekin usein oikaisemaan autotien kautta, mikä loi näille retkille hieman extreme tunnelmaa.
Hotellin leikkialueet olivat todella hyvät meidän aktiiviselle ja nopeasti tylsistyvälle Elikselle. Koska leikkipaikkoja oli jopa kolme, yksi ulkona ja kaksi sisällä, pystyimme aina vaihtamaan leikkipaikkaa toiseen Eliksen tylsistyttyä. Kovin paljoa aikaa emme hotellilla ehtineet tosin viettää, sillä sukulaisten luona ravailtiin aika tiheään tahtiin. Ensimmäisen päivän iltana menimme C:n isän luokse syömään hänen valmistamaansa moussakaa. En ole ennen moussakaa syönyt, sillä en välitä munakoisosta, mutta tämä upposi ihan ok. Kreikkalainen salaatti on sellainen mistä en ole aikaisemmin välittänyt, mutta täällä sitä syötiin päivittäin ja ihastuinkin siihen täysin ja tein sitä jo heti tänään kotona.
Toisena päivänä altaille jäämisen sijaan menimmekin mereen uimaan, mitä itse inhoan sen suolaisuuden vuoksi ja kun siitä jää tahmaiseksi, mutta koska C ei taas välitä altailla hillumisesta, suostuin mereen. C oli jo aamulla aikaisin siellä käynyt Eliksen kanssa heittelemässä kiviä, kun minä vielä nukuin tyytyväisenä ja aamupalan jälkeen suuntasimme sinne uudelleen. C löysi sieltä myös pienen pieniä taskurapuja, jotka oli pakko taltioida kameraan. Taltioimme kameralle oikeastaan kaikki elukat kissoista hyönteisiin saakka, jotka vain tiellemme osui. C tykkää tuijotella niitä ja on pitänyt pienestä saakka. Toistaen edellistä päivää, myös seuraavanakin päivänä Elis nukahti suoraan rattaisiin uinnin jälkeen, tällä kertaa tosin ilman lounasta ja tällä kaavalla itseasiassa mentiinkin loppureissu, kun totesimme että aamupala venähti joka aamu sen verran myöhäiseksi ja onhan tuollainen hotellin aamiainen melko tuhtikin, että sillä jaksoi päiväunien yli.
