Raakasuklaakokeilu, nam

Ennen joulua, C toi kotiin raakasuklaata työpaikaltaan ja pisti mut maistamaan sitä. C kehui miten hyvää se oli ja siis C ei ikinä tykkää mistään tollasesta ”terveellisestä” ja hän rakastaa suklaata varmasti enemmän kun Willy Wonka. Ehkä C oli edellisessä elämässä Willy Wonka? tai Oompa Loompa. Olin kerran maistanut aikasemmin raakasuklaata ihanan Saaran luona, kun hän n. vuosi sitten maalasi raskausmasuani. Saaran tekemä raakasuklaa oli aivan ihanaa, mutta tästä C:n tuomasta raakasuklaasta en oikein välittänyt. Se ei ollut yhtään makeaa ja oikeastaan maistui pelkälle kaakaomassalle ja se ei kyllä ole hyvää.

Sitten muistin Saaran paljastaneensa reseptinsä Elämäni kunnossa -blogissaan ja kaivoin sen esiin. Tästä alkoikin sitten raaka-aineiden metsästys. En löytänyt yhtäkään liikettä, josta olisi nuo kaikki raaka-aineet saanut kerralla. Kookosöljy sekä vuorisuola löytyi jo valmiiksi kotoa, mutta muita ainesosia oli vielä ostettava. Kaakaomassan, kaakaovoin, mulperi-marjat, Puhdistamon suklaapakkauksen sekä luomuhunajan tilasin Hyvinvoinnin tavaratalosta, sillä heillä sattui joulun alla olemaan ilmainen toimitus. Pop-amaranttien ostaminen oli kaikkein haastavinta. Sitä löytyi kyllä muutamasta verkkokaupasta sekä Ruohonjuuresta Kampista, mutta kun itse käyn niin harvoin Helsingissä että sen takia sinne matkustaminen tuntui järjettömältä. Verkkokauppojen toimitushinnat taas olivat samat kuin itse pop-amarantti, joten netistäkin tilaaminen oli aivan naurettava idea. Ostin tavallista amaranttia, sillä myyjä uskotteli niiden paahtamisen ajavan saman asian. Olihan se tavallaan totta, mutta niiden paahtaminen ei ollutkaan ihan niin helppoa. Ostin amaranttia muutaman desin verran ja yritin paahtaa niitä pannulla lusikallinen kerrallaan, onnistuen polttamaan kaikki. Etsin jopa YouTubesta videoita, joissa opastetaan niiden paahtamiseen oikein, ei auttanut, luovutin. Sitten koittikin eilen vanhan tuttavan tapaaminen, joka tuli Espooseen Helsingistä ja pyysinkin häntä tuomaan pop-amaranttia Ruohonjuuresta. Ja ei muuta kun kokkailemaan.

Kokkaaminen oli helppoa, kuten Saarakin blogissaan kertoi. Ei muuta kun kaikki raaka-aineet kulhoon ja kuuman veden alla sekoittelemaan. Itse myös jauhoin kaakaomassan blenderissä, joka nopeutti tuota sekoitusvaihetta huomattavasti. Muutama pieni palanen nimittäin ei jauhaantunutkaan blenderissä ja niitä saikin sitten odotella, että sulavat. Kaakaovoin sulamista sai myös odotella melko kauan. Lopuksi vain pop-amarantit ja jauhetut mulperi-marjat joukkoon, massan kaato vuokaan ja pakkaseen.

En nyt tarkalleen enää muista miltä Saaran raakasuklaa maistui, mutta tuskin kauas siitä mausta jäi tämä meidänkään raakasuklaa. Itse tosin jätin reseptistä pois kookoshiutaleet, sillä meistä ei kumpikaan oikein välitä kookoksesta. Omasta mielestäni myös mulperi-marjoja voisi ensi kerralla laittaa hieman vähemmän, oli melko makeaa suklaata omaan makuun. C tykkäsi tästä raakasuklaasta niin paljon, että hän sanoi heti vievänsä sitä seuraavana päivänä töihin. Minkähän arvion se saa siellä edellisen raakasuklaan maistelun jälkeen.

Oletteko te maistaneet tai tehneet raakasuklaata itse? Onko teillä erilainen resepti mikä on kokeilemisen arvoinen?

Voin siis suositella kaikille Saaran raakasuklaareseptiä, jos iskee suklaanhimo.