Siis voi apuva mistä kauppareissusta maanantaina selviydyttiin Eliksen ja ystäväni kanssa. Jouluostosten tekeminen muistutti lähinnä jotain todella surkeaa jenkkikomediaa. Äiti ei osaa kontrolloida lastansa kaupassa. Vielä muutama vuosi itse katsoin näitä äitejä otsa kurtussa ja nyt olin yksi niistä. Voisin kirjottaa tän auki mitenpäin tahansa enkä saisi sitä varmasti kuulostamaan yhtä karulta mitä se oikeasti oli. Tai ehkä se vaan tuntui itsestä siltä, ystävääni lähinnä nauratti.

Jonkun mielenhäiriön iskiessä erehdyin lähteä jouluostoksille Elis mukana. Ei olisi kannattanut. Se vaikutti jo heti alkuun tuhoontuomitulta idealta kun Elis sai kotona ensimmäiset raivarit kun piti riisua ja pestä kakka ja sen jälkeen kun piti pukea päälle. Hän makasi maassa, itki ja raivosi ja polki jalkoja. Moni muu äiti olisi tosiaan tässä vaiheessa perunut koko ostosreissun, mutta enhän minä.

Poikkeuksellisesti automatka meni hyvin ja ajattelin että kyllä tästä vielä selvitään, mutta jo ensimmäisen kaupan jälkeen katastrofin ainekset olivat käsillä. Elis karkaili rattaista, joten köytin sen kiinni, jota seurasi raivarit. Ostin Jungle Juice Barista smoothien hiljentääkseni lapseni, mutta eihän se auttanut kun vain hetkeksi. Seuraavassa kaupassa karkailu taas jo alkoi ja ystäväni joutui kierrellä ympäriinsä rattaiden kanssa, jotta sain jonotettua kassalla ostaakseni yhden paidan, jota en edes lähtenyt yrittää sovittaa vaan nappasin sen vain henkarilta ja suuntasin suoraan kassalle.

Ehdotin käyntiä Tigerissa, jotta saisin Elikselle sieltä jotain pientä puuhasteltavaa ja niin euron pikkuautot ja jotain epäterveellisiä nachoja lähti mukaan. Ehdimme ainoastaan kävellä seuraavaan kauppaan sisään kun kiukuttelu taas alkoi ja Elis yritti venkoilla pois rattaista. Halusin käydä Crocsin myymälässä kun siellä oli loppuunmyynti, ajattelin katsastaa sieltä Elikselle muutamat kengät. Erehdyin sovittamaan Elikselle kenkiä ja siitähän vasta raivarit alkoikin ja jouduin taas päästämään hänet pois rattaista vaeltamaan ympäri myymälää.

Seuraavassa kaupassa vierailu menikin sitten Elis kainalossa raivoten. Ja näky oli komia. Tässä kohtaa luovutin ja totesin että nyt mennään ruokakauppaan, otetaan Elikselle autokärry, niissä hän viihtyy. No ei viihtynyt, tai viihtyi ehkä 5 minuuttia. Aluksi hihkui niin onnessaan, luultiin jo että jes nyt voidaan tehdä ruokaostokset ja muutamat joululahjashoppailut. Olin ehtinyt ottamaan kärryyn yhden jogurtin ja chilikastikkeen, kun Elis jo raivosi itseään irti valjaista ja roikkui puoliksi ulkona autosta. Sain hänet vielä hetken viihtymään autossa kun annoin hänelle banaanin, mutta kohta hän roikkui jo taas ulkona autosta.

Tässä kohtaa totesin, että nyt kassan kautta kotiin ja kotimatka menikin Elis takapenkillä nukkuen. Äkkiä unohtui kaikki se kiukuttelu kun katsoin taustapeilistä nukkuvaa lastani ja suuri rakkaus taas valtasi mieleni. <3

Mites muilla mammoilla kaupassa käynti sujuu taaperon kanssa? 😀

Viime viikolla jäi kirjoittelut tänne vähemmälle, koska kurottiin vähän kiinni sitä menetettyä aikaa nähdä kavereita, kun toissa viikko meni sairastaen kotona, hampaita kiristellen. Sainkin sovittua melkein jokaiselle päivälle treffit mikä tuli enemmän kuin tarpeeseen. 🙂

Maanantai alkoi kyläilemällä ystäväni luona, jolla on Elistä tasan kolme kuukautta nuorempi poika. Elis oli heillä hoidossa muutamana päivänä viikossa viime talvena, kun en vielä saanut Elikselle hoitopaikkaa ja hinguin takaisin töihin. Muisteltiin siinä samalla kuinka lapset on kasvaneet, nimittäin Eliksen ollessa siellä hoidossa hänen poikansa vasta makasi avuttomana lattialla ja Elis opetteli seisomaan ilman tukea. Nyt he jo juoksivat siellä toisiaan karkuun ja leikki erilaisia piilo- ja hippaleikkejä ja välillä tappelivat leluista.

Tiistaina menimme meidän kirkolle katsomaan siellä järjestettyä Ihmeellinen Yö -lastenkonserttia. Puhuimme konsertista ystäväni kanssa jo maanantaina ja sovimme menevämme sinne yhdessä ja houkuttelin mukaan vielä lisäksi toisenkin ystäväni sekä naapurini. Enpä ole ikinä ollut kirkossa niin, että siellä on ollut sellainen melske päällä. Lapsia sinkoili ympäriinsä ja vanhemmat juoksivat perässä.

Keskiviikoksi olimme maanantaina suunnitelleet ystäväni kanssa Hoplop reissua, mutta se siirtyi lauantaille ja saimmekin kylään toisen ystäväni, jolla on 2,5 vuotias poika. Iltapäivä tarjoili hyvin levotonta ja villiä menoa.

Torstaina menimme kyläilemään ystäväni luokse, jolla on Elistä kaksi päivää nuorempi tyttö. Tämän jälkeen menimme vielä vanhempieni luokse koristelemaan pipareita ja hetken mielijohteesta äitini ehdotti Elikselle kylpyä ja siinäpä vasta riemu repesi. En muista milloin olisin viimeksi nähnyt Elistä niin innostuneena kuin kylvyssä. Videomateriaalia tuli kuvattua useamman minuutin verran isille talteen. Kotimatkalla Elis nukahtikin autoon ja kotona vaihtui vaatteet vain yökkäriin ja hampaiden pesun kautta takaisin nukkumaan.

Lauantaiaamu alkoi pipareiden tekemisellä, jotka onnistuneesti poltin uunissa. Päiväunien jälkeen lähdimme sovitusti Hoplopiin ja sen jälkeen Tapiolan Kauppakeskus AINOAan syömään Funky Burgeriin. Olipa muuten aika massiiviset pihvit hampurilaisissa. Ruokailun jälkeen oli tarkoitus vielä tehdä jouluostoksia, mutta Elis ei viihtynyt yhtään, joten se loppui lyhyeen.

Sunnuntaina menimme jo tavaksi muodostuneesti miehen isovanhemmille kahville ja sitä ennen kävin kuvaamassa naapurini ristiäiset.

Sellainen viikko siis meillä takana ja tällä viikolla pitäisi oikeasti alkaa miettiä joululahjoja, en ole ehtinyt vielä ajatustakaan suoda niille ja jostain pitäisi vielä keksiä myös aikaa käydä ne hankkimassa. Kääk. Joko te olette tehneet kaikki jouluostokset?

Täytyy kyllä todeta, että kameran kantaminen mukana on todella hankalaa ja en voi kun nostaa hattua kaikille bloggaajille, jotka jaksavat aina vaan sitä kantaa mukana mihin ikinä meneekään. Itselläni se syö kyllä kaiken ilon itse tekemisestä, kun pitää yrittää kokoajan muistaa räpsiä kuvia blogia varten. Miten te yhdistätte kuvaamisen itse tekemiseen?