Tänään kun muut ovat maannut sängyissään krapulaa kärsien, alkoi meillä aamu aikaisin superaamiaisella ja hyvällä mielellä. Mies oli noussut ylös jo hetkeä ennen ja laittanut kahvin tippumaan ja minä aloin väsäämään aamiaista hetken päästä myöhemmin noustuani. Nappasin alkuviikosta mukaan Pirkkalehden ja näin siinä ihanan hedelmäsalaatin, jota päätin nyt testata. Olin jo muutamaa päivää aikaisemmin tehnyt hankinnat sitä varten ja pitikin tehdä se jo eilen aamulla, mutta olin unohtanut ostaa ananaksen. Tälle päivälle se sopi tosin huomattavasti paremmin. Lisäksi tein munakasta ja pekonia sekä kaupan valmiita purkista uuniin croisantteja (jotka vuosien saatossa ei todellakaan ole enää niin herkullisia mitä joskus olen kuvitellut) ja lisäksi olin ostanut meille valmiit luonnonjugurtit marjamyslikansilla. Aikamoiset tarjottavat siis. Niin täyttävät että nuo luonnonjugurtit jäikin yli huomiselle aamulle.

Aamupalan jälkeen tulikin melkoinen kiire, sillä olin sopinut itselleni ajan HydraFacial -kasvohoitoon Sairaala KL:n tiloihin, ihanan esteettisen sairaanhoitaja Pia Airaskorven luokse. Tein Pialle verkkosivut ennen Kosin reissuamme ja sovimme tuolloin että kun ehdin, niin käyn kokeilemassa tuota hoitoa. En ole ikinä ennen käynyt missään kasvohoidossa, lukuunottamatta yhtä kertaa yläasteella kun äitini varasi ajan johonkin epämääräiseen kasvohoitoon, jossa naamaani puristeltiin ja vielä kaksi päivää hoidon jälkeenkin naamani kirkui punaisena.

Olin lukenut tästä HydraFacial -hoidosta samalla kun tein Pialle sivuja ja se kuulosti todella hyvältä ja päätinpä siis mennä Pian luokse kokeilemaan ja juttelemaan samalla ensimmäistä kertaa kasvotusten, kun olimme tähän saakka hoitaneet kaikki asiat puhelimitse ja sähköpostitse. Pia vaikutti jo puhelimessa aivan ihanalta ihmiseltä, eikä kasvotusten tapaaminen pettänyt ollenkaan! Päinvastoin, Pia sai tästä, joka ei koskaan ole huolehtinut ihostaan, vakituisen asiakkaan. 🙂

Hoidon jälkeen en varsinaisesti huomannut mitään eroa kasvoilla paitsi paikottain pientä punoitusta, joka laski melko nopeasti, mutta iho tuntuu aivan erilaiselta ja vieläkin hipelöin sitä kun se tuntuu ihan vauvan pyllyltä. Pian mielestä eron myös näki, mutta toisaalta hän on asiantuntija ja näkeekin sen kenties erilailla kun itse. 🙂 Pia näytti hoidon jälkeen nestettä ja sitä kaikkea _paskaa_ mitä ihostani sinne meni ja hyhhyh, olin varmaan niin järkyttynyt siitä etten tajunnut kuvata sitä vaikka se olisi ollut kiva näyttää täälläkin. 🙂 En myöskään tajunnut ottaa ennen -kuvaa joten en jaksanut sitten ottaa turhaan mitään jälkeen -kuvaakaan.

Hoidon jälkeen sain kuningasidean ihastellessani aurinkoista ja hiljaista Helsinkiä lauantai-aamupäivällä, että käyn samalla hakemassa sen ihanan päiväpeitteen BoConceptin liikkeestä. Iloisena lähdin tallustamaan kohti liikettä, nauttien samalla auringosta ja siitä hiljaisuudesta, kunnes yhden liikkeen kohdalla tajusin että ei perskeles, tänäänhän on pyhäpäivä eikä kaupat ole auki. 😀 Ei auttanut muu kuin tallustaa takaisin autolle ja ajella kotiinpäin.

Kotimatkalla koukkasin Konalan kautta hakemassa meille kaksi ihanaa pinnatuolia, jotka näkyikin jo Instagramin puolella sekä viemässä ystäväni luokse uuden ulkoisen kovalevyn, sillä hänen mies sai pelastettua meidän kaikki kuvat siltä rikkimenneeltä kovalevyltä! Olenkin unohtanut siitä mainita täällä, mutta totta tosiaan monien itkujen ja raivareiden jälkeen kuvat saatiin pelastettua eikä ystäväni miehellä mennyt siihen kun muutama hassu minuutti. Varsinainen nörtti!

Iltapäivällä kävimme vielä ulkoilemassa Linlon ulkoilualueella, sillä mies halusi lähteä kuvaamaan luontoa sinne. Hän on nyt yhtäkkiä innostunut kuvaamisesta. Vielä kun saisi kuvaamaan meikäläistäkin, mutta taitaa luonto olla kauniimpi kuvattava. ;D Päivälliseksi mussutimme mäkkärin ruokaa ja niinkin kamalalta se kuulostaakin, niin voi miten onnellinen olen kun Elis söi melkein kaikki omat ranskalaisensa ja muutaman haukun hampurilaistaan. Ehkä hän alkaa pikkuhiljaa olla paranemaan päin vaikka se olikin kaikki mitä hän koko päivän aikana on syönyt.

Siltä todella tuntui tänään vaikka ei vielä terveitä ollakaan kumpikaan. Elis ei edelleenkään syö ja itselläni on edelleen pää kipeä tukkoisuudesta ja räästä. Päätin silti, että tätä päivää ei vietetä sohvan pohjalla kuten viimeiset kaksi viikkoa. Liekö tämä ajatus tullut siitä ihanasta sarastavasta auringonpaisteesta, joka sälekaihtimien läpi asuntoomme pääsi vai turhautuneisuudesta, mutta tuntui ihanalta liikkua johonkin.

Aloitin aamun harjoittelemalla kiharoiden teolla uudella Cloud Nine merkkisellä suoristusraudalla ja olin hyvinkin tyytyväinen kun monen vuoden treenin tuloksena vihdoinkin tajusin oikean tekniikan siihen. Iloitessani onnistuneista kiharoista, päätin myös puuteroida naamarin kuntoon. Kokeilin uutta tekniikkaa, jossa tein utuisen rajauksen sekä ylös että alas silmän ulkonurkkaan tummahkolla luomivärillä ja vaikka se nyt ei ihan kympin arvosanaa saanutkaan, kehtasi sillä lähteä ulos ja näytti sen verran kivalta, että pitänee alkaa treenaamaan!

Sillä aikaa Elis oli kaatanut sohvapöydällä olleen maljakon nurin, mutta tässä kohtaa kiitin kyllä sohvapöydän muotoilua, nimittäin Hayn tarjotinpöydässä on nuo laidat, niin eipähän päässyt maljakon vedet valumaan pitkin mattoa. 🙂

Lähdimme käymään Eliksen kanssa työpaikallani tekemässä muutaman työjutun sekä tulostamassa parit paperit ja skannaamassa lääkärikulut vakuutusyhtiölle. Työpaikallani äitini sai jotenkin ihmeen kaupalla syötettyä Elikselle näkkileipää kunnon voikerroksella. Tämän jälkeen ajoimme Vepsäläisellä käymään juttelemassa sisustussuunnittelijan kanssa sohvista, mistä jäi tosi kiva fiilis. Aikamoinen sattuma, nimittäin meidän uuden sohvan verhoiluksi valikoitui tismalleen sama Lauritzon’s Darwin kangas, jolla verhoilin tuon nykyisen sohvamme. Iskin siihen heti silmäni ja jo hetkeä myöhemmin tajusin ennen kuin myyjä ehti edes kertoa kankaan nimeä, että se on sama kangas. Maku ei ole siis vieläkään muuttunut sen suhteen, ainoastaan sohvan suhteen. Jos joku yhtään miettii siis nykyisen sohvamme ostamista, niin voin kertoa siinä olevan TODELLA laadukas kangas, Vepsäläisen valikoiman kalleimmasta hintaryhmästä. 😉 Voin lähettää lisätietoja ja -kuvia kiinnostuneille.

Vepsäläisen jälkeen menimme hetkeksi kotiin päiväuniaikaan ja Elis nukahti jo autoon, joten ensimmäistä kertaa moneen viikkoon ei tainnut päiväunien kanssa taistella kun sai siirrettyä suoraan autosta sänkyyn. Päiväunien jälkeen suuntasimme Eliksen kanssa isoisovanhemmille leikkimään samalla kun itse menin näyttämään suutani hammaslääkärille. Onnekseni isoisovanhemmat asuvat samassa rakennuksessa kuin missä hammaslääkärini on, joten hoitopaikka on aina taattu. Yläikeniäni alkoi kummasti särkemään viikko sitten lauantaina niin jumalattomasti että oli pakko varata aika hammaslääkärille. Totesimme sen johtuneen alkavasta flunssasta, sillä nyt se oli jo muutaman päivän ajan ollut poissa. Sen sijaan katsoimme alahampaiden tilanteen, nimittäin siellä taas on ollut vihlontaa ja särkyä jo muutaman vuoden, mikä johtuu vetäytyneestä ikenestä, jolloin hammaskaula pilkottaa ja niihin alkaa helposti vihlomaan ympäristön ärsykkeistä. Sain samalla lähetteen röntgeniin koskien jo kohta kolme vuotta kestänyttä vaivaani, joka alkoi flunssan yhteydessä. Korvani menee jatkuvasti lukkoon ja availen niitä ”lonksuttelemalla” leukoja tai pitämällä kiinni nenästä ja puhaltamalla. Välillä leukani ovat tuosta niin jumissa, että ihan särkee ja korvissa tinnittää. Röntgenillä poissuljemme jotain suuhun ja hampaisiin liittyviä ongelmia, jotka voisivat sen aiheuttaa. Toivon, että sieltä löytyisi syy tähän ongelmaani ja saataisiin se vihdoinkin korjattua.

Hammaslääkärin jälkeen istahdin vielä kahville ja pullalle miehen isovanhempien luokse ja sen jälkeen suuntasimme postin kautta oman äitini luokse moikkaamaan heitä ja siskoni kuopusta, joka tuli sinne hoitoon. Elis selvästi jo kaipasi omanikäistä seuraa 2,5 viikon kotona oleilun jälkeen, sillä siitä paistoi sellainen ilo ja riemu kun pääsimme leikkimään siskon lapsen kanssa. Hän matki _kaikkea_ mitä siskon lapsi teki ja nauraa räkätimme äitini kanssa heidän puuhailuilleen.

Kyläilyn jälkeen kävimme vielä ruokakaupasta hakemassa viime hetken tarpeet ja nyt alkaa operaatio lohen valmistus ennen kuin mies ehtii kotiin töistä. 🙂 Ihanaa viikonloppua ja hyvää Halloweenia kaikille sitä juhliville!