Tämä viikko starttasi järkyttävällä päänsäryllä heti herätessä, joka alkoi siis jo eilen illalla. Kävin siskoni kanssa lauantaina ja sunnuntaina salilla ja veden juomisesta huolimatta molempina päivinä illalla jyskytti päässä aivan tajuttomasti. C valitteli jo eilen illalla kipeää oloa ja Eliskin yski koko illan ja vihreetä limaista räkää on tullut jo kahden viikon ajan. Toivottavasti ei meidän perhe sairastu pahemmin, en haluaisi heti katkaista tätä sali-innostusta. Tuntuu että joka kerta oma kroppa pistää vastaan sairastumalla, kun saisi jonkinlaisesta urheiluinnostuksesta kiinni.

Aamulla peilikuvasta tuijotti takaisin sen verran sirpsakan näköinen likka, että oli pakko ottaa asukuvat. Olen Kosin reissusta saakka kärsinyt kamalasta itseinhosta omaa ulkonäköäni kohtaan ja tänään se olo oli poissa. Liekö syynä viikonlopun urheilut, nimittäin oloani piristää heti kun pääsen edes kerran salille vaikka se ei tietenkään missään näykään, mutta tuntuu sitäkin enemmän!

C lähti aikaisin aamulla töihin ja jäimme Eliksen kanssa rauhassa hoitamaan aamupuuhia ennen päiväkotiin ja töihin menoa. Yleensä roolit ovat toisinpäin ja minä lähden ensimmäisenä töihin. Lisäksi koko perhe nousi ylös aikaisin eikä jompi kumpi jäänyt torkkumaan sänkyyn niin kuin yleensä. Ilman puhelimeen vilkuilua aamuisin on muuten todella hankalaa, sillä tajusin sen olevan ainoa ajan näyttäjä makuuhuoneessamme ja se tulee siis automaattisesti otettua käteen kun heräät ja katsot paljon kello on. Siitä lähtee sitten samalla se perusrumba, nimittäin huomaat Facebook-logon ylärivillä ja ehkä muutaman muunkin ja järjestyksessä rupeat niitä pläräämään. Tänään kuitenkin laitoin puhelimen heti pois ja päätin jättää sen myöhemmäksi.

Aamupalaksi munakas raejuustolla ja leipää jos se ei olisi ollut homeessa. 😉 Eli ei leipää tällä kertaa. Yleensä syön arkiaamuisin puuron vasta työpaikalla ja olen ostanut sinne kaurahiutaleita, raejuustoa ja raparperi-herukkakeittoa valmiiksi. Nyt oli kuitenkin aikaa nauttia aamupala jo kotona, niin päätin tehdä munakkaan.

Tänään oli historiallinen aamu, nimittäin ensimmäistä kertaa MINUN viedessä Elis päiväkotiin, ei hän jäänyt sinne itkemään. Hieman toki naama oli mutrulla ja epävarmana lähti hoitajan kanssa katsomaan leluja, mutta ei sentään itkenyt! Hän jopa päiväkodin porteilla osoitteli jo päiväkotiin päin ja hoki ”tonne tonne”.

Työpäivän päätteeksi kävin huollattamassa ripseni ja sen jälkeen lähdin Anttilaan hakemaan pakettiani, jonka tilauksen tein aika pitkälti hetken mielijohteesta. Jostain syystä paketti tuli useassa osassa ja ne aikaisemmin mainitsemani pussilakanat olivat osa tätä tilausta. Samalla reissulla menin äitini kanssa ruokakauppaan ostamaan tarpeet omenapiirakan tekoon. C oli saanut asiakkaaltaan kotipihastaan kerättyjä omenoita ja päätin heti ne saatuamme, että niistä leivon jo pitkään haaveilemani omenapiirakan. Nyt en tietenkään raaski korkata tuota piirakkaa sen ihanasta tuoksusta huolimatta, sillä leipoessani sitä päätinkin viedä sen huomiseen palaveriin töihin ja olisi aika ronskin näköistä kun siitä olisi jo palanen viety.. Ähh! Pakko mennä tekemään iltapalaa etten vaan sorru siihen.