Hedelmäpommi

P9090018-18.jpg

P9090019-19.jpg

P9090022-22.jpg

P9090024-24.jpg

P9090026-26.jpg

P9090028-28.jpg

P9090030-30.jpg

P9090033-33.jpg

P9090035-35.jpg

Meillä ei ole kesän jälkeen tehty smoothieita, sillä olemme C:n kanssa aloittaneet maidottoman ruokavalion, ts. jättäneet pois maidon ja rahkan. Rahka on toiminut meillä sellaisena pohjana koko smoothielle, joten ilman sitä ei ollut mieltä tehdä niitä ollenkaan. Elis tykkäsi aamuisin kovasti juoda smoothien kanssamme, mutta koska emme niitä ole nyt tehnyt, ei ole Eliskään niitä saanut.

Elis on kuitenkin nyt viimeisen viikon syönyt aamupuuronsa todella huonosti, kakoen, mikä on ollut merkki mahdollisten hampaiden puhkeamisesta. Laskeskelin yksi päivä, että Elikseltä taitaa puuttua vielä 5 hammasta. Eilen aamulla päätin kasata summan mutikassa pelkistä hedelmistä ja marjoista Elikselle smoothien, jotta ei tarvinnut tyhjällä mahalla lähteä päiväkotiin. Onneksi meillä oli vati täynnä valinnanvaraa, sillä olin edellisellä viikolla ostanut ne kaksi muovikassillista hedelmiä sieltä K-Supermarketin tarjouksesta. Valkkasin blenderiin yhden avokaadon, kiwin ja puristin tuoreen appelsiinin joukkoon. Lisäksi pakkasesta laitoin mustikoita ja avot, siitähän tuli todella hyvä nam! Vähän joutui vielä lisäämään vettä joukkoon, sillä koostumus oli melko paksu, mutta huhh tämä onkin oma uusi lempparini. 🙂

Flunssaa pukkaa

blogiin-23.jpg

blogiin-24.jpg

blogiin-30.jpg

blogiin-32.jpg

Mikäs yllätys se sellainen olisi, jos lapsi ei tulisi kipeäksi ensimmäisten viikkojen aikana päiväkodin aloituksen jälkeen. 🙂 Meille kuuluu siis tällä hetkellä flunssasta paranemista. Keskiviikkona hakiessani Eliksen päiväkodista, löysin hänet ensimmäistä kertaa pihalla istumasta hoitajan sylistä. Arvasin heti ettei kaikki ole hyvin. Hoitaja sanoikin heti, että epäilee Eliksellä olevan kuumetta sillä ollut koko päivän itkuinen, väsynyt ja hieman lämpimän oloinen. Katsoin Elistä ja näin samantien Eliksen silmistä, että hän on kipeä. Kotona asia varmistui kuumemittarilla ja kuume sen kuin nousi iltaa ja yötä kohti. Tänään, lauantaina, on Eliksellä ensimmäinen kuumeeton päivä, mutta tätä edeltävät päivät on ollut melkoisen raastavia. Flunssa yhdistettynä uhmaan, ei hyvä.

Viikon päästä meidän perhe lähtee viikoksi Kosille, joten toivon todella että Elis paranee ja muu perhe pysyy terveenä sinne saakka. Elis on tämän viikon nyt haronut korva-aluetta, mutta meillä on pieni näkemysero C:n kanssa harooko hän korvia vai piteleekö kiinni poskesta. Joka tapauksessa ajattelimme käyttää hänet lääkärissä varmistamassa ettei hänellä ole korvatulehdusta, sillä se voisi olla melko ikävä lentäessä.

Blogin puolella ei ole vähään aikaan näkynyt juurikaan kuvia, sillä minulla hajosi kamera tuossa kuukausi takaperin ja vaikka omistankin kakkoskameran, ei sitä tule raahattua mukana missään. Nyt vihdoin sain kamerani huollosta takaisin ja kuvien räpsiminen on taas jatkunut. Alkuviikosta oli K-Supermarketeissa tarjouksessa hedelmiä 1e/kg/pkt/pss ja hainkin sieltä kahtena päivänä muovipussilliset erilaisia hedelmiä kotiimme ja ne on näin flunssan alla maistuneet perheellemme paremmin kuin hyvin. Tosin meillä on ongelmana banaanikärpäset ja hedelmät keräävät niitä ympärilleen, mikä on aika ikävää. Taisin eilen tehdä ensimmäistä kertaa elämässäni tuoretta appelsiinimehua tarjouksesta ostamillani appelsiineilla.

Kasaantuvat ongelmat

Sen lisäksi että uhma puskee Eliksellä todella kovaa ja päivät ovat yhtä itkua, raivoamista ja kitisemistä, niin päiväkoti on aiheuttanut meille todella vaikeita nukkumaanmenoja. 3/4 illoista menee niin, että Elis huutaa sängyssään kuin syötävä ja huuto alkaa jo ennen kuin pääsemme edes sänkyyn. 1/3 näistä vaikeista illoista päätyy taas siihen että nukutan Eliksen viereeni meidän sänkyyn sillä sinne rauhoittuu heti. Oma psyykeni ei kestä sekä aamuisia sydäntäsärkeviä itkuja päiväkodissa että näitä iltaitkuja kun pitäisi taas erota äidistä yön ajaksi, joten sorrun C:tä herkemmin ottamaan Eliksen viereeni.

Viikonloppuisin kun päiväunet pitäisikin nukkua kotona, homma on sama. Jouduinkin nyt edeltävänä viikonloppuna ottamaan sekä lauantaina että sunnuntaina Eliksen nukkumaan viereeni sohvalle, se oli ainoa keino rauhoittaa hänet. Sama homma toistui toissaviikonloppuna. En kuitenkaan halua tästä viereen nukuttamisesta mitään tapaa, joten mitä pitäisi tehdä? Onko kenelläkään muulla aiheuttanut päiväkoti näin hirmuista äiti-ikävää että nukkumaankaan ei malteta mennä ettei äiti katoa?

Tuntuu ettei oma psyyke kestä kohta enää tätä itkemistä. Aamulla joudun jättämään Eliksen itkemään päiväkotiin äidin perään ja iltaisin joudun jättämään Eliksen pinnasänkyyn itkemään äidin perään. Ja onko tämä kaikki itku edes ikävästä vai onko se vain uhmaa osa?