Montasyytarakastaa

Monta Syytä Rakastaa on elämänmakuinen sisustus- ja lifestyleblogi. Kirjoittajana toimii sisustusalalla opiskeleva Nina, 6-vuotiaan pienen pojan äiti, joka rakentaa ja sisustaa omaa unelmakotiaan skandinaavisin ottein. Nina rakastaa valokuvaamista ja pyrkii taltioimaan kuviinsa aitoja hetkiä ja tunteita. Tästä blogista löydät rehellistä arkea ja  inspiroivaa arjen kauneutta!
Lue lisääOta yhteyttä
facebookinstagramstyleroom bloglovin

Avainsanat

Arvonta asuntokuvaus buzzador dekotalot DIY Hyvinvointi ja kauneus Juhlat kauneu Kaupallinen yhteistyö Keittiö Koti ja sisustus Kylpyhuone lastenhuone Lastenvaatteet ja -tarvikkeet Leivonta Lemmikit Lifestyle Luonto Makuuhuone Matkustus ja menovinkit Mietteet ja mielipiteet olohuone Piensisustus Piha ja puutarha Pukeutumishuone Rakentaminen ja remontointi Ruoka ja reseptit Sauna Saunaosasto Sisustussuunnittelu Säilytys Talon rakennus Tapahtumat Tekstiilit Työ ja opinnot Valaisimet Valokuvaus vierashuone Vihersisustus WC

MUITA CASALAISTEN POSTAUKSIA

Uni ei tuu

Ensimmäinen kokonainen viikko päiväkodissa on nyt takana ja heti viikonlopun iskiessä sen kyllä huomasi myös Eliksestä. Perjantaina Elis oli todella itkuinen koko iltapäivän ja halusi kokoajan olla äitin sylissä. Aikaisempina päivinä vastaavanlaista ei ole ollut havaittavissa, vaan Elis on ollut hyvällä tuulella myös päiväkodin jälkeenkin. Perjantaiaamu alkoikin pienellä itkulla, kun jätin Eliksen päiväkotiin, mutta oli loppunut samantien.

Tänään lauantaina äidillä olisi muutaman tunnin päästä tarkoitus lähteä Stadionille katsomaan mitäs muutakaan kuin Cheekiä. Olin vielä tunti sitten valmis luovuttamaan ja myymään liput eteenpäin, sillä tänään on ollut aivan kamala päivä Eliksen kanssa ja olen TODELLA VÄSYNYT. En tiedä johtuuko päiväkodista vai ei, mutta aamupäivällä vietiin C hänen työpaikkansa kesäpäiville ja jo silloin Elis oli itkuinen, ihan kuin olisi luullut joutuvansa taas päiväkotiin. Kaikki aamutoimet suoritettiin samalla tavalla, joten eipä tuo ole ihmekään jos luuli.

Elis nukahti autoon hetkeksi menomatkalla ja takaisin kotiin päästyämme syötin hänelle lounaan ja yritin laittaa päiväunille. Tässä kohtaa kaikki meni todella pieleen. Elis ei nimittäin kestänyt yhtään sitä, että yritin laittaa hänet pinnasänkyyn nukkumaan vaan välittömästi kun yritin kävellä huoneesta pois, alkoi sydäntä raastavai itku. Ihan kuin Elis olisi pelännyt äitin hylkäävän hänet ja vain silloin kun näköyhteys meillä säilyi, oli hän itkemättä. Puoli tuntia yritin saada häntä nukahtamaan pinnasänkyyn käyden välillä kaatamassa takaisin makaamaan ja lässyttämässä. Puolen tunnin päästä kävin hakemassa hänet pois ja siirryimme meidän sänkyyn makaamaan. Luulin jo hetkeksi Eliksen nukahtavan, mutta turhaan. Tuntia myöhemmin luovutin ja nousimme ylös. Seuraavat 2,5h olivat yhtä itkua, kaatuilua ja kitinää, koska Elis selvästi oli todella väsynyt, mutta ei vain suostunut nukahtamaan. Välillä itkettiin molemmat. Puoli neljän maissa huomasin Eliksen pilkkivän sohvalla istuessaan ja katsoessaan piirrettyjä ja lopulta hän nukahti ja siirsin hänet pinnasänkyyn nukkumaan.

Tähän saakka olin siis valmis luovuttamaan ja olla menemättä Cheekin keikalle, mutta nyt oli äidin hetki ottaa pienet torkut myös. Noh, turha toivo. Eihän se uni tule ja nyt istun tässä näpyttelemässä tätä tekstiä ja odottelen Eliksen heräävän, jotta päästään hakemaan isi kotiin. 😀

Päiväkodissa Elis on nukahtanut joka kerta todella nätisti, mutta kotona illat ovat olleet kauheita, nyt näistä päiväunista puhumattakaan. Toivottavasti näistä nukkumaanmenorutiineista ei tule jokin uusi tapa, vaan tämä rauhoittuisi pian ja saisimme nauttia taas ihanan helpoista nukahtamisista.

Lisäksi olemme nyt kahden viikon ajan jouduttu jokainen yö ottamaan Elis meidän väliin nukkumaan 02-03 välillä, sillä itku on aivan kamalaa jos erehdymme vain laittamaan hänelle tutin suuhun tai viemään maitoa ja poistuessamme huoneesta.

Onko muilla ollut vastaavanlaisia ongelmia päiväkodin alettua?

Jälkipuintia häistä osa 1

Häät on nyt totta tosiaan juhlittu ja aloitettu totuttelu rouvitteluun. Töihin palatessani sain monta selän taputusta ja rouvittelua, joka sai itseni kuulostamaan todella vanhalta. Olisin mieluummin vaimo kun rouva. 🙂 Hääkoristeiden kuvaaminen ja myynti-ilmoitusten näpytteleminen Facebookin hääkirppiksille on verottanut oman aikansa vapaa-ajastani, samoin toipuminen häistä. Hääpäivä itsessään ei ollut kovin paha eikä toipuminen olekaan varsinaisesti siitä vaan sitä edeltävistä kahdesta viikosta, jotka olivat juoksemista paikasta toiseen ja aivan järjetöntä kiirettä.

Hääviikko kului askarrellen ja tehden viimeisiä hääostoksia ja taisin törsätä melkoisen summan rahaa hääkoristeisiin, paniikin iskiessä hääpäivän lähestyessä. Onneksi osa on jo myyty eteenpäin. Keskiviikkona kävimme lastaamassa automme täyteen hääviinaksia työpaikkani varastolta ja C roudasi ne pitopalvelumme kylmiöön. Pitopalvelu sijaitsi vain muutaman kilometrin päässä juhlapaikaltamme, joten he tarjoutuivat säilyttämään kylmässä juomiamme, mikä oli melkoinen taivaanlahja, koska tilanpuute olisi kyllä juhlapaikalla iskenyt. Samaan aikaan olin itse siskoni luona tekemässä tieopasteita vanhoista laudanpätkistä. Illalla menin vielä laittamaan ystäväni luokse hääkynsiä ja siellä menikin puoleen yöhön saakka.
Torstaina pääsimme juhlapaikalle ja teimme pitopalvelun kanssa tällit siellä puolen päivän jälkeen. Samalla alkoi juhlapaikan koristelu, jota jatkui iltakahdeksaan saakka. Melkein kaikki saatiin torstaina laitettua, lukuunottamatta unohtuneita koristeita, jotka mentiin sitten laittamaan perjantaina. Kuvittelin perjantaista tulevan helppo päivä, kun lähes kaikki saatiin valmiiksi jo torstaina, mutta toisin kävi. Perjantai alkoi kukkien haulla tukusta ja niiden viemisellä juhlapaikalle. Samaan aikaan C kävi Eliksen kanssa hakemassa hänen isänsä lentokentältä ja tulivat nappaamaan minut kyytiin juhlapaikalta paluumatkalla. Tämän jälkeen mentiin hetkeksi kotiimme, jossa C:n isä ystävättärensä kanssa majoittui häidemme ajan. Vaihdoimme kuulumisia ja lähdimme ajamaan Kirkkonummelle viemään jo etukäteen Eliksen matkasänkyä ja muita tarpeita C:n isovanhemmille, jossa Elis siis vietti hääyön. Kirkkonummelta tullessamme takaisin kotiin, jätin vain C:n sinne ja lähdin hakemaan kahta kaasoa kyytiin, suunnistaen takaisin juhlapaikalle. Matkalla haimme vielä viimeisiä ostoksia ja koska itse olin syönyt koko päivän aikana vain yhden omenan aamulla, pääsi autossa järkyttävä itku stressin ja väsymyksen ja nälän seurauksena. Dj:n kanssa oli sovittu tällit viideksi juhlapaikalle, mutta saimmekin odotella häntä juhlapaikalle 1,5 tuntia!!!
Juhlapaikalta pois päästyämme, toinen kaasoista muistutti minua tieopasteista että pitikö nekin vielä kiinnittää. Tässä kohtaa aloin TAAS itkemään, sillä halusin jo kotiin. Olin ollut tähän mennessä jo perjaatteessa kaksi päivää erossa Eliksestä ja ikävä alkoi käymään sietämättömäksi. Laitoimme toisen tieopasteista kiinni ja jätimme toisen sulhasen ja bestmanin hoidettavaksi lauantaiaamulle. Ajoin tuhatta ja sataa kotiin, sillä kello oli jo paljon ja Elis oli vietävä vielä siskoni luokse yökylään, koska olin varannut meille bestmanien ja kaasojen kanssa huoneet Långvikista. Koko perjantai meni niin hullussa drivessa aamu seitsemästä saakka, että olin todella väsynyt päästessämme perille Långvikiin. Unohdimme mm. hääkimpun ja kaikki muut kestokukkasysteemit kotiin pahvilaatikkoon.
Olin odottanut paljon Långvikilta ja sen huoneilta, mutta ne olivatkin todella pieniä ja pimeitä ja hieman harmistuin päästyämme perille. Noh, tärkeintä oli saada olla kaasojen ja bestmanien kanssa yhdessä viimeinen ilta ja aamulla herätä heidän kanssaa laittautumaan tärkeään päivään. Kävimme tyttöjen kanssa syömässä Långvikin ravintolassa ja joimme pullon valkoviiniä. Jäimme vielä ruoan jälkeen baariin hetkeksi notkumaan, sillä Teemu Selänteellä oli samaan aikaan läksiäiset Långvikissa ja verhoista huolimatta kuulimme koko shown ja näimme paljon tuttuja kasvoja.
Levollisesti käytiin nukkumaan ennen puoltayötä ja tuhisimme omien peittojen alla seuraavaan aamuun.

Päiväkodin aloitus

Häät on nyt juhlittu ja niistä postailen erikseen jahka saadaan kuvaajilta kuvia, joilla saan vähän kuvitettua kertomuksia. Häiden valmisteluiden lomassa me olemme kuitenkin pikkuhiljaa aloittaneet myös harjoittelun päiväkodissa.

Toissa viikko käynnistyi ensin omahoitajan tapaamisella, jonka oli tarkoitus tapahtua meillä kotona mutta meidän omahoitaja olikin kissoille allerginen, joten se siirtyikin päiväkodin tiloihin. Loppupäivät käytiin leikkimässä päiväkodin pihalla n. klo 9.30-11, jonka jälkeen mentiin kotiin syömään ja nukkumaan.

Viime viikko starttasi samalla meiningillä paitsi maanantaina jätettiin välistä, sillä C:n isä oli täällä vielä kylässä Kos:lta. Torstaina oli ensimmäinen päivä kun jäätiin päiväkodille syömään lounas ja perjantaina jäätiin vielä nukkumaan päiväunetkin. Me jäimme aulaan hengailemaan siitä kun tultiin ulkoa sisälle siihen, kun Elis heräsi. Hoitajat tulivat antamaan väliaikatietoja ja Elis oli syönyt todella hienosti itse ja nukkumaankin mentiin nätisti. Tämä jännitti meikäläistä eniten, mutta Elis nukkuikin lähes kaksi tuntia. Herättyään hän tuli huoneesta ja nähtyään meidät aulassa, juoksi hymyissä suin.

Tällä viikolla Eliksellä alkoi sitten ihan oikeasti päiväkoti ja mennyt kaksi ensimmäistä päivää todella hienosti, lukuunottamatta huonosti syömistä. Veikkaan sen johtuvan kuitenkin siitä, että Elis on jo ruoka-aikaan liian väsynyt. Eilen hoitajat mainitsivat Eliksen aivastelleen jonkin verran ja itsekin huomasin nenän vuotavan ja tänään sitten herättiinkin kuumeisena, joten ura päiväkotilaisena katkesi lyhyeen. 😉

Eliksellä on mennyt todella hienosti päiväkodin aloitus eikä ole pihalla roikkunut juuri ollenkaan äidin tai hoitajien helmoissa ja on todella hienoa huomata miten päivä päivältä Elis lähtee nopeammin mukaan leikkeihin ja touhuamaan itsekseen. Eilen oli aamupäivällä hetkeksi mennyt porteille haikailemaan, mutta muuten ollut todella reipas.

Äidin reippaus onkin sitten toinen asia, sillä olin varma että olen vahva enkä itke kun jätän Eliksen päiväkotiin sillä en ole pitänyt asiaa ollenkaan surullisena vaan tiennyt sen olevan ainoastaan hyvä energiselle Elikselle. Kuitenkin maanantaina kun veimme Eliksen ensimmäistä kertaa sinne koko päiväksi, aukesi meikäläisen hanat samantien kun hoitaja istutti Eliksen aamupalapöytään ja sanoi Elikselle että hän voi nyt vilkuttaa äidille ja isille hei hei. C joutui tönäisemään minut ulos huoneesta ettei Elis näe äidin itkevän. Huhhuh. Rankkaa puuhaa äidille tällainen.

Eliksen päiväkodissa on sekä pienien ja isojen puoli ja pienien puoli on jaettu kahteen ryhmään. Eliksen ryhmän nimi on Telkät ja toisen ryhmän nimi on Tavit. Eliksen ryhmässä aloittaa nyt syksyllä kahdeksan uutta lasta ja ryhmän koko on sen jälkeen 14 lasta, iältään 1v4kk – 3v7kk. Hoitajia ryhmässä on kolme.

Innolla jään seurailemaan Eliksen kehitystä päiväkodissa, josko siellä vaikka oppisikin jotain. ;D

Tietosuojaseloste
© Casa Blogit 2026