Montasyytarakastaa

Monta Syytä Rakastaa on elämänmakuinen sisustus- ja lifestyleblogi. Kirjoittajana toimii sisustusalalla opiskeleva Nina, 6-vuotiaan pienen pojan äiti, joka rakentaa ja sisustaa omaa unelmakotiaan skandinaavisin ottein. Nina rakastaa valokuvaamista ja pyrkii taltioimaan kuviinsa aitoja hetkiä ja tunteita. Tästä blogista löydät rehellistä arkea ja  inspiroivaa arjen kauneutta!
Lue lisääOta yhteyttä
facebookinstagramstyleroom bloglovin

Avainsanat

Arvonta asuntokuvaus buzzador dekotalot DIY Hyvinvointi ja kauneus Juhlat kauneu Kaupallinen yhteistyö Keittiö Koti ja sisustus Kylpyhuone lastenhuone Lastenvaatteet ja -tarvikkeet Leivonta Lemmikit Lifestyle Luonto Makuuhuone Matkustus ja menovinkit Mietteet ja mielipiteet olohuone Piensisustus Piha ja puutarha Pukeutumishuone Rakentaminen ja remontointi Ruoka ja reseptit Sauna Saunaosasto Sisustussuunnittelu Säilytys Talon rakennus Tapahtumat Tekstiilit Työ ja opinnot Valaisimet Valokuvaus vierashuone Vihersisustus WC

MUITA CASALAISTEN POSTAUKSIA

Raakasuklaakokeilu, nam

Ennen joulua, C toi kotiin raakasuklaata työpaikaltaan ja pisti mut maistamaan sitä. C kehui miten hyvää se oli ja siis C ei ikinä tykkää mistään tollasesta ”terveellisestä” ja hän rakastaa suklaata varmasti enemmän kun Willy Wonka. Ehkä C oli edellisessä elämässä Willy Wonka? tai Oompa Loompa. Olin kerran maistanut aikasemmin raakasuklaata ihanan Saaran luona, kun hän n. vuosi sitten maalasi raskausmasuani. Saaran tekemä raakasuklaa oli aivan ihanaa, mutta tästä C:n tuomasta raakasuklaasta en oikein välittänyt. Se ei ollut yhtään makeaa ja oikeastaan maistui pelkälle kaakaomassalle ja se ei kyllä ole hyvää.

BB1.jpg

BB4.jpg

Sitten muistin Saaran paljastaneensa reseptinsä Elämäni kunnossa -blogissaan ja kaivoin sen esiin. Tästä alkoikin sitten raaka-aineiden metsästys. En löytänyt yhtäkään liikettä, josta olisi nuo kaikki raaka-aineet saanut kerralla. Kookosöljy sekä vuorisuola löytyi jo valmiiksi kotoa, mutta muita ainesosia oli vielä ostettava. Kaakaomassan, kaakaovoin, mulperi-marjat, Puhdistamon suklaapakkauksen sekä luomuhunajan tilasin Hyvinvoinnin tavaratalosta, sillä heillä sattui joulun alla olemaan ilmainen toimitus. Pop-amaranttien ostaminen oli kaikkein haastavinta. Sitä löytyi kyllä muutamasta verkkokaupasta sekä Ruohonjuuresta Kampista, mutta kun itse käyn niin harvoin Helsingissä että sen takia sinne matkustaminen tuntui järjettömältä. Verkkokauppojen toimitushinnat taas olivat samat kuin itse pop-amarantti, joten netistäkin tilaaminen oli aivan naurettava idea. Ostin tavallista amaranttia, sillä myyjä uskotteli niiden paahtamisen ajavan saman asian. Olihan se tavallaan totta, mutta niiden paahtaminen ei ollutkaan ihan niin helppoa. Ostin amaranttia muutaman desin verran ja yritin paahtaa niitä pannulla lusikallinen kerrallaan, onnistuen polttamaan kaikki. Etsin jopa YouTubesta videoita, joissa opastetaan niiden paahtamiseen oikein, ei auttanut, luovutin. Sitten koittikin eilen vanhan tuttavan tapaaminen, joka tuli Espooseen Helsingistä ja pyysinkin häntä tuomaan pop-amaranttia Ruohonjuuresta. Ja ei muuta kun kokkailemaan.

raaka-aineet.jpg

Kokkaaminen oli helppoa, kuten Saarakin blogissaan kertoi. Ei muuta kun kaikki raaka-aineet kulhoon ja kuuman veden alla sekoittelemaan. Itse myös jauhoin kaakaomassan blenderissä, joka nopeutti tuota sekoitusvaihetta huomattavasti. Muutama pieni palanen nimittäin ei jauhaantunutkaan blenderissä ja niitä saikin sitten odotella, että sulavat. Kaakaovoin sulamista sai myös odotella melko kauan. Lopuksi vain pop-amarantit ja jauhetut mulperi-marjat joukkoon, massan kaato vuokaan ja pakkaseen.

raakasuklaa.jpg

En nyt tarkalleen enää muista miltä Saaran raakasuklaa maistui, mutta tuskin kauas siitä mausta jäi tämä meidänkään raakasuklaa. Itse tosin jätin reseptistä pois kookoshiutaleet, sillä meistä ei kumpikaan oikein välitä kookoksesta. Omasta mielestäni myös mulperi-marjoja voisi ensi kerralla laittaa hieman vähemmän, oli melko makeaa suklaata omaan makuun. C tykkäsi tästä raakasuklaasta niin paljon, että hän sanoi heti vievänsä sitä seuraavana päivänä töihin. Minkähän arvion se saa siellä edellisen raakasuklaan maistelun jälkeen.

Oletteko te maistaneet tai tehneet raakasuklaata itse? Onko teillä erilainen resepti mikä on kokeilemisen arvoinen?

Voin siis suositella kaikille Saaran raakasuklaareseptiä, jos iskee suklaanhimo.

Rahan kulutuksesta

Luin eilen illalla sängyssä viimeisimmät postaukset seuraamistani blogeista ja Oma koti valkoinen -blogissa oli mielenkiintoinen kirjoitus tai oikeastaan vastauskirje häntä ja hänen kulutustaan arvosteleville. Siitä mulla sitten tuli herätys, että ajatteleekohan joku mustakin niin siellä ruudun toisella puolella, koska onhan tää mennyt aika kulutuspainotteiseksi. Varmaan 2/3 kirjoituksesta liittyy hankintoihin tai vähintäänkin haavehankintoihin.
Jos joku lukija tuntee mut vuosien takaa, tietää kyllä minkälainen hamstraaja olen ollut. Edellisessä suhteessani tein harvase päivä nettishoppailuja tai pyörin kavereiden kanssa kaupoissa, paljon kävin myös yksin shoppailemassa. Kotimme täyttyi tavaralla ja nyt n. vuoden verran olenkin siitä yrittänyt päästä eroon. Hyvällä mallilla ollaan, mutta vielä on matkaa jotta koti näyttäisi ihanan seesteiseltä eikä kaapit pullottaisi erinäistä krääsää. Liitin tähän alussa tarkoituksella edellisen suhteen, sillä silloisella suhteella oli suuri vaikutus hamstraamiseeni. Suhde oli niin mätä, että täytin jotain tyhjiötä jatkuvalla shoppauksella ja sen olen tajunnut nyt jälkikäteen. Nykyisessä suhteessani nimittäin shoppailuintoni on täysin muuttunut. Toki tämä muutos ei tapahtunut sormia napsauttamalla, sillä shoppailusta oli tullut tietynlainen elämäntapa, mutta huomasin vähitellen että en enää samalla tavalla kaipaa tuota materiaa eikä se tuonut mitään hyvää oloa. Hyvän olon toi sen sijaan uusi suhde ja noh, melko pian raskaaksi tuleminen, sitä seurannut ihana pieni poika ja nyt ensi elokuussa vietettävät häämme. Asiani ovat siis melko mallillaan tällä hetkellä ja siitä iso kiitos C:lle ja itselleni kun tajusin häipyä edellisestä suhteesta.
Edelleen siis shoppailen, mutta nykyään harkitusti ja heräteostoksia tulee harvoin. En kiellä ettenkö olisi monet kerrat kerännyt nettikaupoissa tavaraa ostoskoriin, mutta lopulta olen aina tyhjentänyt sen. Onhan se tietynlaista viihdykettä siis edelleen. Muutaman kerran olen jopa erehtynyt tilaamaan, mutta postin ilmoituksen saatuani olenkin jättänyt paketin hakematta. Tässä vaiheessa voisin taputtaa itseäni selkään omasta onnistumisestani.
Viime vuoden aikana tuli hankittua muutama sisustusjuttu, mutta esimerkiksi vaatteita itselleni ostin todella vähän. Elikselle haalin aluksi paljon vaatteita alennusmyynneistä, mutta nyt olen vihdoin löytänyt suunnan tyylille, jolla haluan Elistä vaatettaa ja vaateostoksia hänellekin kertyy huomattavasti vähemmän.
Sisustusjuttuja tuli haalittua viime vuonna seuraavat: Eliksen huoneeseen matto, taulu, tilkkutäkki, sisustustyynyjä, verhot, pinnasängynpehmuste ja pinnasänky, tuoli ja lelukori. Nämä nyt oli tavallaan pakollisia hankintoja, sillä olihan hänelle saatava oma huone. Lisäksi tuli ostettua olohuoneeseen matto, Everyday Designin lehtikori, feikki Artekin jakkara, Tripp Trapp syöttötuoli ja viimeisenä uuden vuoden aattona postin tuomat Hay Loop pukkijalat ja String hyllykkö. Muutama pieni koriste-esine saattoi myös tarttua kaupasta, mutta tuossapa nuo pääasiassa.
Näiden hankintojen ohella olemme kuitenkin saaneet säästettyä rahaa omaa kotia sekä häitä varten. Viime kesänä kävimme avaamassa ASP-tilin ja sinne menee sopiva summa kerran kuussa säästöön. Lisäksi laitamme melkein joka kuukausi muutaman satasen häätilille ja olemmekin ehtineet jo maksamaan puolet hääkuluista pois. Olemme kuitenkin ihan normaalituloisia ja viime vuosi meni vielä omalta osaltani äitiyslomarahoilla ja C:kin aloitti alkuvuonna oman toiminimen pyörittämisen joka on tuonut omat ongelmansa.
Että tällaista tällä kertaa. Katsotaan miten tämän vuoden käy ja häiden jälkeen päästäänkin aloittamaan kunnon säästäminen omaa asuntoa varten.

Oodi valitukselle

Eipä tuo otsikko mitään edes tarkoita, mutta ne oli sanat jotka tuli mieleeni kun aloin tätä kirjoittamaan. Nyt on siis pakko valittaa itsestäni ja oman kehon huolenpidosta. Raskaana tuli tungettua mahaan millon mitäkin välittämättä kaloreista, koska raskauskiloja ei oikein muutenkaan kertynyt ylimääräisiä ja se jäi kyllä pahasti päälle. Asiaapa ei helpottanut yhtään se, että lopetin urheilemisen jo raskauden alkutaipaleella. Paluu entiseen on siis niin järkyttävän kynnyksen takana, että en enää tiedä miten tästä nousisin.

Edelleenkin siis mätän millon mitäkin ja olen meidän perheestä se osapuoli, joka yleensä houkuttelee paheiden tielle. C on valitellut ihan samaa asiaa itsestään, mutta hän nyt sentään urheilee, jota itse en tee nimeksikään. Okei, kantelen Elistä ja kauppakasseja, käyn kävelylenkeillä, mutta ei se nyt oikein riitä. Masentaa kun muistelen sitä, miksi olin saanut kroppani muokattua juuri ennen pamahtamistani paksuksi.

527924_494326290632106_628022693_n.jpg

Vielä imettäessä päivisin ja öisin useita kertoja, sai suuhun tunkea jotakuinkin mitä vaan ilman, että se näkyi kropassa ja paino sen kuin tippui. Sehän kuulostaa super hyvältä diililtä ja nyt on vaikea näköjään saada sinne pääkoppaan, että koska imetys on vähentynyt muutamaan kertaan päivässä ja yötkin on siirrytty korvikkeen käyttöön, niin pötsi alkaa kasvamaan jos ruokailu- ja liikkumustottumukset ei muutu. Tänään tajusin, että olen syönyt yhden smoothien aamulla (joka onkin ainoa terveellinen osa päivän aikana syödyistä aterioista), yhden lämpimän ruoan (tummaa pastaa ja jauhelihakastiketta) sekä lähes 7 pullaa!! Röhnötin hetki sitten sohvalla orastavan pääkivun kanssa tajuten miten epäterveellisesti olenkaan syönyt ja kello lähenee kahdeksaa illalla. Jotain muutosta on tultava!

1ceccb06a9a61e135b8e9c149ac9f777.jpg

C aloitti uuden vuoden terveellisillä ruokailuilla ja uudella harrastuksella, crossfitillä ja minä aloitin uuden vuoden uppoutumalla entistä syvemmälle sohvaan ja leipomalla 8 pellillistä pullaa. Siis voi luoja minkä itseinhon tämän ymmärtäminen sai minussa aikaan. Toki olen ehtinyt jo selailla moneen otteeseen FitFarmin nettivalmennustarjontaa ja olemalla jopa yhteydessä heihin Facebookin kautta, mutta mitään ei silti tapahdu. Ennen joulua tilasimme kotiin kolme kahvakuulaa, 6kg, 8kg ja 12kg, mutta ei nekään ole tuosta lattialta nousseet muuten kuin siirrettäessä pois Eliksen tieltä. Kaksi kertaa kävin koiran kanssa pienellä juoksulenkillä viime viikolla, mutta koirakin on joka toinen viikko meillä, joten aina sekään ei pakota liikkumaan.

3b431fd96f794d699bc5f2e5d021fee6.jpg

Jos nyt voittaisin lotossa, hankkisin itselleni ensimmäiseksi personal trainerin piiskaamaan itseäni 24/7. Voisin toki laittaa kaiken ajanpuutteen piikkiin, mutta sekään ei ole totuus. Tai ehkä se on puolitotuutta? Nimittäin aluksi olin ajatellut tekeväni kahvakuulatreenin Eliksen päiväunien aikana, mutta useimmiten tuon ajan olen joutunut käyttämään etätöiden tekoon tai kotitöihin. Aamulla urheileminen ei tule kuuloonkaan, sillä kärsin aivan älyttömästä pahoinvoinnista aamulla urheillessa. Iltaisin taas olen jo liian väsynyt ja C tulee kotiin vasta 21-22 välillä ja silloin pitää alkaa tekemään vielä ruokaa meille, kun C tulee kotiin yleensä nälkäisenä ja noh, se on oikeastaan sitten ainoa hetki päivästä kun voimme olla kahdestaan ja vaihtaa kuulumisia. Muutamana päivänä viikosta C on kotona keskellä päivää parin tunnin ajan, jolloin voisin käydä lenkillä mutta se ei riitä minulle.

Pahoittelut, jos tämä teksti ei ollut kovin suoraviivaista, mutta itkukurkussa melkein kirjoittelin vain mitä sylki suuhun toi. Tästäpä siis motivoituneempa taidampa ottaa nuo kahvakuulat käteen ja koittaa puolen tunnin treeni DVD:n opastamana ennen kuin C pamahtaa töistä kotiin, Eliksenkin sain ajoissa untenmaille.

Onko muilla ollut raskauden jälkeen samanlaisia vaikeuksia ja miten niistä olette selvinneet?

Huomasin muuten, että olin arvonnan päättymispäiväksi ilmoittanut ”ensi viikon keskiviikkona 15.2.” siis mitäh?? Tuossa on kaksi asiavirhettä, nimittäin kuukausi sekä se, että arvonnan järjestin viime viikolla puhuen ensi viikosta eli tästä viikosta ja tämän viikon keskiviikko on 8. päivä eikä 15. päivä. Voiko tämän blogin ensimmäinen arvonta enää kohmeammin alkaa. 😀 En enää tiedä tarkoitinko todellisuudessa vasta nyt tästä päivästä katsottuna ensi viikon keskiviikkoa, joka todella on 15. päivä vai tämän viikon keskiviikkoa. Noh, päätös on tehtävä ja täten päätän arvonnan suorittavani ensi viikon keskiviikkona 15.1. eli vielä on 9 päivää aikaa osallistua arvontaan. Arvonta löytyy täältä.

Tietosuojaseloste
© Casa Blogit 2026