Meillä on nyt kaksi yötä kokeiltu unikoulua… taas. Täällähän nukuttiin jo muutama kuukausi oikein erinomaisesti n. klo 19-08 heräämättä kertaakaan, kunnes ennen joulua alettiin taas nukkumaan huonosti. Enää ei tutti ja paijailu riittänytkaan ja saatiin niin kamalia raivareita että ihan naapurien puolesta hirvitti. Aloin raahaamaan Elistä viereen tissille nukahtaen siihen itse samalla, kunnes heräten pian kantamaan hänet takaisin omaan sänkyyn, kun hän oli vuorostaan nukahtanut. Tämä toimi hetken, kunnes Elis ei enää nukahtanutkaan tissille viereen ja aloin imettämään häntä omassa huoneessaan istualteen sylissä. Se taas ei ollut minun juttu ollenkaan, koska välillä pelkäsin nukahtavani pystyyn ja tiputtavani Eliksen sylistä. Sitten kuvioon astui korvikkeet ja juotimme Elikselle maidon nostamatta häntä pinnasängystä. Pian huomasimme Eliksen osaavan pitää pullosta itse kiinni, joten kävimme vain viemässä maidon hänelle ja menimme takaisin nukkumaan. Tämäkin toimi meillä hetken ja varmasti toimisi edelleen, kunnes ärsyynnyin tuosta öisestä maidon litkimisestä, sillä Elis ei selvästikään juonut janoonsa vaan oli tässä vaiheessa jo tottunut nukahtamaan maidolla. Lisäksi korvikkeen juominen saa Eliksen pissailemaan enemmän, mikä taas aiheuttaa supermärkiä vaippoja öisin ja jokaikinen aamu on ollut löysät vellitkin housussa. Tulin siis siihen tulokseen, että tämä yöllinen tankkaaminen saa nyt loppua ja unikoulu alkakoon.

Ensimmäinen yö tuli vähän extempore, en ollut suunnitellut sitä mitenkään etukäteen ja vielä klo 00 herätessä Elis sai maitonsa. Seuraava herätys oli klo 4.30 ja silloin sen päätin, että maitoa en hänelle vie ja marssin huoneeseen laittamaan tutin suuhun. No sehän tiedettiin että tuosta toimenpiteestä seuraa vain superraivarit ja niinhän siinä kävikin. Ennen Eliksen huoneeseen marssimista lukaisin nopeasti kännykällä netistä muutaman unikouluvinkin ja näistä viisastuneena nappasin Eliksen syliin ja yritin rauhoitella häntä. Elis vain sylki tuttia pois suusta, yritti riuhtoa tietänsä tissille tai pois sylistä. Luovutin ja pistin hänet takaisin pinnasänkyyn. Menin herättämään C:n ja passitin hänet sylittelemään Elistä, sillä hänen sylissään ei yrittäisi päästä tissille. C saikin lopulta Eliksen rauhoittumaan syliin, mutta samantien sänkyyn pistäessä alkoi raivarit. Muutaman yrityksen jälkeen C tuli pois luovuttaen ja minä menin vuorostani tassuttelemaan. Monen monen monen tutin pois suusta heittämisen, itkuraivarin, ylösnousemisyrityksen ja käden pois työntämisen jälkeen Elis rauhoittui ja nukahti. WAU! Ja seuraavan kerran heräsimme hieman ennen yhdeksää aamulla.

Tästä innostuneena päätin jatkaa unikoulua, mutta tämä seuraava yö ei enää ollutkaan niin helppo. Viime yö meni siis valvoessa n. 3h Eliksen vieressä. Ensimmäisen kerran Elis heräsi n. klo 01, jolloin kaikki näytti vielä hyvältä. Pelkkä 20 minuutin tassuttelu riitti ja hiipiminen ulos huoneesta. Ehdin juuri nukahtamaan uudelleen, kun seuraava itku jo alkoi ja sitä seurasi taas 20 minuutin tassuttelu. Eikä aikaakaan kun löysin itseni jo TAAS tassuttelemasta. Kolmas tassuttelu päättyi vasta n. klo 03.20 ja siitä eteenpäin sainkin nukkua levollisesti aina sinne klo 05.30 asti, kunnes C:n herätyskello soi ja hän nousi ylös aamutreeneihin mihin Elis tietenkin heräsi myös. Ei muuta kun taas tassuttelemaan sillä minähän en vielä puoli kuudelta ylös nouse. Sain kun sainkin Eliksen vielä nukahtamaan ja lopulta nousimme ylös C:n palatessa takaisin kotiin n. puoli kahdeksan maissa aamulla.

Tämä toka yö ei nyt enää oikein vakuuta minua halusta jatkaa unikoulua, mutta kaipa se on vain pidettävä pää kylmänä. Sentään suuremmilta raivareilta vältyttiin, mutta väsytystaistelu oli silti kova ja unisyklit aivan liian lyhyitä ja äiti on ihan loppu nyt.

Onko muilla kokemusta unikoulusta ja kuulostaako tämä yhtään tutulta teille? Kauan teillä meni, että yöunet alettiin nukkumaan ilman jatkuvaa heräilyä ja tassuttelua?

Elmeri eli Elis, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Muutama kuukausi sitten Elis näytti vielä ihan Sörsselssöniltä, mutta nyt hän on Elmeri. Kuten kaikkialla onkin jo huudeltu, niin etelään tuli lumi. Se sai myös meidät liikkeelle ja haimmekin siskoni luota vauvapulkan lainaan ja ei muuta kun ulos. Meillä tosin pulkkailu sijoittui sen verran myöhäiseksi, että ulkona oli jo pimeää. Mutta ai että miten ihanasti lumi silti valaisi sen pimeydenkin. Elis tuntui tykkäävän pulkkailusta tosi paljon hirnumisesta ja heilumisesta päätellen ja saikin ohikulkijoilta paljon ihastelevia katseita. Pääsimme pulkkailemaan näin myöhään, koska tuo ihana kirpsakka pikku pakkanen sai Eliksen nukkumaan yli kolmen tunnin päiväunet parvekkeella! Hurraa, saas nähdä miten vaikuttaa ensi yön unen laatuun…

Sisälle palattuamme huomasin harmikseni, että kaikki Eliksen ruoat olivat loppuneet (paitsi itsetekemäni sose, jota Elis ei ole viikkoon kelpuuttanut ÄRGH!). Siispä latasin lautaselle pienen määrän meidän aikaisemmin päivällä syömäämme spagettia ja avot. Tosin ihan kun Elis olisi tajunnut, että tämä on tätä isojen poikien ruokaa ja sitä syödään itse. Se ei nimittäin kelvannutkaan yrittäessäni lusikoida sitä hänen suuhun, mutta itse sormiruokaillessa se hävisi tarjottimelta hyvinkin nopeasti. Huomatkaa myös siis meillekin on tullut tuo Playtray -tarjotin, ostimme sen tosin jo ennen joulua. Pienen miinuksen saa kyllä siitä, että oranssi väri soseista pinttyy siihen kiinni enkä tiedä saako siitä enää koskaan valkoista. Olisi pitänyt ostaa se musta tarjotin, joka oli toinen vaihtoehtoni. Hieman taisi olla suolaa tuossa ruoassa, vaikka en sitä siihen erikseen lisännytkään, koska vesi maistui sen jälkeen Elikselle paremmin kuin koskaan. Eliksen päällä näkyvä H&M:n collegepusero on muuten viimeisin vaateostokseni ja se on IHANA.

Tällainen päivä meillä tänään, mukavaa sunnuntaita kaikille! 🙂