Tänään olisi meidän hääpäivämme. Herään kuitenkin yksin vuoteestamme ja mieheni herää uudesta kodistaan. Joskus on osattava päästää irti ja jatkaa matkaa yksin.

Nikke Ankaran laulun sanoja lainaten ”Me oltiin kuin Mona Lisa, täydellistä mut vain väärissä raameissa…”

Olen päättänyt luopua autosta. Ostin neljä vuotta sitten melko arvokkaan pyörän, joka on valitettavasti jäänyt lojumaan varastoon. Kaivoin sen keväällä lopulta esiin ja innostuin pyöräilystä niin paljon, että päädyimme tekemään Ahvenanmaalle viikon mittaisen pyöräilyretkenkin. Työmatkani on vaivaiset 3,5 km, joten on suorastaan naurettavaa kulkea tuo matka autolla. Toki käyn yleensä ruokakaupassa kotimatkalla ja saatanpa joskus jopa käydä muuallakin, kun vain töissä ja kotona. ;D Isoja muutoksia on kuitenkin tapahtunut kotona, ja taloudellisista syistä autosta on nyt vain luovuttava, tai kodista. Itselleni koti on äärimmäisen tärkeä, onhan se lapsuuden kotini ja sijainti mitä mainioin. Olen siis punninnut asiat ja pyöräilen jatkossa oikein mielelläni. Ahvenanmaalla mukana ollut lainakärry on myös saanut miettimään sellaisen hankkimista, vaikka Elis viihtyykin paremmin pakkarilla istuimessa. Kauppareissut olisi kuitenkin helpompi suorittaa kärryllä, sinne saisi ostoksetkin.

Lisäksi kun on vaikea löytää aikaa urheilulle, on pyöräily ihan mainio vaihtoehto yhdistää tarpeellinen liikunta arkeen. Viime viikolla pyöräilin joka päivä töihin ja kotiin, kävin myös moikkaamassa mummiani ja ostamassa etupihalle ihanan pinkin krysanteemin. Siinä mielessä tilanteeni on hyvä, sillä läheltä löytyy tarvittaessa laina-autoja useampikin, jos täytyy päästä pidemmälle tai kiireellä jonnekin. En siis ole kovin huolissani siitä miten selviän ilman autoa. Totuttelemista tämä toki vaatii, mutta uskon pärjäävämme. Talvi tuo mukanaan omat haasteet, mutta en jaksa stressata sitä vielä. 🙂