Monta Syytä Rakastaa on elämänmakuinen sisustus- ja lifestyleblogi. Kirjoittajana toimii sisustusalalla opiskeleva Nina, 6-vuotiaan pienen pojan äiti, joka rakentaa ja sisustaa omaa unelmakotiaan skandinaavisin ottein. Nina rakastaa valokuvaamista ja pyrkii taltioimaan kuviinsa aitoja hetkiä ja tunteita. Tästä blogista löydät rehellistä arkea ja inspiroivaa arjen kauneutta!
Babyshowereissani selvisi minulle, että on erikseen rintareppuja ja kantoreppuja. Rintareppuja ovat mm. BabyBjörnin reput, joissa vauvaa voidaan kantaa vain etupuolella. Kantoreppuja ovat sitten Manduca ja Tula, joissa vauva voidaan myös hieman isompana pitää selkäpuolella. Itselläni on toistaiseksi kokemusta vain kantorepuista.
Manducan sain siis siskoltani lainaan täysin tietämättömänä mitään kantorepuista ja rintarepuista ja niiden eroista. Siskoni kehui Manducaa parhaaksi ja vinkkasi Tulan olevan lähes vastaavanlainen. Manduca tuntuikin käytössä todella hyvältä, ei mitään miinuksia paitsi kuosi. Mielestäni Manducan ulkonäkö oli tylsä. Ja siihen ei saanut kotiavaimia tai puhelinta mihinkään, kun lähti vauvan kanssa lenkittää koiraa. Kiinnostuin Tulasta sen kuosien takia ja koska hintaero oli hyvin pieni Manducaan ja molempiin sai vauvan laitettua jo ihan pienenä, päätin aivan sokkona tilata Tulan, Happy Dills -kuosilla.
Yllätyksekseni koin Tulan vielä Manducaakin paremmaksi. Tuntui, että siinä oli parempi tuki vastasyntyneelle ja säädöt kävivät todella näppärästi sen olevan päällä ja siinä oli lisäksi riittävän iso tasku vyötäröllä avaimille ja puhelimelle. Manducassa on ns. integroitu vauvatuki ja Tulaan tuli ostaa vauvatuki erikseen. Tulan vauvatuki on paksu vaipan näköinen lisäosa mihin vauva ensin puetaan ja sitten sujautetaan kantoreppuun. Manducassa se taas on vain ohut vaipan näköinen kangasriepu kantorepun sisällä. Toisaalta Manduca itsessään on sitten hieman jämäkämpi, kun taas Tula tuntuu olevan ohuempaa. Mielestäni myös Tula kuormitti itselläni niska-hartia seutua vähemmän ja Tulassa sai ylimääräiset hihnat kerittyä mukana roikkuviin kuminauhoihin pois roikkumasta.
Molemmat tuntuvat kuitenkin hyvältä päällä ja ovat riittävän tukevia pienenkin vauvan kantamiseen. Ilmeisesti kummassakaan ei saa lasta kantaa kasvot menosuuntaan, mikä on pieni miinus, mutta toisaalta kuka ei haluaisi lapsen olevan kasvot sinuun päin. Valitettavasti en saanut tähän mitään vertailukuvia Tulasta ja Manducasta, mutta siinä meidät pelastaa Googlen kuvahaku. 🙂
Tulan jälleenmyyjiä oli vaikea löytää, mutta lopulta löysin googlettamalla Espoon Olarissa ihanan pienen lastentarvikemyymälä Villiankan, joka sitä myi ja palvelu oli aivan huippua. Laitoin sinne kyselyä sähköpostitse sieltä löytyvistä kuoseista ja nopeassa vastauksessa sain valita kuosin, jonka he tilasivat minulle myymälään. Tulaa myy myös mm. Ipanainen -verkkokauppa ja huomasinkin juuri heille tulleen uusia kuoseja ja voi vitsit siellä oli ihania kuoseja taas.
Manducaa löytää useammalta jälleenmyyjältä, mutta mm. BabyStyle, jolta löytyy sekä verkkokauppa että myymälä Espoon Olarista, samasta rakennuksesta, missä Villiankka.
Lisäksi olen saanut siskoltani lainaan kantoliinan, joka nyt hieman poikkeaa tästä vertailusta, mutta ajattelin kehaista sitäkin. Saadessani sen babyshowereissani, ajattelin aluksi, että sille ei tule ikinä käyttöä kun näytti niin monimutkaiselta. Leveä ja viisi metriä pitkä musta trikooliina. Siskoni piti näyttää minulle miten se kiedotaan ympärille, mutta hätäisenä löysin netistä Kantoliinayhdistyksen nettisivut, joista löytyi videotutoriaaleja erilaisten liinojen kietaisuille. Muutaman yrityksen jälkeen olin saanut pienen vauvani kiedottua tiukasti syliini kantoliinaan ja se tuntui todella kevyeltä pitää. Muutaman kerran olen kotitöitä tehnyt vauva kantoliinassa, mut nyt Eliksen viihtyessä jo maassa tai sitterissä on sen käyttö vähentynyt. Yritinpä kerran jopa imettää Elistä samalla sen ollessa kantoliinassa, kun olin siitäkin mahdollisuudesta lukenut. Se ei kuitenkaan meillä onnistunut, ei ihan ollut vauvan pää ja tissi samalla korkeudella. 😀