Ei masenna marraskuussa

Mitä ihmettä, ei masenna marraskuussa? Olen koko aikuisikäni kärsinyt jos jonkinlaisesta marrasmasennuksesta joka johtuu suurimmaksi osaksi tuosta lohduttomasta pimeydestä ja synkkyydestä. Vielä vuosi sitten näihin aikoihin olin masentuneena kotona rakkaan vauvani kanssa, vaikka olisi pitänyt olla maailman onnellisin siitä nyytistä, joka siinä vaiheessa tosin lähenteli jo 8 kuukauden ikää, mutta kuitenkin. Tämä marraskuu on kuitenkin mennyt kuin hujauksessa eikä masennukselle ole jäänyt sijaa.

Pohdin asiaa muutama päivä sitten ja tulin siihen tulokseen, että elämä taaperon kanssa on niin hektistä ettei masennukseta ehdi kärsiä. Päivät menee itsellä ensin töissä ja töiden jälkeen haettuani Eliksen päiväkodista, pitää yleensä heti olla jo keksittynä jotain tekemistä meille ja vaikka iltapäivä menisi ihan vain kaksin kotona, pitää silti olla jatkuvasti erilaisia leikkejä ja yhtäkkiä onkin jo ilta ja taistelu Eliksen nukkumaanmenosta kunnes kaadun lähinnä vain onnellisena sohvalle kun olen ”selvinnyt” tästäkin päivästä. 😉 Yksin kaiket päivät taaperon kanssa voi olla joskus rankkaakin vaikka kuka väittäisi mitä tahansa ja koska meillä selvittiin melko vaivattomasti vauva-ajasta, niin se kostautuu selvästi nyt tämän ylivilkkaan, mutta sitäkin rakkaamman lapsemme kanssa.

Vaikka emme ole mitään kovin erikoista marraskuussa tehneetkään, niin ajattelin silti tehdä pienen lista mitä tähän marraskuuhun on kuitenkin mahtunut.

Toivuttiin vihdoin Eliksen sitkeästä korvatulehduksesta ja flunssasta ja syömättömyydestä.

Käytiin Eliksen puolitoistavuotisneuvolassa ja neuvolalääkärissä.

Allekirjoitimme elämämme yhden tärkeimmistä papereista.

Vietimme isänpäivää miehen pelissä kannustaen.

Nautimme äiti-poikaviikonlopusta miehen ollessa pikkujouluristeilyllä.

Kävin hammaslääkärillä näyttämässä särkeviä hampaitani saaden lähetteen röntgenkuvaan.

Kävin hammaslääkärillä röntgenkuvassa.

Kävin hammaslääkärillä porattavana.

Kävimme Eliksen kanssa parturissa leikkaamassa isojen poikien tukka.

Kävin sokeroinnissa, johon olen jäänyt ihan koukkuun.

Shoppailin Ikeassa ystäväni kanssa.

Tein kaksi aivan ihanaa sisustushankintaa, Vino-peilin sekä sohvatilauksen.

Nautimme hetkellisestä lumesta maassa.

Olen polttanut paljon kynttilöitä, enemmän kuin koskaan ennen.

Suunnittelin häiden kiitoskortit ja tilasin ne, enkä ollut tyytyväinen painojälkeen mutta antaa mennä silti.

Otin joulukorttikuvat Eliksestä huonolla menestyksellä.

Suunnittelin joulukortit ja tilasin ne, lähetän ne yhdessä kiitoskorttien kanssa joulupostimerkeillä ollakseni pihi.

Hoivasin taas kipeää lastani kotona.

Kävimme mummini luona kylässä, todeten taas että pitäisi käydä siellä useammin.

Vietimme lasten pikkujoulua siskoni luona glögin ja torttujen parissa.

Sain kolme rakasta ystävääni meille kylään, meillä käy aivan liian harvoin vieraita.

Tappelin parhaan ystäväni kanssa whatsappissa.

Olen kuullut ihania uutisia muutamilta ystäviltäni ja olen niin onnellinen kaikkien puolesta.

Olen tapellut mieheni kanssa, useasti.

Olen miettinyt miten onnellinen olen, kun minulla on juuri minun mieheni ja lapseni.

Olen shoppaillut ja myynyt Tori.fissä sekä Facebookin kirppiksillä.

Olemme ihailleet koko suvun kanssa Eliksestä saatuja päiväkotikuvia.

Olemme ihastelleet Eliksen huimaa puheen kehitystä, sunnuntaina luimme hänelle lintukirjaa ja hän toisti lintujen nimiä perässä.

Olen pilaillut Facebookissa Halloween-maskeilla, jotka todellisuudessa olivat vain Google plus -sovelluksen aikaansaannoksia.

Olen möbleerannut sohvan kanssa.

Olen suunnitellut kirjaa hääkuvistamme ja nyt muistin taas, että pitäisi niitä kuvia tännekin julkaista.

Kävin kokeilemassa spinningiä, se jäikin ainoaksi urheilukerraksi tässä kuussa.

Kokeilin tehdä terveellisiä suklaamukikakkuja, nam.

Koin hetkellisen Lauri Tähkä -fiiliksen, kun hammaslääkäri puudutti puolet naamasta ja tuntui kun tämä puoli olisi ollut jatkuvassa irvistystilassa.

Olen suunnitellut uimahalliin menemistä jonain viikonloppuna Eliksen kanssa, mutta vieläkään se ei toteutunut, ehkä joulukuussa sitten?

Päätin aloittaa Eliksen kanssa uuden harrastuksen keväällä, nimittäin Tempputemmellyksen ja yrittänyt ylipuhua siskoani jatkamaan siellä kuopuksensa kanssa vielä kevään.

Hankin kotiimme ensimmäisen viherkasvin ikinä, nimittäin jouluisen huonekuusen.

Olen pahoittanut läheisteni mielen ja tullut itse mieleni pahoittaneeksi.

Olen sisustushaaveillut, PALJON, koska kohta se on ajankohtaisempaa kuin koskaan.

Olemme käyneet kaksi kertaa saunomassa vanhempieni luona, saunominen on sitten kivaa!

Olen saanut paniikkikohtauksia autoa ajaessa ja vältellyt ajamista.

Olen ollut kateellinen kaikille raskaana oleville ja synnyttäneille läheisilleni.

Olen unelmoinut meidän ensi vuoden maaliskuussa koittavasta lomamatkasta Aasiaan.

Mitä te olette tehneet marraskuussa mikä on jäänyt mieleen? 🙂