Minullako muka ikäkriisi?

Vuosi sitten kun joku olisi kysynyt jostain ikäkriisistä, olisin nauranut. Nyt ei kuitenkaan naurata enää ollenkaan. Loppuvuodessa häämöttävä syntymäpäivä, jolloin ikävuosia kertyy itselleni se 30, saa kyllä ajatukset vaeltamaan menneessä ja tulevassa. Koko kevään ja kesän olen miettinyt olenko nyt saavuttanut kaiken mitä kuvittelin saavuttaneeni tuohon ikäpyykkiin mennessä. Samaan aikaan katson itseäni peilistä ja käyn läpi iän mukana tuomia ryppyjä ja muita ulkoisia epämukavuuksia.

Muistan aina katsoneeni lapsena kolmekymppisiä ja miettineeni että, wau kun nuo ovat niin aikuisia. Itsestäni ei kuitenkaan tunnu yhtään aikuiselta. Toki olen tähän mennessä valmistunut ammattiin, mennyt naimisiin, saanut lapsen ja ostanut ensimmäisen asunnon ja auton, mutta jostain syystä en näe peilistä katsoessani sitä samanlaista aikuista, joita lapsena ihastelin ja katsoin ylöspäin.

Olen elänyt viime vuodet jonkinlaisessa horroksessa eli toisinsanoen olen elänyt lapselleni, unohtaen itseni ja omat tarpeeni. Olen lakannut haaveilemasta ja huolehtimasta itsestäni. Vihdoinkin käsitin sen itsekin ja olen ottanut itseäni niskasta kiinni. Olen alkanut miettimään tulevaisuuttani, haluanko olla nykyisessä työssäni vai pitäisikö vielä kouluttautua uuteen ammattiin. Tiedostan itsekin, että en ole haaveammatissani saati nauti nykyisestä työstäni, mutta olenko valmis tyytymään tähän? Olenkin alkanut miettimään mitä todella haluan tehdä ja katsonut jo eri koulutusvaihtoehtoja. Niistä lisää myöhemmin.

Tulevaisuuden lisäksi olen kiinnittänyt entistä enemmän huomiota ulkoiseen olemukseeni sekä fyysiseen ja sen mukana tuomaan henkiseen hyvinvointiin. Toki nämä sanat on ennenkin kuultu, monen monta kertaa – alan urheilemaan enemmän. No nyt ainakaan en voi enää vedota ajanpuutteeseen, nimittäin saanhan joka toinen viikko melkein kokonaisen viikon verran pyhittää itselleni. Mainitsin myös myyneeni auton ja siirtyväni pyöräilemään työmatkat ja tästä on edelleen pidetty kiinni. Pyöräilymatka kuitenkin on sen verran mitätön, ettei sillä kuntoa kasvateta. Marraskuussa avautuu työpäikkani viereen upouusi kuntosali, joka on auki joka päivä 05-24 ja hintaa tuolla on vaivaiset 13,90e/kk, joten voitte arvata että liityin heti jäseneksi.

Tämä kaikki pohjustuksena kerron aloittavani blogin puolella pienen postaussarjan, jossa käsittelen erilaisia asioita, joilla itse lievennän tätä aivan mahdottomaksi paisunutta ikäkriisiäni. Tiedossa on sekä tulevaisuuden suunnitelmiin paneutumista sekä ulkonäköön liittyviä toimenpiteitä. Yksi toimenpide tehtiin jo kesällä ja aion siitä myös kertoa teille, mutta kaikki aikanaan. 🙂 Toivottavasti te odotatte kuulla näistä yhtä paljon kun minä odotan kertoa!