Törmäsin eräässä Facebook-ryhmässä tyttöön, joka oli tehnyt itselleen upean makrame-seinäkoristeen ja jakoi siitä kuvan. Itse olen haaveillut vastaavanlaisesta seinäkoristeesta jo pitkään, mutta sellaisen tekeminen tuntuu kovin työläältä, vaikka rakastankin käsitöitä ja pientä näpertelyä.
Eräs toinen ryhmän jäsen ihastui tuohon makrame-seinäkoristeeseen myös ja kysyi jos hän voisi tilata samanlaisen itselleen. Kärppänä paikalla pyysin myös minulle samanlaista seinäkoristetta. Hän vastasi rehellisesti kertoen kuinka paljon materiaaleihin menee rahaa, mutta koska kyseessä on monta tuntia aikaa vievä käsityö, haluaisi hän jonkinlaisen korvauksen myös käyttämistään työtunneista. Tämä sopi minulle samantien, koska ymmärrän käsityön päälle. Tiedän, että monia hinta olisi varmasti kauhistuttanut, koska täällä ei tunnuta osaavan aina arvostaa toisen käyttämää aikaa.
Itselläni on vastaavanlaisista tilanteista vähän liikaakin kokemusta. Monet viikonloput olen käyttänyt siihen, että teen synttärikakkuja tai otan kuvia vauvoista, lapsista ja raskausmahoista, saamatta siitä lähellekään sellaista korvausta mikä kattaisi käyttämäni ajan. Hyvä jos edes pyytämäni summa kakun leipomisesta kattaa materiaalikuluja. Puhumattakaan siitä, että miten hemmetin monta tuntia käytän niiden valmistamiseen. Käytännössä yhden kakun tekoon menee kolme päivää, vaikka ei tietenkään kokonaista kolmea päivää, mutta ei siinä paljon muuta viitsi niille päiville sopia menoa. Ensimmäisenä päivänä leivon kakkupohjan, seuraavana päivänä koittaa kakun täyttö ja vasta kolmantena päivänä voin sen koristella. Kakkuja leivon kuitenkin rakkaudesta lajiin, joten en valita.
Valokuvaamisessa ei taas ymmärretä, että se työ ei lopu siihen kun kuvat on räpsitty. Sen jälkeen koittaa kymmenien ellei jopa satojen kuvien läpikäynti ja karsiminen. Kun kuvista on erotettu jyvät akanoista, tehdään niihin tietyt kuvankäsittelyt. Koska kuvaan raakakuvia, ei ne ole koskaan valmiita ilman tiettyjä säätöjä, vaan erinomainenkin kuva vaatii tietyt säädöt kuvankäsittelyohjelmalla. Siihen päälle vielä jotain hienosäätöjä, fiiliksen lisäystä, lataus galleriaan ja linkkiä menemään. En edes osaa sanoa kuinka paljon lopulta vietänkään aikaa kuvien parissa niiden oton jälkeen.
Mutta palataan takaisin tähän upeaan makrameen. Se on niin upea katseenvangitsija, etten haluaisi piilotella sitä makuuhuoneessa, mutta toistaiseksi sille ei tunnu löytyvän muuta paikkaa. Täytyy katsoa jos se vielä päätyisi olohuoneeseen jonain päivänä, mutta se sopii kyllä täydellisesti makuuhuoneeseenkin! Hieman kiinnostaisi opetella tekemään näitä itsekin, sellaista hyvää terapiaa.
Mitä mieltä te olette käsitöistä ja niiden hinnoittelusta? Olisitteko itse valmiita maksamaan hieman enemmän, kun tiedätte että on käsityönä valmistettu ja joku on oikeasti käyttänyt useita tunteja sen valmistamiseen?
Mulla on aika samoja fiiliksiä aiheesta… Ja sitten kun on vielä sukulaiset ja tuttavat, jotka pyytävät palveluksia ”kun olet niin hyvä tekemään”. Heiltä pitäisi laskuttaa tuplaten! 😀
Jep just näin! Mulla onneksi sukulaiset on valmiita maksamaan ja välillä korvaus ylittää pyytämäni hinnankin, mutta kaverit tuppaa olettamaan että teen ilmaiseksi… 😀
Wau mikä makramee! Ja todellakin olen valmis maksamaan enemmän käsityöstä kuin myös kotimaisista tuotteista 🙂 Toki tällä hetkellä opiskelijabudjetilla eläminen rajoittaa, mutta esim. kesällä ostin Nokian Neulomon tunikan alesta ja muistan jonkun tuttuni ihmetelleen, kuinka voin maksaa niin ja niin paljon yhdestä ”kankaanpalasta”, kun hennesiltä saa halvemmalla. Noh, kylläpä sen laatueron tuntee vaatetta päällä pitäessään 🙂
Joo siis mä olin ihan ällistynyt kun näin ton makramen, se on niin upea! Mun täytyy myöntää, että vaatteissa meen usein hinta edellä, koska mieli muuttuu niin usein ja kyllästyn vaatteisiin nopeasti. On kyllä muutama suomalainen brändi joiden vaatteita himoitsen, mutta toistaiseksi en ole raaskinut ostaa. Mutta pyrin kyllä varsinkin sisustusrintamalla panostamaan kotimaisuuteen ja käsityöhön! 🙂
Itse opiskelen tekstiiliartesaaniksi ja suruttaa, niin paljon, että ihmiset pitää käsitöiden hintoja pilkkanaan. Vielä enemmän suruttaa se, että valtio ja opetushallitus ei arvosta yhtään, vaan teollisuus on se joka kannattaa. Artesaani alaa ollaan ajamassa alas uuden opetussuunnitelman myötä eikä meitä valmistu meidän koulusta enään meidän luokan jälkeen.
Ohhoh! Surullista. 🙁
Valitettavasti pimeänä tekevät harrastelijat polkevat hintoja ja varmasti osin tietämättään myös työn arvostusta alaspäin. Jos olet saanut lapsikuvauksen harrastelijalta alle viidelläkympillä, voi kynnys olla suuri maksaa siitä ammattilaiselle toista sataa. Tai ostanut facebookryhmästä villasukat kympillä, niin saattaa ne joulumarkkinoiden kolmenkympin sukat jäädä pöytään. Toisaalta uskon, että sen pimeän harrastelijan ja ammattilaisen työnjäljessä on suuri ero ja se voi tulla asiakkaalle todella kalliiksi teettää työ uudestaan ammattilaisella. Aina pystyn samaistumaan asiakkaan tuskaan esim. pieleen menneiden hääkuvausten kohdalla, juhlaa kun on mahdoton järjestää enää uudestaan. Potretit on helpompi uusia ja voi pojat, on niitä uusittukin, mutta sitä kutkuttavaa hääpäivän tunnelmaa on mahdotonta saada jälkikäteen ikuistettua.
Hyviä harrastelijoitakin on, he tosin pitävätkin sitten työllään vähän korkeampaa hintaa. Ja törmäävät tähän samaan dilemmaan 😉
Se on ihan totta kyllä, mutta itse miettisinkin mitä tilaan harrastelijalta pimeänä työnä. Esimerkiksi hääkuvia ei olisi tullut mieleenkään otattaa aikoinaan harrastelijalla. Enkä itse tarjoa missään nimessä valokuvaustani missään, koska tiedän etten ole alan ammattilainen, ainakaan potrettikuvauksessa. Joskus joku tuttu kuitenkin pyytää minua otattamaan kuvia lapsistaan ja siihen suostun, aina vähän hampaita kiristellen kyllä. Lähinnä ylläpitääkseni omaa osaamistani. 🙂
Ihana lampaantalja?
Ihana lampaantalja ja käsityö?
Kiitos, lampaantalja on kyllä aivan ihana! Tällä hetkellä vaan varjellusti piilotettu koiranpennun takia. 😉
Kyllä voisin maksaa hieman enemmän, kun on valmistettu käsityönä ja tekemiseen on mennyt aikaa. Meillä on tauluina printtejä, mutta myös muutama maalaus ja nämä maalaukset on maksaneet useamman sata euroa, mutta ne on tehty juurikin ”käsityönä” ja niiden tekemiseen on mennyt aikaa taiteilijalta (ja ovathan nämä maalaukset unikkeja).
Joo joskus tein itse taulun kun en löytänyt mieluisaa ja yllätyin miten paljon maksoi jo pelkkä maalauskangas ja kiilapuut, siihen päälle värit ja käyttämä aika niin joo o. En vielä omista oikeaa taideteosta, mutta kunhan mieleisen löydän niin olen kyllä valmis siitä maksamaan!
Voi miten kaunis makramee, kertakaikkiaan! Minullakin yksi käsintehty upealta kotimaiselta taitajalta.
Ja itse kysymykseesi; se osui lähelle tätä omaakin tekemistäni. Oma kokemukseni on onnekkaasti se, että ihmiset arvostavat tekemääni työtä myös keskusteltaessa sen hinnasta. Voisiko olla niin, että kotimaisen käsityön ja taiteen arvostus on kasvussa?
Kiitos. 🙂 Voi olla että on kasvussa ja toivottavasti näin onkin! Kyllähän kaikki eettisyys ja kotimaisuus kokoajan tuntuu olevan ihmisille tärkeämpää ja ollaan jotenkin pääsemässä siitä järkyttävästä kuluttamisesta siihen, että vähemmän on enemmän ja maksetaan mieluusti laadusta, käsityöstä ja taiteesta. 🙂 Ainakin itsellä on näin!
Upea makrame! Hienoa kun otit aiheen esille. Ihmisten pitäisi miettiä asiaa myös niin että montako tuntia he tekisivät jotain asiaa ilmaiseksi jollekin tuntemattomalle.
http://belleepoquewedding.blogspot.fi
No niimpä! Kyllähän sitä voi palveluksia tehdä puolin ja toisin, mutta jos se jää yksipuoliseksi niin ei kiva. 😀
Upea makramee! Sen verran neulon itse, että ymmärrän käsityön arvon. Tilasin juuri alennuksesta paksua lankaa pieneen vilttiin. Langat + puikot maksoi 90€! Itsetehtynä ei todella saa mitään helposti ja halvalla…
On kyllä tosi kaunis ja varmasti ollut aikaavievä projekti. Mä arvostan kyllä käsityötä kovasti ja mielelläni maksankin siitä. Harmittaa, että monet ei tunnu sitä ymmärtävän, vaan kaikki pitäisi saada ilmaiseksi.