Osaisimpa kirjoittaa yksittäisestä maljakosta tai kukkapuskasta. Pystyisimpä julkaisemaan kirjoituksia ilman hyviä kuvia. Voisimpa muuttaa kotini sisustusta rajattomasti saadakseni blogiini sisältöä. Mutta kun näin ei ole ja siksi blogi on aivan retuperällä ollut jo puolisen vuotta. Täytyisi oppia suhtautumaan tähän blogin sisältöön kevytkenkäisemmin. Olen pyytänyt monet kerrat anteeksi ja pahoitellut blogin hiljaista eloa ja teen niin jälleen. Toivon syksyn tuovan muutoksia tämän suhteen ja ei, en ole aikeissa lopettaa blogiani.
Odotan kovasti voidakseni esitellä meidän vessaremontin, joka tässä pikkuhiljaa etenee. Koska valitettavasti kyseessä on asuntomme ainoa vessa, on remonttia jouduttu tekemään hieman vaiheittain niin, että joutuisimme olemaan mahdollisimman lyhyen aikaa ilman pönttöä. Tällä hetkellä tilanne on se, että seinä-wc on paikoillaan, mutta kotelointi puuttuu. Olemmekin naureskelleet mieheni kanssa, että olisiko tässä uusi industrialhenkinen sisustustrendi. 😀
Haluaisin esitellä teille meidän terassin laajennuksenkin, mutta tietäisittepä miltä meidän takapiha on näyttänyt koko kesän – kaatopaikalta. Kun saimme sen siivottua kaikesta vanhasta romusta, levittäytyi tuo meidän vessaremontti sinne ja nyt kun saimme ne ainakin jotenkin siivottua pois, kasasin sinne jättikokoisen trampoliinin lapsille. Ehkä pitäisi luovuttaa niiden seesteisten kuvien suhteen ja esitellä teille meidän todellista elämää kaatopaikan keskellä.
Vilautin myös Instagramissa pukeutusmishuonettani, joka on kokenut ison muutoksen. Mutta koska sekin on jäänyt vaiheeseen, en ole voinut kuvata sitä teille. Mieheni usein naljaileekin minulle, että aloitan jatkuvasti uusia projekteja ennen kuin olen saattanut edellisen loppuun ja tässä lopputulos – kaikki retuperällään, blogia myöten.
Nyt lähdemme joka tapauksessa mökille loppuviikoksi, joten toivotan mukavaa viikonloppua kaikille!
PS. Huomatkaa ihanalle Sukhimatolleni kaatuneet kahvit, eikä niitä luonnollisestikaan saa puhdistettua…