Monta Syytä Rakastaa on elämänmakuinen sisustus- ja lifestyleblogi. Kirjoittajana toimii sisustusalalla opiskeleva Nina, 6-vuotiaan pienen pojan äiti, joka rakentaa ja sisustaa omaa unelmakotiaan skandinaavisin ottein. Nina rakastaa valokuvaamista ja pyrkii taltioimaan kuviinsa aitoja hetkiä ja tunteita. Tästä blogista löydät rehellistä arkea ja inspiroivaa arjen kauneutta!
Olen nyt toistamiseen todennut itselleni viherkasvien sekä muiden kukkien hengissä pitämisen olevan kyllä jotain rakettitiedettä. Minä saisin varmaan kaktuksenkin kuolemaan.
Meillä ei aikaisemmin ole voinut kissojen vuoksi pitää viherkasveja ja nyt kun kissat ovat paremmassa kodissa, aloin hamstraamaan meidän kotiin yhden jos toisenkin viherkasvin. Sisäkasveiksi ostin peikonlehden, muratin ja pennimuorin. Ulos hankin laventeleita, neilikoita ja oliivpuita. Lisäksi olen saanut tupaantuliaislahjaksi orvokkeja, ruukkuruusun sekä mieheltäni äitienpäivänä jonkun, jonka nimeä en muista.
Näistä puolet olen saanut lähestulkoon jo tapettua. Muratti vetelee aivan viimeisiään, samoin ruukkuruusu. Oliivipuut ei varmasti ole tykännyt tästä kylmästä kesästä, enkä ole jaksanut niitä öiksi siirtää sisälle.
Muratin kohdalla en kuitenkaan ole luovuttanut, vaan päätin yrittää elvyyttää sen. Muratti vietti päiviään meidän makuuhuoneessa peilipöydällä, jonne aurinko ei juurikaan suoraan paistele ja lämpötilakin oli suht viileä. Juuri sellaista mistä muratti netin mukaan pitää. Lehdet alkoivat kuitenkin rusehtua, vaikka mielestäni kastelin sitä riittävän usein. Annoin mullan välillä vähän kuivahtaa (ehkä toisinaan liikaakin) ja sitten lisäsin vettä. Todennäköisesti siis riittämätön vedensaanti on aiheuttanut tämän…
Nyt kuitenkin nähdessäni Styleroomin eräällä käyttäjällä todella simppelin ja hyvännäköisen DIY-ohjeen amppelin tekoon, päätin siirtää muratin olohuoneeseen saamaan hieman aurinkoa ja näin muistaisin ehkä myös paremmin kastella sitä. Katsotaan josko muratti siis vielä päättäisi näyttää lisää vihreitä lehtiä. 🙂 Ohjeet samanlaisen amppelin tekoon siis täällä, How’s it hangin’.
Siirsin myös ulkona oliivipuut lähemmäs aitaa, jota netissä jossain suositeltiin ettei olisi niin tuulisella paikalla ja ruukkuruusuakin olen pyrkinyt kastelemaan tiheämmin. Olen yllättynyt miten erilaiset imutahdit eri kasveilla on, nimittäin peikonlehteä ei ole tarvinnut kastella kohta kahteen viikkoon, vaan multa on edelleenkin kosteaa ja ruukkuruusun multa on taas jo seuraavana päivänä rutikuiva.
Järjestäisiköhän työväenopisto jotain kursseja miten viherkasvit säilyttää hengissä. ;D
Tähän kurssiin voisin minäkin osallistua?