Lepäämisen taito hukassa

ulkoilu-8.jpg

Flunssa jatkuu edelleen, mutta koska kuume ei ole noussut, olen kiltisti käynyt päivisin töissä. Tänään ja keskiviikkona tein kuitenkin lyhyemmän päivän ja lähdin jo lounaan jälkeen kotiin ”lepäämään” ennen kuin piti hakea Elis päiväkodista. Molemmilla kerroilla maltoin makaa sohvalla, yrittäen ummistaa silmiä, vain vartin ajan kun jo olin hääräämässä koneen ääressä, keittiössä tai tikkaiden päällä.

Keskiviikkona rupesin tekemään mieheni kirjanpitoa tilikauden lähenevän päätöstään ja siihen upposikin muutama tunti tietokoneen ääressä paperisotkussa. Tänään taas rupesin siivoamaan, ensin imuroin ja siirtelin huonekaluja makuuhuoneessa ja lopulta löysin itseni keittiöstä tikkailta, asentamassa sinne uutta kattovalaisinta.

Tilasin jo reilu kuukausi sitten meille House Doctorin Molecular 5 -kattovalaisimen, mutta en ole saanut aikaiseksi asentaa sitä paikoilleen sen epäselvien ohjeiden vuoksi ja nyt se roikkuukin tuolla vähän sovelletulla tavalla. 😀 Mutta mikäs sen parempaa aikaa tehdä tällaisia hommia kun yksin kotona ollessa ilman, että taapero kiipeilee tikkaita pitkin perässä. En ole muistanut ostaa valaisimeen vielä lamppuja, joten kuvia siitä tulee varmasti myöhemmin viikonlopun aikana.

ulkoilu-1.jpg

ulkoilu-2.jpg

ulkoilu-4.jpg

ulkoilu-5.jpg

ulkoilu-6.jpg

ulkoilu-7.jpg

ulkoilua-3.jpg

Tänään on siis jo onneksi perjantai ja viikonloppu alkanut, joten saan minäkin ehkä vihdoin levättyä. Meillä on harvoin viikonloppuja, että miehellänikin se on kokonaan vapaa töistä ja harrastuksista, joten nyt aion kyllä ottaa todellakin rennosti, parannella itseäni ja sysätä lapsenhoidon hänelle. 😉

Postauksen kuvat ovat toissaviikonlopulta ollessamme meidän lähipuistossa. Mitäs tykkäätte asustani? Olen aivan rakastunut tuohon KappAhlin polvipituiseen trikoomekkoon ja farkkupaitaan.

Illallinen pimeässä

03062015-4.jpg

Terveiset flunssan kourista, me täällä Benin kanssa maataan sohvalla! Eilen koitti vihdoin se päivä, kun kävimme lunastamassa jo vuosi sitten äitienpäiväksi saamani lahjakortin, joka oikeutti illalliseen pimeässä. Illallinen järjestettiin Katajanokan Kasinossa, joten puitteet oli melkoiset. Odotin todella jännittyneesti illallista, koska olemmehan molemmat melko nirsoja ruoan suhteen. Monet läheiseni kuitenkin olivat jo etukäteen lohdutelleet minua, että tuskin siellä mitään pahaa syötetään. No mitäs siellä sitten syötettiin?

En uskalla paljastaa suoraan mitä siellä söimme, enhän tiedä vaihtuuko siellä menu, mutta voin kertoa että tämä reissu päättyi mäkkärin kautta kotiin. En ollut koko päivänä syönyt mitään, halusin säästää tilaa upealle ravintolaillalliselle ja melkein jo heikotti, kun pääsimme ravintolaan kuuden maissa illalla. Voin kuitenkin kertoa, että kun alkuruoka tuotiin pöytiin ja aloin tunnustelemaan sitä sormin, ensimmäinen ajatukseni oli onko tämä vitsi!? Mieheni siinä lohdutti, että ehkä tämä tosiaan on vain kiusausta ja makuaistin herättelyä ja annokset paranee loppua kohden, pääruoka ja sitten… Hän ei ehtinyt lausettaan sanoa loppuun kun naurahdin ”niin ja sitten onkin jo jälkiruoka?” Jälkiruokahan nyt ei vaan voi mennä kamalasti pieleen.

Pääruoka olikin ihan ok, mutta ok:ta parempaa kuvausta ei sekään saa. Ruoka vastasi maultaan tavallista kotiruokaa, mitä tosin meillä ei koskaan tehtäisi. Se sisälsi paljon läskipaloja, jotka tuntuivat jo sormien välissä eikä niitä kovin mielellään enää suuhun laittanut. Kasvisten määrä oli ihan olematon, perunasta tai sen tapaisesta puhumattakaan. Jälkiruoka oli ainoa maistuva annos, mutta sekin oli kahdella lusikallisella syöty.

En siis ihan tältä istumalta pysty todellakaan suosittelemaan illallista pimeässä. Kokemuksena mielenkiintoinen, mutta ruoka sai vain vihaiseksi ja nälkäiseksi. Samalla hinnalla olisi saanut aivan upean ja maistuvan illallisen, me kun emme muutenkaan kovin usein käy ulkona syömässä.

Mieleni pahoittamiseen ei auttanut yhtään se, että kolhimme automme viedessä Elistä kummisedälle hoitoon ja flunssa iski kuin salama tyhjältä taivaalta. Kotiin päästyämme nukahdin nanosekunnissa Eliksen viereen.

Mutta jottei vain huonoa kuuluisi, niin sain eilen uuden puhelimen. Olen onnistunut tässä vuoden sisällä vaihtamaan jo kolmeen kertaan puhelimen, niin epäonnista on ollut niiden suhteen. Sain vuosi sitten joululahjaksi mieheltäni Samsungin Zoom -puhelimen, mikä todettiin heti kättelyssä ihan surkeaksi. Kamera toki oli ihan mainio, mutta se oli heti tietysti sen muista ominaisuuksista pois. Syksyllä sitten sijoitin silloin juuri markkinoille tulleeseen Samsungin S5 -puhelimeen, mikä olikin oikein mainio kapistus. Pientä tökkimistä tietysti, jälki käteen kävi ilmi ettei kyseistä puhelinta oltu suunniteltu ihan loppuun asti. No ei se menoa haitannut, mutta kävipä niin, että puhelin tippui kivilattialle ja näyttö hajosi. Korjautin näytön ja alle viikon sisällä puhelimen saatuani takaisin, poksahti näyttö suoraan käsissäni uudelleen. Tätähän ei korjausfirmassa uskottu, eikä sitten myöskään näyttöä korjattu. Tuntui liian pahalta laittaa toiset 200 euroa näytön korjauttamiseen, omavastuuosuudenkin ollessa 150 euroa, joten päädyin hankkimaan uuden puhelimen. Kenties joskus kun rahaa on liikaa, korjautan tuon uudelleen kakkospuhelimeksi. Nyt uskoisin kuitenkin hankkineeni niin hyvän puhelimen, että tästä pitää pitää huolta, jotta kestää muutaman vuoden. 🙂

03062015-1.jpg

03062015-2.jpg

03062015-3.jpg

Veljen yo-juhlissa

yojuhlat-80.jpg

Meillä juhlittiin viikonloppuna veljeni lakkiaisia ja sää juhliin tuli kuin tilauksesta. Kuten aina kaikissa sukujuhlissamme, tein myös lakkiaisiin voileipäkakut, lohi- ja kinkkuversiot. Lisäksi tein suklaamuffinsseja ja ystäväni teki porkkanakakkumuffinsseja. Mansikkakermakakut tilattiin taas Kakkukatrilta, hän loihtii ei vain upean näköisiä kakkuja, vaan myös ihanan makuisia. Karjalanpiirakat ja lihakukko tuli Joensuusta ja pannukakkurullan teki äitini. Tarjoiltavat oli kyllä ihan mainiot, vaikka itse häärinkin juhlien ajan keittiössä ja kameran takana ja meinasi unohtua syödä kokonaan. 🙂 Tänään ollaankin sitten töissä tankattu ylijääneillä herkuilla.

yojuhlat-1.jpg

yojuhlat-2.jpg

yojuhlat-3.jpg

yojuhlat-4.jpg

yojuhlat-5.jpg

yojuhlat-6.jpg

yojuhlat-7.jpg

yojuhlat-8.jpg

yojuhlat-9.jpg

yojuhlat-10.jpg

yojuhlat-12.jpg

Puin päälleni River Islandin smaragdinvihreän mekon, jonka olin tilannut Nellystä viime syksynä alennusmyynneistä. Mekko maksoi tuolloin vaivaiset 15 euroa ja on kyllä upea. Halusin perheemme vaatteiden mätsäävän yhteen, joten Eliksellekin löytyi kaapista vihreät chinot ja miehelle vihreä kauluspaita. Tuo River Islandin mekko oli kyllä aivan ihana, harmittaa vain että siihen tuli lankapako päivän aikana ja lisäksi tuo materiaali ei kestä yhtään vesipisaroita.

yojuhlat-70.jpg

yojuhlat-71.jpg

yojuhlat-47.jpg

yojuhlat-25.jpg

Aluksi jaksettiin poseerata ihan nätisti, mutta meidät tuntien homma meni nopeasti ihan vitsiksi.

kollaasi1.jpg

kollaasi2.jpg

kollaasi3.jpg