Viikonloppuna meillä taas juhlittiin, nimittäin rakkaan ystäväni vauvakutsuja. Teemavärinä toimi keltainen, koska kyseessä oli unisex-vauvakutsut ja vauvan sukupuolta saadaan jännittää hamaan tappiin asti. 🙂 Vauvakutsuja juhlittiin meidän uudessa kodissa ja tämän takia olenkin Thaimaasta palattuamme juossut pää kolmantena jalkana, jotta asunto saataisiin edes siltä osin valmiiksi, että kehtaa ihmisiä kutsua kylään.

Kutsut olivat oikein onnistuneet ja mammakin saatiin yllätettyä. Vitsailin juuri ennen ovikellon soimista, että jos sankari saapuu muissa vetimissä kuin pieruverkkareissa paikalle, on salaisuus paljastunut, mutta onneksi hänen miehensä oli vain kehottanut laittaa vähän parempaa päälle ilman että herätti kommentillaan epäilyksiä. 😀

Vauvakutsut toteutettiin nyyttärihengessä ja tarjoilut olivatkin mainiot. Omaksi osakseni jäi kakun hankkiminen ja tiesinkin heti mistä sitä lähden kyselemään. Juhlien kakku tuli siis pienestä kakkupuodista nimeltään Min Kaka, joka toimii Masalassa, Espoon ja Kirkkonummen välissä. Ihania makeita ja suolaisia leivonnaisia leipoo leipuri-kondiittori Bettina ja yhdessä ideoimmekin juhliin sopivan kakun. Min Kakan erikoisuus on se, että kaikki leivonnaiset ovat sekä gluteenittomia että laktoosittomia, joten ne sopivat kaikille. Tänä päivänä kun ei ainoastaan allergikot välttele gluteenia, niin näitä herkkuja voi hyvin mielin syödä myös muutkin gluteenista kieltäytyvät. Kakku olikin aivan erinomainen ja ikinä en ole nähnyt kakun menevän kaupaksi yhtä hyvin. Kakun täytteenä oli mansikka-lime ja se saikin paljon kehua vierailta. Nam. Kakkua jäi aivan pieni pala vielä jääkaappiin, mutta se ei siellä kyllä kauaa kestä. 😉 Voin siis todella suositella Min Kakaa kaikille juhlia järjestäville, hinnatkin ovat kohtuulliset ja pienellekin budjetille sopivat.

Syötävän kakun lisäksi otin vastuulleni myös vaippakakun toteuttamisen ja heti väriteeman valittuamme, päätin hankkia päällimmäiseksi koristeeksi pienen kylpyankkaperheen. Sitä sitten metsästinkin ympäri Espoota, kun joka paikasta oli tavalliset kylpyankat loppunut tai ei ollut valikoimassa ollenkaan. Lopulta Tigerista tärppäsi ja sieltä löytyikin tismalleen sama setti mikä Elikselläkin on. BabyStylesta hain vielä kylkeen soivan pehmolelun, jollaista jäin kaipailemaan Elikselle aikoinaan. 🙂

Muuten juhlien koristelut pidettiin melko hillittyinä, tein vanhalle pohjalle kelta-harmaa teemalla babyshower-viirin ja ystäväni kanssa yhdessä teimme itse pompomeja roikkumaan katosta. Toinen ystäväni toi mukanaan keltaisia ja harmaita paperipillejä Clas Ohlsonista sekä teemaan sopivia lautasliinoja ja paperilautasia. Kaapista löytyi sopivasti tammikuussa Elloksen alennusmyynneistä ostettu keltainen ananaskuvioitu pöytäliina, joten sekin pääsi käyttöön.

Sellaiset juhlat tällä kertaa, nämä olivatkin jo toiset järjestämäni vauvakutsut ja niitä mielelläni järjestelen useamminkin. Varsinkin vaippakakun suunnittelu ja toteutus on ehdottomasti heiniäni. 😉

Mulla on sormet syyhynnyt päästä kirjoittelemaan teille kuulumisia ja ihan yleistäkin lätinää ja oonkin muutamia luonnoksia jo kirjoitellut koskien meidän reissua. Nyt ollaan siis kotiuduttu ja kuvat siirretty koneelle ja alkaa niiden läpikäyminen. Kuviahan tuli otettua reissussa sellanen 1400 kappaletta, kun sekä itselläni että miehellä oli omat kamerat mukana. Reissun päällä miehenikin innostui opiskelemaan hieman valokuvausta ja käytiin yhdessä läpi suljinaikoja, aukkoja ja ISO-herkkyyksiä. Kahdessa viikossa tapahtui huomattavaa kehitystä, vielä kun kuvien rajaamista ja sommittelua vähän opiskeltaisiin, niin avot!

Lennot molempiin suuntiin sujui erinomaisesti ja reissusta kaiken kaikkiaan jäi pelkkiä hyviä muistoja. Paluu kotiin olikin sitten jo toinen juttu, oli todella kurjaa palata kotiin, joka ei oikein vielä tunnu kodilta kun kaikki on hujan hajan ja etsii paikkaansa. Haluaisin, että kaikki olisi jo valmista ja voisin esitellä kodin tyytyväisenä, mutta ei vielä.

Päätimme pitää Eliksen vielä eilen kotona, kun miehenikin oli ottanut päivän vapaaksi töistä ja tänään sitten vein Eliksen päiväkotiin ja itkuhan siinä tuli. Saimme reissussa puhelinsoiton kaupungilta ja Elis on saanut hoitopaikan alueelta jonne muutimme ja uusi päiväkoti tulee sijaitsemaan vain n. 100 metrin päässä kodistamme. Toivoin saavamme uuden hoitopaikan vasta syksyllä, mutta olihan se otettava nyt jo vastaan kun kävi näin hyvä tsägä. Hain siirtoa nimenomaan tuohon päiväkotiin ja laitoin siirtohakemukset jo viime lokakuussa. Tuossa päiväkodissa onkin aikamoista tunkua, tosin eilen puhelimessa jutellessani päiväkodin työntekijän kanssa, aloittaa siellä muutama muukin lapsi samaan aikaan. Elis siis ehtii olla nykyisessä päiväkodissaan enää 1,5 viikkoa ja 1.4. alkaen uudessa päiväkodissa.

Myös vihdoin ja viimein alkaa kaikki tavarat olla pois vanhasta asunnostamme (okei, varastoa lukuunottamatta), hain eilen aamulla yhden autollisen vielä tavaraa ja enää siellä on oikeastaan parvekekalusto, jonka sain myytyä jo Facebook-kirppiksellä sekä joitain siivousvälineitä ja iso puinen säilytyslaatikko parvekkeella. Voiton puolella siis ollaan! Facebookin feedissäni pomppasi reissussa ollessamme Punaisen Ristin Kontti -palvelun ilmoitus ja innostuin heti kaivamaan loput tavaramme, joille ei ole paikkaa uudessa kodissa ja joita olen erinäisissä kirppisryhmissä ja -sivustoissa yrittänyt myydä ja aion ensi viikolla viedä kaikki nämä tuollaiseen konttiin.

Viikonloppuna on tiedossa kaikkea kivaa ja siitä lisää myöhemmin, mutta nyt muutama kuva reissusta. Tämän postauksen kuvat ovat kaikki mieheni ottamia, sillä en ole ehtinyt vielä edes aloittaa oman kameran kuvien läpikäymistä. 🙂

Olisiko joitain kysymyksiä koskien matkustamista Thaimaahan taaperon kanssa tai muita mieltä askarruttavia asioita, mistä haluaisitte minun kirjoittelevan? 🙂