Meidän perhettä on vaivannut nyt kohta viikon verran todella kummalliset yöt Eliksen kanssa. Ennen kuin mietitte puhunko kauhukohtauksista niin ei, en puhu. Tosin niitäkin on tähän taaperoikään mahtunut muutama. Nyt kuitenkin itku on sellasta ihmeellistä kitisevää itkua, Elis on kuitenkin selvästi ainakin jollain tapaa unessa mutta ehkä kuitenkin hereillä. Itku muistuttaa lähinnä sellasta epätyytyväistä itkua eikä kauhunomaista itkua. Tähän itkuun ei kelpaa tutti eikä hali, ainoa mikä toimii on käskevä komentaminen joka on joka yö sama ”Nyt Elis lopettaa tai menee omaan sänkyyn nukkumaan!” ja samantien itkeminen loppuu, Elis ottaa hyvän asennon ja saamme taas nukkua hetken rauhassa.

Samaan aikaan hyöriminen ja pyöriminen sängyssä on lisääntynyt. Yhtenä yönä Elis tippui meidän jalkopäästä lattialle. Onneksi olemme nukkuneet lokakuusta saakka boheemisti pelkällä patjalla lattialla myytyäni sängynrunkomme, joten kolahdus ei ollut niin kova mutta kuitenkin.

Koska olen tätä kansaa, joka ensimmäisenä etsii Googlesta vastauksen, yritin tähänkin löytää vastauksia sieltä onnistumatta. Kaikki yöllisiin itkuihin liittyvät artikkelit koskivat kauhukohtauksia, joten Googlesta ei tällä kertaa ollut hyötyä. Nyt kokeilenkin sitten tätä kanavaa ja kysyn, onko teillä ollut tällaisia kummallisia itkukohtauksia ja mitä ne tarkoittaa, meneekö ohi vai voiko siihen jotenkin itse vaikuttaa?

Meillä meni siis viime viikon perjantaina auto vaihtoon, mutta pysyttiin kuitenkin uskollisena merkille. Olen ollut erittäin tyytyväinen meidän Kia Sportageen, joten oli selvää että merkkiä ei vaihdeta. Meidän uusi auto on siis Kia Venga, 1.6 TX 5D A/T eli suomeksi viisiovinen 1.6 litranen ja automaattivaihteinen. Kyseessä on Kian aivan uusi Venga, joka tuli ensiesittelyyn vasta tulevana viikonloppuna siitä kun sitä kävin koeajamassa ja olinkin ensimmäinen joka pääsi tätä uutta Vengaa koeajamaan. Tietenkään en autoa sen takia valinnut enkä edes tiennyt kyseessä olevan uudistettu Venga.

Koska en ole sen kummemmin autoista kiinnostunut, haluan vain että se on hyvä ajaa ja turvallinen koko perheellemme, niin se riittää. Mukavuuksiakin autosta löytyy, kuten mm.

– sähköisesti säädettävät ulkopeilit
– sähkötoimiset etu- ja takaikkunat
– nahkaverhoiltu, lämmitettävä ohjauspyörä
– bluetooth, hands-free
– istuinlämmittimet etumatkustajille
– automaatti-ilmastointi
– vakionopeudensäädin

Meillä oltiin kotona vähän automaattivaihteistoa vastaan, sekä minä itse että mies, mutta lopulta olin jo ajatukseen ehtinyt tottua kauppoja tehdessä ja mieskin hyväksyi tämän, kun pääsi ensimmäisen kerran uuden automme rattiin.

Olen järkeillyt auton vaihtoa pienempään kaikin mahdollisin keinoin ja olen edelleen erittäin tyytyväinen päätökseemme. Meillä kun täytyy kulkeutua autossa mukana niin lapsen rattaita kun koiran häkkiäkin ja kaikkea siltä väliltä. Nykyisessä asumismuodossamme tavaroiden liikuttaminen auton ja varaston välillä on paljon hankalampaa, joten olemme säilyttäneet matkarattaita jatkuvasti auton takakontissa yhdessä koiran kuljetushäkin kanssa. Luonnollistahan olisi ollut vaihtaa kunnon perheautoon eli farkkumalliin, mutta se ei meillä tule kysymykseenkään. En voi sietää farkkumallia enkä voisi kuvitella koskaan omistavani sellaista, mutta never say never. Uuden asuntomme myötä myös säilytysratkaisut helpottuvat ja meillä tulee olemaan oma autokatospaikka sekä kylmä varasto sen yhteydessä. Tällöin autossa ei tarvitse jatkuvasti säilöä kaikkea, vaan ne on helppo nostaa varastoon kun niitä ei tarvita mukana matkassa eli toisinsanoen pienempikin takakontti riittää. Koeajon yhteydessä testasimme kyllä myyjän kanssa mahtuuko takakonttiin samaan aikaan sekä koiran kuljetushäkki ja matkarattaat ja mahtuihan ne, mutta en usko koskaan tulevan tilannetta jossa molempia tarvitsisi kuljettaa samaan aikaan.

Jalkatila takapenkillä tuntui äkkiseltään samankokoiselta kun Sportagessakin, joten siinä ei jouduta Vengankaan kohdalla nipistää, tosin lapsiahan siellä pääsääntöisesti kuljetetaan, joten heille riittää vaikka pienempikin jalkatila. Vengan nokka on huomattavasti lyhyempi kuin Sportagessa ja se on oikeastaan vain hyvä juttu, tekee parkkeeraamisesta helpompaa.

Koska Venga on kevyempi kuin Sportage, vaatii se hieman totuttelua liikenteessä. Muutamat ajot penkkaan on ollut jo lähellä kun on tottunut raskaampaan autoon, joka ei ihan samalla tavalla heittelehdi liikkeessä. Meillä oli Sportagessa myös 1.6 litranen moottori, joten tehoa tässä kevyemmässä Vengassa on enemmän samankokoisella moottorilla. Tällaiset asiat on kuitenkin itselleni melko toissijaisia.

Jottei tästä nyt ihan jäisi pröystäilyfiilis kun päällekkäin osuu asunnon osto ja auton vaihto uuteen, niin sanon vielä että tämähän on lähes puolet edullisempi auto kun edellinen, joten tässä mentiin kyllä nimenomaan rahansäästö mielessä! Kulutus ja vakuutusmaksut pysyvät melko samoina, mutta auton lyhennysmaksut puolittuivat.

Kaiken kaikkiaan tämä uusi Venga on erittäin näppärä pieni perheauto ja sopii meille kuin nenä päähän. Mitäs mieltä olette auton vaihdosta, onko Kiat teille tuttuja pelejä?

Tämä viikonloppu on ollut harvinaisen ihana ilman mitään sen kummempaa actionia. Perjantai alkoi aurinkoisella kevätsäällä ja pääsin hakemaan uuden automme, kirjoittelen siitä oman postauksen. Olimme Eliksen kanssa iltapäivällä naapurilla leikkimässä ja sen jälkeen rauhallinen koti-ilta. Kerrankin olimme koko perhe koossa, kun miehellä oli poikkeukselliseti aamuvuoro ja treenitkin loppui aikaisin.

Lauantaina oltiin Eliksen kanssa aamupäivä kahdestaan kotona puuhastellen. Elis toimi assistenttina kuvaillessani myyntiin meneviä vaatteita, hän ojensi aina uuden vaatteen jonka ripustin henkariin kuvaa varten. Assistenttina toimiminen taisi olla väsyttävää puuhaa, nimittäin puolen päivän aikoihin makoilin meidän sängyssämme höpötellen puhelimessa työkaverini kanssa ja Elis tuli viereeni ja jossain vaiheessa puhelun aikana huomasin hänen tuhisevan vieressä. Iltapäivällä menimme ystäväni lapsen 6-vuotis synttäreitä juhlimaan ja siellä tankkasimmekin koko perhe herkkuja mahaan, kun kotonamme jatkuu edelleen ehdoton nou nou herkkujen suhteen. Synttäreiltä suuntasimme vielä vanhempieni luokse syömään ja Elis pääsi taas kylpyammeeseen polskimaan. Matkalla vanhempieni luokse koukkasimme vielä Valintatalosta hakemassa Runebergin tortut, jotka olivat jo kaikki tosin loppuneet, mutta samalla mukaan tarttui tuo ihana violetti ruukkukukka. Nimeä en tietenkään enää muista, vaikka todennäköisesti kyseessä joku ihan tuttu lajike.

Sunnuntai alkoi taas auringonpaisteella läpi koko kotimme ja siitä aamupalan ja vaatteiden päälle pukemisen jälkeen suuntasimme koko perheen kanssa katsomaan uutta kotiamme. Olen nyt jo useaan otteeseen vain maininnut muutostamme, mitään sen kummemmin selittämättä. Tämän viikon keskiviikkona meillä koitti vihdoin loppukaupat asunnostamme ja viitsin siitä puhua ensimmäistä kertaa kunnolla ääneen. Meidän elämä siis vuokralaisina päättyy ja ostimme ensimmäisen oman ja samalla yhteisen asuntomme. Kyseessä on aivan ihana paritalohuoneisto lapsiperheidyllissä. Asuntomme käsittää 92 m² yhdessä tasossa ja sen lisäksi 20 m² käyttöullakko, jonne tulee sijoittumaan meidän työpiste sekä miehen sanoin peliluola, mutta oikeasti perheen yhteinen kotiteatterihuone. Annan miehen kuitenkin nauttia tuosta uskosta sen olevan peliluola. 😉 Muuttomme koittaa kahden viikon päästä ja varmasti tulette kuulemaan vielä monen monta kirjoitusta uudesta kodistamme. Se on I-H-A-N-A!

Tajusin tässä tätä postausta kirjoittaessani, että yksi melko painava syy siihen miksi tämä viikonloppu on tuntunut poikkeuksellisen ihanalta, johtuu varmasti siitä että ensimmäistä kertaa pitkään aikaan en ole joutunut olla huolissani siitä, juhliiko yläkerran naapurimme ja pitää perhettämme valveilla. Tieto siitä saa mielen levolliseksi eikä kiristä meidän välejä kotona miehen kanssa. Kohta tämä kaikki on onneksi historiaa, kun muutto koittaa. 🙂 Voinko enää enempää asiasta olla innoissani!