Terveellisempi tammikuu

Lähdettiin vuoden vaihteessa miehen kanssa yrittää elää terveellisempää alkuvuotta, mutta mitään tarkkoja tavotteita ei itsellemme asetettu. En ikinä pysty mihinkään mihin olen asettanut itselleni jonkun tietyn tavoitteen. Pääasiassa päätettiin olla herkuttelematta ja syömättä roskaruokaa. Ylpeänä voin todeta että vain kerran olen sortunut roskaruokaan viime sunnuntaina, kun jääkaappi ammotti tyhjyyttään, vatsa kurni ja olimme lähdössä miehen isovanhemmille kylään. Olihan se sitten koukattava mäkkärin kautta, mutta ruisversion nappasin itselleni, kuten yleensäkin. Se vaan on paljon parempaa! Muuten ollaan pyritty kyllä syömään vain itsetehtyä ruokaa puhtaista raaka-aineista. Myöskään mitään herkkuja ei olla kotiin ostettu, mutta esimerkiksi kyläillessä miehen isovanhemmilla, ollaan saatettu syödä pala piirakkaa, mikä on omiin tavoitteisiini ihan ok.

P1050071-1.jpg

P1050190-2.jpg

P1050191-3.jpg

P1120019-4.jpg

Hankittiin vuoden vaihteessa meille mehulinko ja ollaan sillä linkoiltu kyllä melkonen määrä mehuja, osa kaatunut myös suoraan viemäristä alas. ;D Omia makunystyröitä ei oikein tuo punajuuri ja punakaali houkuttele, hyhh. Pää meinaa tulla kipeäksi pelkästä ajatuksesta. Sen sijaan vihreät mehut, joissa on ollut mm. pinaattia, parsakaalia ja lehtikaalia on uponnut tosi hyvin!

P1260188-1.jpg

Suklaahimotkaan eivät ole päässeet kasvamaan, koska niitä varten netti on pullollaan jos jonkinmoisia ihania reseptejä terveellisistä herkuista ja löysinkin The Good Morning -blogista proteiinimutakakun, joka valmistetaan pannulla. Reseptiin pääset tästä. Siis voi mun jee miten hyvää se on! Sitä on nyt tehty monena iltana ja yhtenä iltana mies halusi hotkaista kiduksiinsa pelkän taikinan. Olen tehnyt sitä vieraille tarjoiltavaksi, Elikselle välipalaksi ja itselleni ja miehelleni iltapalaksi tv:n katsomisen seuraksi. Omaan makuuni tämä on just niin tuhtia kun mutakakun pitääkin olla, enkä todellakaan pysty syömään kuin yhden neljäsosan tuosta pienestä mutakakusta. Yhtenä päivänä tein sitä Elikselle välipalaksi ja leikkasin pieniksi paloiksi ja hykertelin tyytyväisenä kun hän istui pöydässä ja valinnanvaikeus iski ja hän vuorotellen koski jokaista palaa ja aina lopulta joku niistä päätyi suuhun. Eliksen ruokahetkestä päätyi Instagramiinkin videopätkä. Meillä on Ikean 20 cm halkaisijaltaan oleva paistinpannu ja Kaisan reseptin taikina on kuin tehty sille. Aikaa valmistukseen menee ehkä 5 minuuttia ja syömiseen puolet siitä, hah. Ahmatit!

P1210004-1.jpg

P1210014-2.jpg

Raakasuklaan valmistus ei myöskään suinkaan ole unohtunut ja ensimmäistä kertaa uskaltauduin soveltamaan Saaran jo monta kertaa erinomaiseksi todettua reseptiä, johon pääset tästä. Koska meillä oli popamarantit loppu ja halusin suklaaseen rakennetta, päätin murskata joukkoon cashewpähkinöitä ja vielä kaakaonibsejä päälle. Melkein vie tällä kombolla voiton alkuperäiseen reseptiinsä! Viime viikon torstaina vein tätä myös kampaajalleni Anulle ja voitte arvata vastaanoton. 😉 Sen voimilla jaksettiinkin istua taas puoleen yöhön päivittämässä tukkaa ja kynsiä.

Täytyy kuitenkin sanoa, että vaikka kuukauden verran ollaan menty mielestäni oikeasti terveellisillä elämäntavoilla ja muistettu välipalatkin nauttia, en koe kropassani enkä mielialassani mitään muutosta. Vettäkin olen pyrkinyt juomaan vähintään 2 litraa päivässä, eikä silti mitään. Okei, liikuntaa en ole vieläkään lisännyt arkeeni, mutta usein sanotaan että muutoksia pitäisi tapahtua jo pelkällä ruokavalion muutoksella. No ei oo näkynyt. Siitä huolimatta en kuitenkaan aio tammikuun päättyessä sortua herkkuihin ja roskaruokaan, vaan pyrin jatkamaan tätä vielä ainakin helmikuun. Helmikuussa koitan lisätä myös sen urheilun, pikkuhiljaa hyvä tulee. Viimeistään kun pääsemme muuttamaan ja pururata alkaa vain kivenheiton päästä, alan taas lenkkeilemään aktiivisemmin. Polveni ja nilkkani kun ei oikein tuosta asfaltilla pinkomisesta tykkää. Vasta Thaimaan reissullamme annan itselleni luvan hengähtää ja syödä vähän epäterveellisemmin. 🙂

Olen miettinyt ensimmäisen videopostauksen tekemistä koskien raakasuklaan valmistusta, kiinnostaisiko sellainen? Sitä kun kysytään multa usein ja sen valmistus mielletään kovin työlääksi. Tosin en kyllä aio siinä puhua, saati näyttää naamaani vaan voisin videokuvata raakasuklaan valmistusprosessin. 🙂

Vähän myöhässä…

Muistatte varmaan kun vuodatin itkua muutama kuukausi takaperin kun ulkoinen kovalevymme kosahti ja kaikki kuvat menivät siinä samalla. Joku saattaa myös muistaa, että ystäväni mies sai pelastettua kuvat sieltä, mutta emme ole ehtineet näkemään jotta olisin saanut kovalevyn takaisin. Eilen ystäväni tuli meille kylään tuoden kovalevyn. Aloin heti pläräämään kovalevyä ja tarkastamaan että kaikki löytyy sieltä. Ensijärkytyksekseni huomasin kuitenkin, että kovalevyltä puuttuu nimenomaan kaikki kuvat Eliksen syntymän jälkeen. Pikkuhiljaa tutkiessani kovalevyä tarkemmin, löysin kaiken tallesta, mutta nämä kadonneet kuvat olivat menneet omituisiin recovery kansioihin ja olivat ihan sekaisin ja omituisilla nimillä. Meinasi itku tulla, paniikissa hankin itselleni OneDrivelta 1TB pilvipalvelutilan ja aloin siirtämään kaikkia löytämiäni kuvia sinne.

Nyt yön yli nukuttua jatkoin kuvien siirtämistä ja koin melkoisen yllätyksen kun avasin kovalevyn uudelleen ja eksyin erääseen kansioon, jolla oli muista omituisista kansioista poikkeava nimi ja siellä kaikki olikin ihan järjestyksessä ja juuri niinkuin ne on alun alkaen ollutkin. Siitäpä innostuneena päätin jakaa teille vielä viimeisen erän meidän syksyn Kosin reissun kuvista. Muistan vieläkin kun olin loppusyksystä tekemässä tätä kyseistä postausta teille ja juuri silloin yhteys kovalevyyn katkesi ja se hajosi.

Eli tämän järkytyksen kautta hyvin pohjustetusti, tässäpä loput Kosin kuvat. Hieman tulee lomakaipuu näitä katsoessa, mutta jo 38 päivän päästä olemme Thaimaan auringon alla, varpaat upotettuna pehmeään valkoiseen hiekkaan.

kos_blogi-73.jpg

kos_blogi-74.jpg

kos_blogi-75.jpg

kos_blogi-76.jpg

kos_blogi-77.jpg

kos_blogi-78.jpg

kos_blogi-79.jpg

kos_blogi-80.jpg

kos_blogi-81.jpg

kos_blogi-82.jpg

kos_blogi-83.jpg

kos_blogi-87.jpg

kos_blogi-88.jpg

kos_blogi-90.jpg

kos_blogi-91.jpg

kos_blogi-93.jpg

kos_blogi-94.jpg

kos_blogi-95.jpg

kos_blogi-96.jpg

kos_blogi-99.jpg

kos_blogi-102.jpg

kos_blogi-103.jpg

kos_blogi-104.jpg

kos_blogi-105.jpg

kos_blogi-106.jpg

kos_blogi-107.jpg

kos_blogi-108.jpg

kos_blogi-109.jpg

kos_blogi-110.jpg

kos_blogi-111.jpg

kos_blogi-112.jpg

kos_blogi-113.jpg

kos_blogi-114.jpg

kos_blogi-115.jpg

kos_blogi-116.jpg

kos_blogi-117.jpg

kos_blogi-120.jpg

kos_blogi-121.jpg

kos_blogi-123.jpg

kos_blogi-124.jpg

kos_blogi-126.jpg

kos_blogi-127.jpg

kos_blogi-128.jpg

kos_blogi-129.jpg

kos_blogi-131.jpg

kos_blogi-134.jpg

kos_blogi-135.jpg

kos_blogi-136.jpg

kos_blogi-137.jpg

kos_blogi-139.jpg

kos_blogi-140.jpg

kos_blogi-142.jpg

kos_blogi-143.jpg

kos_blogi-144.jpg

kos_blogi-145.jpg

kos_blogi-146.jpg

kos_blogi-147.jpg

kos_blogi-148.jpg

Merkki aikuiseksi kasvamisesta

Onhan tässä jo menty naimisiin ja yksi lapsi tehty, mitkä on ehdottomasti aikuisuuden merkkejä, mutta itselleni myös eräänlainen merkki aikuiseksi kasvamisesta on se, kun haluaa kerätä kaappiin kunnon astiaston. Tähän saakka kaapeissamme on lojunut sekalainen sarja Ikeaa, Iittalaa ja cokislaseja.

Kirjoittaessani ylioppilaaksi jouduin melkein kuin pakon edestä keksiä jonkun kivannäköinen astiaston jota kerätä. Kaikki sukulaiset halusivat ylioppilaslahjaksi hankkia astioita tulevaa varten, kun pesästä lentäminen lähestyy. Silloista 18-vuotiasta biletyksestä kiinnostunutta neitiähän ei paljon astiastot kiinnostanut. Muistan edelleen sen hetken kun katsoin ruskeaa Iittalan Teemaa ja pistaasin väristä Arabian KoKoa, osoitin niitä sormella ja sanoin että noi on ihan kivat ja seuraavaksi availin niitä paketeista. Mutta kuten arvata saattaa, astiaston kerääminen loppui lyhyeen ja kaapit ovat sittemmin täyttynyt sekalaisesta sarjasta edullista Ikeaa ja muita kivoja ilmaiskippoja ja kuppeja.

Häiden lähestyessä ja lahjalistaa miettiessä rupesin tutkimaan millainen astiasto oikeasti miellyttää silmää. Halusin ehdottomasti astiaston olevan valkoinen, silloin siihen ei kyllästy, eikä se tule koskaan olemaan OUT ja kattaukseen saa väriä esimerkiksi serveteillä sesongin ja juhlan aiheen mukaan. Valinnanvaikeus kuitenkin yllätti ja päätin koota omannäköisen astiaston yhdistelemällä eri sarjoja. Meidän astiasto on pikkuhiljaa nyt alkanut karttumaan ja ajattelin tähän listata mitä meiltä jo löytyy ja mitä vielä puuttuu. Haluan kerätä meille 12 hengen astiaston, niin pystyy sitten kutsumaan enemmänkin vieraita joskus kylään.

astiat.png

Kahvikupeiksi valitsin Arabian KoKo sarjan 0,34 litran sirot mukit. Niitä ostin Anttilan loppuunmyynnistä 6 kappaletta, joten toiset 6 kappaletta vielä pitäisi hankkia niin saan mukivaraston täyteen.

Ihastuin Hunajaista -blogissa usein näkyviin Iittalan Sarjaton laseihin ja ostin niitä syksyllä meille 8 kappaletta. Ne olivat Iittalan verkkokaupassa tarjouksessa ja näyttivät olevan edelleen, joten tilasin meille loputkin 4 kappaletta eli sen osalta astiasto on kasassa.

Sarjaton -lasit ovat todella ohutta lasia, joten halusin meille vielä erikseen arkikäyttöön lasit. Arkilaseiksi valitsin Iittalan Kartio lasit 0,4 litran vetoisina ja päädyin tilaamaan niitä viikko sitten kokonaiset 12 kappaletta heti, koska myös ne olivat nyt Iittalan verkkokaupassa tarjouksessa.

Viinilaseiksi olen valinnut meidän astiastoon Iittalan Essence lasit ja ensimmäisen parin sainkin jo toissajouluna siskoltani joululahjaksi. Viinilasien kohdalla en ole vielä päättänyt hankinko erikseen sekä puna- että valkoviinilasit vai riittäisikö meille kuitenkin vain nuo valkoviinilasit. Siinä olisi melkoinen määrä säilytettävää, jos viinilaseja olisi 24 kappaletta ja lisäksi vielä 12 kappaletta kuohuviinilaseja. Mitenhän tämä kannattaisi ratkaista?

Syviksi kulhoiksi halusin ehdottomasti Marimekon Siirtolapuutarhan kulhot, ne on vaan niin söpöt. Niitä saimme häälahjaksi 4 kappaletta, joten vielä pitäisi 8 kappaletta hankkia. Lisäksi saimme häälahjaksi samaa sarjaa ison tarjoilukulhon.

Ihastuin myös Marimekon Oiva sarjaan ja näkemättä niitä livenä, pistin häälahjalistaan nuo suorakulman malliset. Olin kyllä katsonut mitat netistä ja ne kuulosti korvaani ihan hyvältä, mutta yllätyin kun ne olivat kuitenkin niin pieniä. Kauniita ne on silti mutta pieniä, joten ne soveltuvat vain kahvipöytään kahvimukin alusiksi ja kylkeen joku pieni leivonnainen tarjottavaksi. Niitä meillä löytyy kaapista nyt 4 kappaletta. Oiva sarjaa löytyy myös häälahjaksi saatu iso vati.

Aterimiksi valkkasin vuosi sitten Casa Stockmannin simppelit aterimet, kun Hulluilla Päivillä oli tarjous 6 hengen setistä. Näitä pitäisi siis hankkia vielä toinenkin setti.

Siinäpä kaikki mitä meiltä jo löytyy kotoa, mutta oikeastaan tärkeimmät puuttuu nimittäin ruokalautaset. Niiden kanssa onkin sitten punniskeltu useampaankin otteeseen enkä vieläkään ole ihan varma. Syviksi lautasiksi haluan ehdottomasti Iittalan Teemat, mutta nuo matalat mietityttää sekä ne leipälautaset. Toisaalta haluaisin Marimekon Oiva sarjan pyöreät leipälautaset, jotka ovat halkaisijaltaan 20 cm ja ruokalautasiksi 25 cm halkaisijaltaan olevat Oiva sarjan lautaset ja toisaalta haluaisin ehkä kuitenkin Iittalan Teemat. Niitä en pysty näkemään sekaisin vaan ne pitää olla joko tai. Siinäpä mietittävää vielä, siksi niitä ei kai ole vielä hankittukaan. Oiva sarjan matalat reunat mietityttää ruokalautasten kohdalla, joten voi olla että tässä vielä päädytään Teema sarjaan.

Karahviksi haluan vielä Muuton Corky karahvin, tuo korkkinuppu on niin suloinen ja karahvin muotoilu muutenkin on todella söpö. Ja siis nimenomaan söpö!

Mitäs olette mieltä tästä kokoonpanosta ja onko hyvä vai huono idea yhdistellä eri sarjoja?