Pita gyrokset

P1180001-1.jpg

Pita gyrokset on kreikkalaisten ns. snägäriruokaa ja niitä on tullut itsekin sullottua naamariin aina Kosilla käydessä (eli ne kaks kertaa ;), mutta mies kyllä tietää mikä on hyvä pita gyros! Keksin ”reseptin” itse ja heittomerkit koska tätä ei nyt ihan reseptiksi voi kutsua. Yllätyimme mieheni kanssa, kun maku oli lähestulkoon sama kuin Kosilla syödyt pita gyrokset. Päätimmekin siis tarjoilla näitä pita gyroksia heti lauantaina meille kylään tulleille vieraille, josta kerroinkin aikaisemmin. Oikeaan pita gyrokseenhan tulee kebabia, joko possua tai kanaa, mutta meillä nyt ei sellaista hienoutta ole saatavilla, joten piti vähän soveltaa.

Pita gyroksen salaisia raaka-aineita on nyt udeltu paljon, joten ajattelin jakaa ne myös teille. Nämä on nyt siis kana pita gyroksia ja siihen tarvitset

1 pkt marinoimattomia kanafileitä
broilerimaustetta
oliiviöljyä

perunalohkoja
oliiviöljyä
ranskanperunamaustetta

kasviksia (mm. punasipulia, tomaattia, salaattia, kurkkua)

Tzatziki
200 g turkkilaista jugurttia
puolikas kurkku
2 tl sitruunamehua
1 tl sokeria
½ tl suolaa
1 rkl oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi
mustapippuria

Ensiksi laitoin kanafileet marinoitumaan broilerimausteeseen oliiviöljyn kanssa muutamaksi tunniksi. Sillä välin tein tzatzikin. Tein itseasiassa tzatzikiakin ensimmäistä kertaa elämässäni ja mies sanoi sen olevan yksi parhaimmista koskaan maistamistaan ja haastoi mut etten saa enää toista kertaa siitä saman makuista. Tzatzikin resepti on suoraan Kinuskikissan sivuilta ja tarkemmat ohjeet siihen löydät täältä.

Kävin laiskasti kaupasta ostamassa pitaleivät, vaikka eiväthän ne silloin ole samanlaisia pita gyroksia kuin Kreikassa missä leipä kääritään täytteiden ympäri, koska kaupan pitaleivät eivät ole riittävän suuria tähän operaatioon. Toisella kertaa yritin myös tehdä pitaleivät itse, lopputuloksena vain koppuraiset leivät jotka hajosi käsiin.

Ranskalaisten päälle ripottelin ranskanperunamaustetta sekä vähän oliiviöljyä ja iskin uuniin. Jos olisin jaksanut, olisin tehnyt perunat itse tuoreista perunoista, mutta tällä enkä seuraavallakaan kerralla jaksanut siihen ryhtyä enkä oikeastaan tiedä mitä eroa niillä on pakasteperunoihin? Käytin kuitenkin Rainbown luomu ranskanperunoita.

Kun kanat olivat saaneet marinoitua rauhassa, paistoin ne pannulla ja lopuksi ”revin” ne nyhtöpossun tavoin pieniksi paloiksi. Lämmitin pitaleipää vähän uunissa, avasin sen ja täytin kanalla, ranskalaisilla, kasviksilla ja tzatzikilla. Huomaa, että myös ranskalaiset sullotaan pita gyroksen sisään. Nam!

Kuulostaako hyvältä, aiotko kokeilla? 🙂

Taaperon hoivavietti

P1110009-1.jpg

P1110010-2.jpg

P1110012-3.jpg

Musta on ihana seurata miten lapsella tulee leikkimisessä erilaisia vaiheita. Meillä ei nimittäin aikaisemmin olla välitetty pehmoleluista ollenkaan ja sepäs on äitiä harmittanut. Tuntuu että kaikille muille on tullut sellainen yksi pehmolelu, johon on niin kiintynyt että sitä haluaa kantaa mukanaan joka paikkaan. Meillä tätä virkaa on toimittanut äidin tissit. 😉

Nyt kuitenkin viimeisten muutaman viikon sisällä Elikselle on noussut jonkinlainen hoivavietti, mistä kertoo myös jo aikaisemmin blogissa näkynyt kuva, mutta sen lisäksi Elis haluaa kokoajan kuljettaa muutamaa pehmolelua sohvalle ja leikkiä menevänsä niiden kanssa nukkumaan ja pyytää peittoa ja käskee menemään pois jos jää siihen vierelle istumaan. Vihdoin on äitin tissitkin jääneet kakkosiksi ;D Olen myös huomannut kyläillessämme ystävilläni joilla on pieni vauva, on Elis ollut todella kiinnostunut vauvasta ja käy nätisti silittämässä. Toki on myös mustasukkainen jos äiti ottaa vauvan syliin, niin hän haluaa heti äidin syliin.

Samaan aikaan tämän hoivavietin kanssa hänelle on kyllä tullut vastapainoksi joku raggarivaihekin, nimittäin hän potkii kamalasti ja varsinkin kengät jalkaan saatuaan alkaa potkimaan. Hän myös heittelee tavaroita ja kiroaa. Hän huutaa saatanaa ja heittelee tavaroita, toivottavasti tätä ei tapahdu myös päiväkodissa…

Millaisia erilaisia leikkimisvaiheita teidän taaperoilla on tullut? Onko pehmolelut ja hoivavietti ollut yksi niistä?

Kaverisynttärit

P1110002-1.jpg

P1110003-2.jpg
Sunnuntaina olimme Eliksen ensimmäisillä kaverisynttäreillä. Teimme yhdessä Eliksen kanssa onnittelukortin synttärisankarille, Elis piirsi ja minä leikkasin ja liimasin.
Olen tähän saakka ajatellut etten aio järjestää Elikselle vielä tänäkään vuonna kaverisynttäreitä, mutta taidan ehkä sittenkin taipua. Vaikka kaksivuotias ei vielä ehkä ymmärrä päivän tarkoitusta, niin kyllä ne silti jo leikkii yhdessä, joten olisihan se ihan mahtavaa järjestää synttärit myös kavereille. Meillä vain pienen ongelman aiheuttaa se, että kolme Eliksen leikkikaveria on syntynyt viikon sisällä Eliksestä, joten synttäripäivistä tulee varmasti tappelu. 🙂
Minkä ikäisenä teidän mielestä lapselle kannattaa jo järjestää kaverisynttäreitä?