Muuttaessani nykyiseen asuntoomme reilu viisi vuotta sitten, haaveilin pariskuntailloista jolloin saan puuhastella keittiössä ja kattaa pöydän kauniisti ja tarjota vieraille hyvää ruokaa, nauttia viiniä sivistyneesti ja pelata lautapelejä.

Eilen meidän ruokapöytä oli katettu toisen kerran koko tämän viiden vuoden aikana illallista ja aikuisten yhdessäoloa varten. Sekin oikeastaan ihan extempore, koska laitoin rakkaalle ystävälleni viestiä neljän maissa ja pyysin meille syömään. En odottanut heidän pääsevän näin lyhyellä varoitusajalla mutta he pääsivätkin. Aloin samantien innoissani valmistelemaan ruokaa ja odotellessa huomasinkin kattaneeni pöydän kauniisti ja siivonneeni koko kodin.

Tarjoilin heille kreikkalaisia pita gyroksia kanalla ja tämän reseptiksikin kutsutun kokoonpanon kehittelin ihan itse vasta toissapäivänä, todeten sen niin herkulliseksi että piti heti tehdä uudelleen. Jopa puoliksi kreikkalainen miehenikin kehui pita gyroksiani ja tzazikia yhdeksi parhaaksi koskaan maistamistaan. Pisteet kotiin, jee!

Ruoan päätteeksi pelasimme myös lautapeliä Splendor, jonka ostimme ennen joulua. Peli osoittautui todella hyväksi, ainoa miinus surkea pelikaveri joka keskittyi liikaa muiden pelin kyttäämiseen ja hidastutti näin pelin etenemistä ;D hahah!

EDIT: Ennen kuin joku ihmettelee missä Elis oli, niin hän touhusi innoissaan mukana ja ruokaili yhdessä meidän aikuisten kanssa. Ruokailun jälkeen hän viihdytti meitä kaikkia omalla showllaan, hän on nykyään aikamoinen showmies. Yhdeksän jälkeen kävin vaihdettiin yökkäri, pestiin hampaat ja mentiin sänkyyn lukemaan iltasatu, johon hän nukahti ja sitten jatkoimme iltaa aikuisten kesken siirtymällä pöydän ääreen pelaamaan lautapelejä. Pelit veikin mukanaan ja vieraamme lähtivät kotiin vasta puolen yön jälkeen.

Se tunne kun pitkän taistelun jälkeen koitat nukuttaa lastasi lopulta viereesi ja pimeässä huoneessa yrität olla silmät kiinni hipi hiljaa ja leikkiä nukkuvaa. Yhtäkkiä kuuluu pienellä äänellä ”kukkuu” ja raotat silmiäsi nähdäksesi kun lapsesi on käsillään peittänyt kasvonsa leikkien kukkuu-leikkiä.

Siinä on vaikea olla vihainen ja kiukun sijaan sinut valtaa järjetön rakkauden tunne lastasi kohtaan ja haluat rutistaa häntä vain kovempaa. Hetkeä myöhemmin havahdut siihen kun miehesi tulee tökkimään sinua hereille, kun olettekin nukahtaneet lapsen kanssa molemmat. <3

Näin meille kävi eräänä iltana ja halusin jakaa sen tunteen täällä teidän kanssa. Onko teille käynyt vastaavanlaisia tilanteita, kun pitäisi olla vihainen mutta kun ei vaan pysty?

Postauksen kuva liittyy taas toiseen tilanteeseen, kun löysin Eliksen omasta huoneestaan pehmolelut kerättynä sänkyynsä ja lukemassa heille iltasatua sängyn vieressä. Miten hellyyttävä näky voikaan olla!

Blogeissa tarjoillaan tällä hetkellä sekä muisteloita edellisestä vuodesta sekä uuden vuoden lupauksia. Itse en ole koskaan ollut sellainen ihminen että tekisin jotain uuden vuoden lupauksia, enkä kyllä ole vieläkään. En myöskään aio aloittaa sitä nyt, mutta haluan vain sanoa yrittäväni kirjoittaa ensi vuonna blogia tiuhemmin ja kertoa kuulumisiamme, koska nyt jos koskaan niitä olisi kiva lukea itse. Voin rehellisesti sanoa että en muista viime talven ja kesän tapahtumista mitään kun yritin miettiä mitä voisin itse muistella nyt menneestä vuodesta.

Vuoden vaihtuessa puhutaan isoista muutoksista ja tapahtumista. Viime vuoteen ei oikeastaan mahtunut mitään speasiaalia häiden ja insinööriksi valmistumiseni lisäksi. Tänä vuonna meillä on kuitenkin tiedossa muutto ensimmäiseen omaan asuntoomme, josta olen blogissa vihjaillut jo useampaan otteeseen. Se on itselleni lapsen syntymän ja naimisiinmenon lisäksi yksi isoimpia asioita elämässä, ainakin rahallisesti. Okei sai niihin häihinkin upotettua sievoisen summan.. ja lapseen.. 😉 Muuton lisäksi mieheni meinaa lähteä keväällä opiskelemaan lisää, mikä on tosi kiva juttu. Maaliskuussa taas perheemme suuntaa nokkansa kohti Thaimaan Khao Lakia. Miehellä on isomman luokan lentopelko, joten tämä on ainakin hänelle todella iso juttu. Aloitamme myös nyt heti tammikuussa ensimmäistä kertaa yhtäaikaa miehen kanssa terveelliset elämäntavat. Ei mitään lupauksia tai paineita, että nyt pitäisi käydä salilla vähintään kolme kertaa viikossa, mutta jätämme alkuun ainakin kaikki herkuttelut pois. Yleensä meistä on aina jompi kumpi dieetannut ja toinen on mussutellut herkkuja vieressä, ei kovin motivoivaa ja lopulta toinenkin on hairahtanut. 😀 Huhtikuussa juhlimme Eliksen 2-vuotis syntymäpäiviä, hän on niin iso poika jo. Viime vuonna Eliksen synttäreitä juhlittiin aika pienin pidoin, koska keskityin vain järjestämään ystävälleni babyshower-juhlia, mutta tänä vuonna ajattelin järjestää vähän isommat juhlat uudessa kodissamme. Toivon myös olevani vielä jossain vaiheessa tämän vuoden aikana uudelleen raskaana, nyt se saisi tulla! 🙂

Palatakseni kuitenkin hetkeksi vielä joulukuuhun, niin kuten marraskuussa, voisin taas listata tähän sekalaisesti asioita joita meidän joulukuussa tapahtui.