Sain tänään sähköpostiini Stockmannin kanta-asiakaskirjeen, jossa tiedotettiin heillä alkaneesta -20 % alennuksesta koskien kaikkia kodin tuotteita. Tarjous on voimassa tämän viikon suununtaihin 30.11. saakka. Siitä innostuneena keksin koota oman joululahjalistani pukille, sillä tähän asti olen miettinyt vain joululahjatoiveita Elikselle.

Omalta listaltani löytyy 1. Artekin kantoteline. Olen ihaillut sitä jo pitkään kaikissa blogeissa, mutta koska sille ei ole ollut meidän kodissa mitään käyttötarkoitusta, ei sitä ole myöskään järkeä silloin hankkia. Mutta keksimpä vihdoin sille käyttötarkoituksen, nimittäin meidän olohuoneessa voi ensi vuoden puolella lämmittää takkaa ja siihen tarvitsemme haloille säilytystelineen.

Olen myös haaveillut 2. Hayn Loop naulakosta makuuhuoneeseemme, mutta niin kauan kun meillä oli kissat ja karvaa liikkui joka paikkaan, en halunnut mitään sellaisia huonekaluja kotiimme, jotka lisäisivät vaatteiden jättämistä esille. Nyt kun kissat ovat onnellisesti uudessa kodissa, voin myös vihdoin haaveilla taas tästä naulakosta. Yhden päivän jo päällä olleet vaatteet tuntuu epämiellyttävältä työntää takaisin kaappiin puhtaiden sekaan, mutta niitä ei myöskään haluaisi aina heittää suoraan pesuun, jolloin tämän naulakon virka astuisi esiin ja vaatteet voisi siis siihen laittaa nätisti roikkumaan lattialle kasaantuvan mytyn sijaan.

3. Singerin ompelukone on ollut asia, jota olen veivannut edes takaisin hankinko enkö hanki hankinko ja kerran sellaisen jo tilasinkin Hulluilta päiviltä noutamatta sitä koskaan postista, sillä aloin taas epäröimään siihen sijoittamista. En tiedä miksi sitä epäröin niin kovin, kun sitä haluan myös yhtä paljon. Pelkään etten käytä sitä niin paljon, että se maksaisi itsensä takaisin, mutta uskon laittaneeni saman summan rahaa paljon turhempiinkin asioihin. Ompelukone on siis melkein ehdoton ykkönen listassani ja siitä vihjaisin eilen jo miehellenikin.

Rakastan kaikkia pieniä maljakoita ja vaaseja, kynttilänjalkoja ja muita ihania koriste-esineitä, mutta meillä ei tunnu olevan tilaa sellaisille, kun kaksi ainoata lipastoa on jo niin täyteen ängetty kaikkia koriste-esineitä. Toisaalta niitäkään en ole aikaisemmin voinut oikein haalia kissojen vuoksi, sillä he tiputtavat kaiken lattialle. 4. String Pocket ja mielellään kahdella kerrottuna lisäisi tilaa missä pitää esillä näitä kaikkia ihania esineitä. Laittaisin ne joko vierekkäin tai sitten kahdelle aivan eri seinälle.

Koska myin meidän yöpöydät, on meillä nyt toiminut yöpöytinä Hayn DLM -pöytä, jonka tilasin kesällä sekä häälahjaksi saatu keskikokoinen tarjotinpöytä. Tarjotinpöydän on kuitenkin tarkoitus tulla sohvapöydäksi isomman kaveriksi, kunhan sohvamme vaihtuu ja tilaa pöydille tulee enemmän. DLM -pöytä ei myöskään oikein sovellu yöpöydäksi enkä sitä yöpöydäksi alun alkaen hankkinutkaan ja SIKSI haluan toiseksi yöpöydäksi tämän ihanan 5. Everyday Designin Porvoo -sarjapöydän. Niin oli alunperinkin tarkoitus, mutta hankinnan sivuutti kesällä tarjouksessa ollut DLM -pöytä, jolle tiesin myös olevan myöhemmin tarve.

Viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisimpänä haluan ehdottomasti 6. Ikean Vindalsö -tarjoiluvaunun. Alkuperäisenähän se ei ole kovin hemaisevan näköinen tuolla tummalla puulla eikä todellakaan sovi meidän kotiinkaan, mutta pienellä tuunauksella siitä saa todella edullisen version Artekin tarjoiluvaunusta ja itseasiassa vielä makeamman. Törmäsin jo aikoja sitten Valkoinen Harmaja -blogissa tähän tuunaukseen ja ihastuin siihen samantien eli yksinkertaisuudessaan nuo puuritilät korvataan lastulevyn palasella ja puinen kahva maalataan mieluisalla värillä, itse maalaisin mustaksi.

Kaikki nämä yllä esitellyt huonekalut ovat sellaisia, joista olen haaveillut pitkään, mutta olen myös tiedostanut hyvin ettei meidän tämän hetkisessä asumistilanteessa ja huonekaluviidakossa ole ollut tarvetta eikä sijaa näille. Mutta tämä asia muuttuu heti ensi vuoden puolella. 😉 Joko arvaatte mistä on kyse?

Mitä ihmettä, ei masenna marraskuussa? Olen koko aikuisikäni kärsinyt jos jonkinlaisesta marrasmasennuksesta joka johtuu suurimmaksi osaksi tuosta lohduttomasta pimeydestä ja synkkyydestä. Vielä vuosi sitten näihin aikoihin olin masentuneena kotona rakkaan vauvani kanssa, vaikka olisi pitänyt olla maailman onnellisin siitä nyytistä, joka siinä vaiheessa tosin lähenteli jo 8 kuukauden ikää, mutta kuitenkin. Tämä marraskuu on kuitenkin mennyt kuin hujauksessa eikä masennukselle ole jäänyt sijaa.

Pohdin asiaa muutama päivä sitten ja tulin siihen tulokseen, että elämä taaperon kanssa on niin hektistä ettei masennukseta ehdi kärsiä. Päivät menee itsellä ensin töissä ja töiden jälkeen haettuani Eliksen päiväkodista, pitää yleensä heti olla jo keksittynä jotain tekemistä meille ja vaikka iltapäivä menisi ihan vain kaksin kotona, pitää silti olla jatkuvasti erilaisia leikkejä ja yhtäkkiä onkin jo ilta ja taistelu Eliksen nukkumaanmenosta kunnes kaadun lähinnä vain onnellisena sohvalle kun olen ”selvinnyt” tästäkin päivästä. 😉 Yksin kaiket päivät taaperon kanssa voi olla joskus rankkaakin vaikka kuka väittäisi mitä tahansa ja koska meillä selvittiin melko vaivattomasti vauva-ajasta, niin se kostautuu selvästi nyt tämän ylivilkkaan, mutta sitäkin rakkaamman lapsemme kanssa.

Vaikka emme ole mitään kovin erikoista marraskuussa tehneetkään, niin ajattelin silti tehdä pienen lista mitä tähän marraskuuhun on kuitenkin mahtunut.

Toivuttiin vihdoin Eliksen sitkeästä korvatulehduksesta ja flunssasta ja syömättömyydestä.

Käytiin Eliksen puolitoistavuotisneuvolassa ja neuvolalääkärissä.

Allekirjoitimme elämämme yhden tärkeimmistä papereista.

Vietimme isänpäivää miehen pelissä kannustaen.

Nautimme äiti-poikaviikonlopusta miehen ollessa pikkujouluristeilyllä.

Kävin hammaslääkärillä näyttämässä särkeviä hampaitani saaden lähetteen röntgenkuvaan.

Kävin hammaslääkärillä röntgenkuvassa.

Kävin hammaslääkärillä porattavana.

Kävimme Eliksen kanssa parturissa leikkaamassa isojen poikien tukka.

Kävin sokeroinnissa, johon olen jäänyt ihan koukkuun.

Shoppailin Ikeassa ystäväni kanssa.

Tein kaksi aivan ihanaa sisustushankintaa, Vino-peilin sekä sohvatilauksen.

Nautimme hetkellisestä lumesta maassa.

Olen polttanut paljon kynttilöitä, enemmän kuin koskaan ennen.

Suunnittelin häiden kiitoskortit ja tilasin ne, enkä ollut tyytyväinen painojälkeen mutta antaa mennä silti.

Otin joulukorttikuvat Eliksestä huonolla menestyksellä.

Suunnittelin joulukortit ja tilasin ne, lähetän ne yhdessä kiitoskorttien kanssa joulupostimerkeillä ollakseni pihi.

Hoivasin taas kipeää lastani kotona.

Kävimme mummini luona kylässä, todeten taas että pitäisi käydä siellä useammin.

Vietimme lasten pikkujoulua siskoni luona glögin ja torttujen parissa.

Sain kolme rakasta ystävääni meille kylään, meillä käy aivan liian harvoin vieraita.

Tappelin parhaan ystäväni kanssa whatsappissa.

Olen kuullut ihania uutisia muutamilta ystäviltäni ja olen niin onnellinen kaikkien puolesta.

Olen tapellut mieheni kanssa, useasti.

Olen miettinyt miten onnellinen olen, kun minulla on juuri minun mieheni ja lapseni.

Olen shoppaillut ja myynyt Tori.fissä sekä Facebookin kirppiksillä.

Olemme ihailleet koko suvun kanssa Eliksestä saatuja päiväkotikuvia.

Olemme ihastelleet Eliksen huimaa puheen kehitystä, sunnuntaina luimme hänelle lintukirjaa ja hän toisti lintujen nimiä perässä.

Olen pilaillut Facebookissa Halloween-maskeilla, jotka todellisuudessa olivat vain Google plus -sovelluksen aikaansaannoksia.

Olen möbleerannut sohvan kanssa.

Olen suunnitellut kirjaa hääkuvistamme ja nyt muistin taas, että pitäisi niitä kuvia tännekin julkaista.

Kävin kokeilemassa spinningiä, se jäikin ainoaksi urheilukerraksi tässä kuussa.

Kokeilin tehdä terveellisiä suklaamukikakkuja, nam.

Koin hetkellisen Lauri Tähkä -fiiliksen, kun hammaslääkäri puudutti puolet naamasta ja tuntui kun tämä puoli olisi ollut jatkuvassa irvistystilassa.

Olen suunnitellut uimahalliin menemistä jonain viikonloppuna Eliksen kanssa, mutta vieläkään se ei toteutunut, ehkä joulukuussa sitten?

Päätin aloittaa Eliksen kanssa uuden harrastuksen keväällä, nimittäin Tempputemmellyksen ja yrittänyt ylipuhua siskoani jatkamaan siellä kuopuksensa kanssa vielä kevään.

Hankin kotiimme ensimmäisen viherkasvin ikinä, nimittäin jouluisen huonekuusen.

Olen pahoittanut läheisteni mielen ja tullut itse mieleni pahoittaneeksi.

Olen sisustushaaveillut, PALJON, koska kohta se on ajankohtaisempaa kuin koskaan.

Olemme käyneet kaksi kertaa saunomassa vanhempieni luona, saunominen on sitten kivaa!

Olen saanut paniikkikohtauksia autoa ajaessa ja vältellyt ajamista.

Olen ollut kateellinen kaikille raskaana oleville ja synnyttäneille läheisilleni.

Olen unelmoinut meidän ensi vuoden maaliskuussa koittavasta lomamatkasta Aasiaan.

Mitä te olette tehneet marraskuussa mikä on jäänyt mieleen? 🙂

Joulukorttikuvaus… Voi jösses mikä perheriita siitä meinasi syntyä, tai ehkä syntyikin. ;D Päätin hetken mielijohteesta pystyttää juuri lauantaina pienen kotistudion pystyyn kun oli itselläni tyhjä hetki ystäviä kylään odotellessa. Iskin Elikselle päälle Popin puna-valkoraidallisen yöasun ja yritin saada hänet tekemään erilaisia asioita taustakankaan edessä. Noh, eihän se ihan nappiin mennyt ja lopulta itkettiin ja mökötettiin kaikki. 😀

Olin valmiiksi katsonut Pinterestistä nimenomaan helppoja kuvausideoita, koska arvelinkin ettei Elis ole kovin yhteistyöhaluinen tällaisissa asioissa, mutta nähtävästi ne helpotkin ideat olivat liikaa toteutettavaksi asti eikä mitkään herkkulupailut auttanut. Eipä tuo nyt kovin yllätyksenä tullut, sillä Elis inhoaa kun äiti heiluu kameran kanssa ja yleensä kääntää heti selän kameralle ja lähtee toiseen suuntaan. Kaikki kuvat jotka täällä bloginkin puolella nähdään Eliksestä on monen otoksen tuloksia ja sattumia.

Mutta mikäs kuvauksissa sitten sen perheriidan sai oikein aikaiseksi? No tietenkin se, ettei mies osannut lukea ajatuksiani kun halusin hänen pitävän Elistä paikoillaan ja naurattamassa häntä, DAA! 😀 Toinen yrittää kiireellä käydä suihkussa ja valmistautua lähtemään viettämään työkaverinsa läksiäisiä, kun mulla on samaan aikaan ihan omat jutut menossa ja tietysti hänen olisi pitänyt siinä kyetä auttaa.

Alunperin en edes ajatellut kuvausta suorittaa sillä sekunnilla ihan vain valon puutteenkin takia, ulkona oli jo pimeää, vaan tarkoitus olikin vain laittaa taustat valmiiksi ja vähän testailla kameran kanssa kuvausetäisyyksiä ja muita juttuja, mutta yhtäkkiä olinkin jo pukenut Elikselle kuvausasun päälle ja yritin saada häntä pomppimaan kameran edessä. Ajattelin kai hoitavani sen nyt samantien pois alta, ettei tarvitse joulukortteja enää miettiä. Lopulta kuvausrekvisiitat kerättiin raivona pois lattialta ja tungettiin niin syvälle kaappiin, ettei niitä tarvitse ennen seuraavaa joulua sieltä esiin kaivaakaan. Sunnuntaina sitten istahdin jo rauhoittuneena alas koneelle katsomaan, josko niistä kuvista nyt jotain irtoaisi ja lopulta kahta kuvaa hieman yhdistelemällä toisiinsa, sain riittävän lopputuloksen, jotta nyt muutama joulukortti saatiin tilattua sukulaisille. 🙂

Tässä kuitenkin teille hieman mitä se touhu oikeasti oli: