Takana on aivan huippuviikonloppu, joka jää mieleen ikuisiksi ajoiksi, nimittäin meikäläisen polttarit. Kuvasaldo polttareista oli aikamoinen, n. 400 selfietä rakkaiden ystävieni kanssa. 😀 Niitä en kuitenkaan täällä blogissa jaa, mutta muutaman kuvan itsestäni laitan tähän, joista näkee polttarilookkini.
Koko kesäkuu meni miettien mahdollista polttariviikonloppua enkä todellakaan osannut odottaa niitä täksi viikonlopuksi, paitsi perjantain koittaessa. Aloin perjantaina yhtäkkiä miettimään, että hetkonen miksipäs EI ne voisi olla tänä viikonloppuna. C oli ilmoittanut menevänsä sählyturnaukseen, mutta kukaan ystävistäni ei ollut ilmoittanut mitään elämää suurempaa menoa kyseiselle viikonlopulle, paitsi yksi kaasoistani oli koko viikon Kalajoella mökillään, mutta mikään ei estänyt häntäkään huijaamasta paluuajankohtaa. Yritin C:ltä udella, mutta hän piti pokkansa hienosti. Koko perjantai oli niin hermoja raastava päivä kun en saanut tätä ajatusta päästäni ja illalla yhdeksän aikaa painuin jo nukkumaan kamalan päänsäryn saattelemana. Hyvä niin, sainpas kunnon yöunet tärkeän päivän koittaessa.
Lauantaina heräsimme klo 06.00, niin kuin viimeiset kolme viikkoa joka aamu (huoh!). Aamu meni stressaten, kun odotin vain milloin ystäväni pamahtavat ovesta sisään. C käyttäytyi hieman epänormaalisti siihen nähden että yleensä kun hän lähtee treeneihin, peliin tai turnaukseen, hän on jo tuntia ennen lähtöä valmis pelikamat päällänsä, mutta nyt hänellä ei tuntunut olevan kiire edes syömään aamupalaa. 😉 Jouduin hoputtamaan häntä ja lopulta hän lähti. Odottelin siinä Eliksen kanssa 20 minuuttia milloin alkaa tapahtumaan, kunnes totesin että ei ne taidakaan olla vielä kun ketään ei vielä kuulu. 🙂 Puin meille ulkokamat päälle ja ajattelin mennä ulos leikkimään ja käymään ruokakaupassa. Avasimme ulko-oven ja PAM, ystäväni seisoivat rappukäytävässä. Olin kuulemma näyttänyt pettyneeltä ja vihaiselta, mutta taisin olla pettynyt itseeni kun en malttanut odottaa vielä hetken. 😉 Jälkikäteen totesimme, että hyvä näin sillä olin ehtinyt jo luovuttaa ja sainkin yllättyä uudelleen! Voi että sitä riemua, tulee ihan tippa linssiin tätä kirjoittaessa kun muistelen niitä hetkiä ja tunteita. Olin niin onnellinen ja iloinen!
Kolme rakasta ystävääni ja C siis seisoi rappukäytävässä juuri täyttämässä minulle lasiin juotavaa ja me kaikki yllätyimme puolin ja toisin. Sisälle päästyämme sain listan tavaroista joita tuli pakata mukaan ja rauhallisella aikataululla ehdimme siinä pakkailun lomassa myös lakata kynnet teemaväriin sopivaksi, keltaiseksi. Bussilla jatkoimme matkaa Ruoholahteen, jossa tarkoituksena oli käydä hakemassa lisää tavaraa mukaan kaasoni luota ja jatkaa matkaa seuraavaan paikkaan, jossa olisi odottamassa lisää ystäviäni. Juuri kun olin iskemässä vessaan kaasoni luokse, aukesi hänen makuuhuone ja sieltä ryntäsi loput kahdeksan ystävääni! Olin aivan häkeltynyt, punastuin ja halauksien jälkeen pakenin vessaan. 😀 Meitä oli siis yhteensä 12 juhlimassa polttareitani ja olen maailman onnellisin ihminen, kun noin moni ystäväni pääsi paikalle ottaen huomioon kesän ja kaikkien lomasuunnitelmat. Tulin kyllä niin huijatuksi, sillä minua varoiteltiin jo kotona, että nämä polttarit mennään vähän pienemmällä porukalla, sillä kaikkia on täysin mahdotonta saada näin kesällä paikalle ja lisäksi en todellakaan osannut odottaa heidän olevan siellä ystäväni makuuhuoneessa piileskelemässä. 😀
Matka jatkui Lauttasaaren kallioille ja sää suosi kyllä todenteolla, sillä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta koko päivän ja taisikin olla ainoa aurinkoinen ja lämmin päivä vähään aikaan. Kaasoni olivat järjestäneet picnicin ja se oli juuri sitä mitä toivoin, yhdessäoloa rakkaiden ystävieni kanssa ilman kiireitä suorittaa erinäisiä tehtäviä. Tänä päivänä tulee niin vähän nähtyä kaikkia ystäviä, että mikään ei ole parempaa kun olla vaan ja vaihtaa kuulumisia ja nauraa yhdessä. Toki tähän picniciin mahtui myös siinä paikanpäällä suoritettavia tehtäviä, kuten avioliittoneuvojen kyselemistä ohikulkijoilta, Kreikkavisa, kivien keräilyä jne.
Picnicin jälkeen palasimme ystäväni luokse jatkaakseemme matkaa seuraavaan paikkaan. Silmät sidottuna minut vietiin seuraavaan paikkaan. Uskoin vilpittömästi kokoajan, että seuraava etappi on joku saunatila, mutta yllätyin (TAAS) kun edessäni näkyikin Silja Europa. Tässä kohtaa en meinannut enää pysyä housuissani, olin niin innoissani! Olin kaasoilleni aikaisemmin keväällä maininnut asiasta, että olisi mukava mennä laivalle jotta kukaan ystävistä ei pystyisi alkuillasta karkaamaan juhlista, vaan juhlat todellakin jatkuisivat pitkään! Enkä muista milloin olisi viimeksi ollut näin hauskaa, jaksoin juhlia jopa aamu viiteen saakka, suurin osa ystävistäni vielä sitäkin pidempään! Näitä polttareita tulen muistamaan aina lämmöllä ja olen kyllä superonnellinen jokaisesta ystävästäni. <3 Kiitos rakkaat, nähdään viimeistään häissä! <3
Monta Syytä Rakastaa on elämänmakuinen sisustus- ja lifestyleblogi. Kirjoittajana toimii sisustusalalla opiskeleva Nina, 6-vuotiaan pienen pojan äiti, joka rakentaa ja sisustaa omaa unelmakotiaan skandinaavisin ottein. Nina rakastaa valokuvaamista ja pyrkii taltioimaan kuviinsa aitoja hetkiä ja tunteita. Tästä blogista löydät rehellistä arkea ja inspiroivaa arjen kauneutta!
