Vaiheita

elmeri_blogi.jpg
1-vuotiaan elämään mahtuu paljon erilaisia oppimisen vaiheita, mutta sekaan mahtuu myös todella kummallisia vaiheita joista haluan kirjoittaa. Meillä on ainakin läpikäyty mitä eriskummalisimpia vaiheita, joista omituisin on tällä hetkellä meneillään oleva pään lyöminen… Elis jatkuvasti hakkaa päätään mm. seinään, lattiaan, pöytään, huonekaluihin, isoihin leluihin jne. Välillä hän lyö niin kovaa että ihmetyttää tuo touhu, miksi lapsi haluaa satuttaa itseään? En ole vielä sortunut perinteiseen tyyliini googlettamaan onko tämä normaali vaihe lapsella ja pitäisikö häntä kieltää?
Toinen, jo pitkään kestänyt tapa, on sylissä hapuilla kädellä paidan alle hiplaamaan tissiä. Ja tämä ei enää rajoitu vain äidin sylissä tapahtuvaan toimintaan vaan melkeinpä kuka tahansa Elikselle tuttu ja läheinen ihminen saa kokea tämän tissien kourimisen, myös sukupuoleen katsomatta.
Aikaisempia vaiheita on ollut myös mm. suoraan suulla esineiden keräämistä lattialta, kielellä ja suulla tapahtuvia eriliaisia päristelyitä, oman pään hakkaaminen käsillä, omien hiusten repiminen, lattian nuoleskelu jne. Nämä siis niitä eriskummallisia vaiheita, joukkoon mahtuu sitten toki vielä kaikki normaalit vaiheet kiipeilemisestä ja tv-ruudun hakkaamisesta oman pippelin repimiseen.
Olisi kiva kuulla minkälaisia omituisia vaiheita muilla on ollut?

Takkuileva alku

Tapasimme PT:ni kanssa ensimmäisen kerran kaksi viikkoa sitten tiistaina ja nyt on takana kolme PT-kertaa. Ensimmäinen kerta meni jutellessa ja kuntotestin parissa. Seuraava kerta meni saliohjelmaan tutustuessa ja koska olin itse melko reippaasti myöhässä sovitusta tapaamisesta, ehdimme käydä vain puolet yläkropan ohjelmasta. Kävin kuitenkin heti hyödyntämässä oppimani liikkeet seuraavana päivänä salilla (tietty unohtaen muutaman liikkeen, sillä en muistanut ottaa ohjeita mukaan). Tämän viikon tiistaina tapasimme kolmannen kerran ja pääsimme käymään läpi loput yläkropan ohjelmasta.

Alunperin saliohjelmani oli kaksijakoinen, mutta koska huomasin kuluttavani salilla aikaa jo ensimmäiseen puoliskoon tunnin, päätimme yhdessä PT:ni kanssa tehdä siitä kolmijakoisen. Tämä lähinnä Eliksen vuoksi, sillä ei ole hänelle mukava joutua olla hoidossa yli tuntia kerrallaan (varsinkin niinä päivinä kun joudun jättämään hänet lapsiparkkiin), kun olen jo ensin ollut koko päivän töissä ja osittain myös sen vuoksi, ettei salilla pitäisi rehkiä kerralla yli tuntia (?).

Nyt kun yläkropan treeniohjelma on käyty kokonaan läpi, kävin taas eilen testaamassa salilla toista puoliskoa itsekseni. Hyvin meni molemmat treenit, eikä nolottanut olla vapaiden painojen puolella kun tiesi mitä tekee. 🙂 Nyt olen niin täynnä intoa taas salilla käymisestä etten malttaisi pitää päivääkään lepoa, mutta tällä hetkellä korsetti huutaa hoosiannaa, joten pakko pitää lepopäiviä eikä PT:ni antaisi varmaan käydä päivittäin. 😀

Ensi viikosta alkaen minulla starttaa viikottain vaihtuva treeniohjelma ja samalla käymme PT-tapaamisellamme läpi vihdoin alakropan, joka vähän jännittää lähinnä seuraavien päivien kiputilojen vuoksi.

PT:ni laatima ruokavalio hieman yllätti sillä miten normaalisti saamme syödä, kunhan muistamme syödä 6x päivässä. Ruokaohjelma sisältää kolme kunnon ateriaa, joista yksi on tietenkin aamupala ja kolme välipalaa. Pääruoat tuntuu olevan itselleni aivan selvää kauraa mitä niistä tulisi löytyä eli proteiinia, hiilareita ja kasviksia ja samoin määrät ovat selkeät, mutta välipalat aiheuttavat kyllä harmaita hiuksia sekä minulle että C:lle ja saan olla kokoajan pitämässä molempien ruokailuista huolta, että tulee syötyä oikeaan aikaan oikeat määrät. En varmaan vieläkään syö riittävästi, mutta päivä päivältä parannan itseäni tälläkin saralla. Kuusi kertaa tulee kyllä syötyä, mutta määrät ei välttämättä ole riittävät ainakaan välipalojen kohdalla.

Tässäpä siis hieman koosteena mitä on tapahtunut ensimmäisen PT-tapaamisen jälkeen. Vielä ei oikein pysty tuloksia jakamaan tai muitakaan kokemuksia, sillä homma ei ole startannut kunnolla vieläkään vaan treeniohjelmaa odotellessa. Salikuvia on minulta turha odottaakaan, joten ei syytä huoleen sen suhteen (kuuluisat viimeset sanat)! Mitään ruokapäiväkirjaakaan en aio täällä pitää, vaikka se tekisikin itselle hyvää ja tulisi ehkä oikeasti mietittyä sitä mitä syö ja että ne vastaisivat annettuja ohjeita. Vai mitä mieltä te olette, alkaako blogi tökkimään jos jaan täällä päivittäin syödyt ateriat kuvina tai tekstinä?

Ihana Justin

Kuten moni muu, myös minä olin maanantaina siskoni kanssa kuuntelemassa Justin Timberlakea ja olihan se hieno show. Itse kun en nyt ihan niin kuitenkaan Justinia fanita, ei puoletkaan biiseistä ollut tuttuja. Tuntui kun kaikki biisit olisi venytetty monen moooonen piiiiitkän minuutin pituiseksi ja se oli hieman jopa puuduttavaa väliajan jälkeen. 😉 Äitimäinen väsymyskin painoi ja muistan laittaneeni C:lle jo ennen keikan alkua viestiä miten väsyttää. Melkoinen hurjapää olen. Joka tapauksessa loistava esitys, seksikäs Justin ja blaa blaa tässä kuvia keikalta…

justin2.jpg

justin3.jpg

justin4.jpg

justin5.jpg

justin6.jpg

justin.jpg