Siitä onkin jo yli kymmenen vuotta kun viimeksi olen vatsataudin kourissa ollut. Laskeskeltiin että molemmat meistä on viimeksi sairastanut vatsatautia ala-asteikäisenä. Alkuviikosta se iski kuitenkin kuin salama tyhjältä taivaalta, ensin minulle. Yöllä heräsin huonoon oloon enkä meinannut saada enää unta. Aamulla olikin sitten kuume noussut ja mikään ei maistunut. Tähän asti olen saanut pidäteltyä oksennusta, mutta vatsassa sen kun myllertää ja voitte varmaan kaikki kuvitella mistä päästä se tulee! Seuraavana yönä C heräsi oksentamaan ja toissailtana myös Elis oksensi ja eilinen ja tämä päivä on mennyt kakkavaippoja vaihtaessa.

Ruoka on uponnut koko perheelle todella huonosti ja olo on sen mukainen. Voimat on totaalisen kadoksissa ja kaikki kiukuttelee. Eilen minun oli jo pakko mennä käymään töissä ja kuusi tuntia istumista palaverista toisessa sai kyllä imettyä viimeisetkin mehut kun ruoka ei edelleenkään maittanut. Tai en olisi edes uskaltanut syödä, sillä kaikki tuntui tulevan suoraan läpi.

Tänään koimme kuitenkin ilon hetken täällä sairastuvan keskellä, kun Elis otti viisi askelta! Sitä seurasi aikamoiset hurraahuudot. 🙂 Elis on aikaisemmin jo ottanut 1-2 askelta, mutta nyt jopa VIISI! Ja sehän meitä piristi ja toivottavasti kohta päästäisiin jo ulos nauttimaan tuosta auringosta.

Haalari saapui postiin viime viikolla ja ollut nyt muutaman kerran päällä ja se on kyllä todettu todella hyväksi hankinnaksi. Voisin jaksaa kuvailla joku päivä ulkoilujamme ja kirjoittaa haalarista lisää. 🙂

Elis sai tänään ensiaskelkengät. C:n äiti oli ostanut ne Elikselle 1-vuotis syntymäpäivälahjaksi, mutta oltiin etukäteen sovittu, että Elis saa ne jo nyt sillä ne tulee jo tarpeeseen. Lähdimme lauantaina siis kyläilemään C:n isovanhemmille, jonne myös C:n äiti tuli kenkien kanssa. Eliksen ensiaskelkengiksi valikoitui Eccon mallistosta komeat ruskeat nahkakengät, joissa on limenvihreät nauhat ja vetoketju sivulla helpottamassa jalkaan laittoa.

Huonona äitinä kiinnitin huomiotani vain kenkien ulkonäköön niiden hyvien ominaisuuksien sijaan, mutta koen voivani luottaa Eccon kenkiin myös laadukkuuden suhteen, joten pystyin hyvin mielin tuijottaa ulkonäköä. En siis tehnyt mitään vertailua minkä merkkiset kengät olisivat ne parhaat ensiaskelkengät lapselle, vaan päätin hetken mielijohteesta että nämä hankitaan Elikselle. Ja pirun hyvännäköiset onkin! Iso kiitos Eliksen mummille.

Elis pääsi heti testaamaan kenkiä ja ne olivat juuri oikean kokoiset, eikä mennyt kauaakaan, kun Elis jo hiffasi homman näiden kenkien kanssa ja esitteli taitojaan isovanhemmille seisten ilman tukea ja intoutui jopa hieman ottamaan tanssiaskelia ja taputtamaan käsiä yhteen. Hurraa!

Olimme käyneet etukäteen sovittamassa kenkäkaupassa Eccon kenkiä mikä olisi Elikselle oikea koko, mutta tätä kyseistä mallia oli vaikea löytää, sillä edes Eccon omassa liikkeessä Tammistossa ei tätä ollut. Toki tätä olisi ollut saatavilla samantien keskustan Stockalta, mutta Jumbon Stockalla saivat tilattua yhden parin heidän myymäläänsä. Elis on niin pienikokoinen kaikinpuolin, että tästäkin kengästä pienin sitä valmistettava koko oli Elikselle juuri passeli. En tosin tiedä tehdäänkö edes kokoa 19 pienempiä ensiaskelkenkiä?