No nyt on joulut juhlittu ja palauduttu takaisin arkeen. Joululahjat vielä hakevat paikkojaan, mutta eiköhän kaikille tilaa löydy. Äiti on ollut ilmeisesti tänä vuonna todella kiltti, sillä lahjoja tuli todella monta ja mieluisaa. Jos joku seuraa Instagrammissa, on voinut jo huomata, että Iittala oli suosiossa tässä huushollissa. Sain Iittalan valkoisia Nappula -kynttilänjalkoja, yhden ison ja yhden pienen, Iittalan keskikokoisen Meno-kassin, Iittalan Essence valkoviinilaseja 4kpl sekä turkoosin Mariskoolin. Lisäksi sain Kotonadesignin mustan pyöreän muistitaulun, johon kirjoitetaan liiduilla sekä samaa sarjaa magneetteja. Nämä kaikki olivat todella toivottuja ja mieluisia joululahjoja. Lisäksi joku oli lukenut ajatukseni, sillä olin juuri alkanut haaveilemaan Marimekon Räsymatto -kuosin astioista ja sainkin yhden 5dl kulhon. Siitä onkin hyvä jatkaa keräilyä.

Sain myös paljon haaveilemani Nikkor 35mm 1.8G objektiivin sekä yllärilahjana Samsung Galaxy S4 Zoomin. Näistä olen ollut todella innoissani! Niin innoissani, että kahden päivän käytön jälkeen onnistuin tiputtamaan puhelimen rappukäytävässä kiviportaille ja voitte varmaan arvata mitä sille kävi. Saimme myös hieman rahaa, jotka sijoitimme heti joulupyhien päätyttyä Britaxin B-Motion rattaisiin, joista olenkin jo kesästä asti haaveillut ja ovat BabyStylessa joulukuun loppuun saakka tarjouksessa 299e sisältäen talvirenkaat. Voisin niistä vielä kirjoitella erikseen, kun pääsemme kunnolla käyttämään niitä. C oli myös ostanut minulle objektiivin mallisen kahvikupin, jonka antoi ensimmäisenä ja väitti sen olevan ainoa objektiiviin liittyvä joululahjani. 😉

Elis sai joulupukilta mm. vaatteita, pienen Bauerin jääkiekkomailan, Soivan laulukirjan, taulun, Bellinon puuharatin, lasten pianon, duploja sekä iPadin tulevaisuutta varten ;D Iskä pitää iPadista hyvää huolta siihen asti. Meiltä Elis sai Brion kävelykärryn, joka tosin otettiin käyttöön jo heti suoraan kaupasta haettua. Meidän tyyli on vielä toistaiseksi työntää Elistä kärryssä, kun ei hän itse vielä seiso tukea vasten kunnolla..

Vietimme joulua molempien vanhemmilla, ruokailimme C:n isovanhempien luona, jossa oli koolla hänen suku ja seitsemän maissa siirryimme minun vanhemmilleni, jonne joulupukki sitten saapui jakamaan lahjoja. Samalla olin itse myös ensimmäistä kertaa viettämässä aattoa C:n suvun kanssa ja oli kyllä erinomainen päivä. Kävimme vielä joulupäivänä ja tapaninpäivänä C:n äidin luona tankkaamassa jouluruokia ja nyt ollaankin jo palauduttu takaisin perusarkiruoan pariin. 🙂

Elikselle puhkesi joulun alla toinen alahammas ja nyt onkin tissittelyihin tullut haastetta, kun muutaman kerran onnistunut puraisemaan melko kovaa. Olen nyt viikon verran antanut Elikselle öisin korviketta, kun en ole jaksanut enää ottaa tissille. Elis on oppinut pitämään itse tuttipullosta kiinni ja olen vain vienyt hänelle pullon sänkyyn ja jättänyt sinne, niin hän on nukahtanut sinne itsekseen maidon juotuaan. Helppoa 😀 Eliksellä on lisäksi nyt kova tarve koittaa nousta joka paikkaan, mutta vielä ei voimat ihan riitä, kun maasta nouseminen on vielä aika vaikeeta. Hän kun ei vielä osaa nousta ensiksi istumaan tai kontata, josta olisi helpompi nousta ylös tukea vasten.

Palaan takaisin yhteen joululahjoistani, nimittäin tuohon objektiiviin. Olin elänyt kuvitelmassa että kuvien laatu paranee automaattisesti uudella objektiivilla eikä ns. valokuvaustaitoja sen koommin tarvita, mutta toisin kävi. Toki perusjutut on hallussa, vaikkakin hieman rapistunut kouluajoilta ja toki valokuvien laatu on parantunut aikaisemmista, mutta tietynlaiset jutut mietityttää edelleen eikä toivottuja tuloksia tule vaikka kuinka säätäisin kameran asetuksia. Nyt mietinkin menemistä jollekin valokuvauskurssille, mutta en oikein tiedä minne. Löysin työväenopiston järjestämiä kursseja, joita pitää valokuvauskouluttaja Lea Kömi mutta nekin oli kaikki täyteen varattu. Mistähän löytäisin hyvän valokuvauskurssin?

Ajattelin kertoa vähän meidän normaalista arjesta sen sijaan, että aina vain kertoisin sisustushaaveiluistani tai jos meillä tapahtuu jotain erikoista. Tuntuu kuitenkin hölmöltä päivitellä tänne meidän jokapäiväistä elämää, joten siksi se on myös jäänytkin vähemmälle. Voisin myös tehdä oman postauksen siitä ketä me oikeasti olemme, mutta pysytääs nyt otsikon aiheessa.

Meidän aamut alkavat klo 06-08 välillä. Viime aikoina on ollut todella vaihtelevia aamuja, välillä Elis herättää meidät vasta kahdeksalta, välillä jo kuudelta. Tähän ei ole mitään järkevää selitystä, hän ei ole mennyt aikaisemmin edellisenä iltana nukkumaan tai syönyt huonommin iltapuuron eikä naapurit aloita noin aikaisin metelöimistä, me kun asumme kuitenkin kerrostalossa. Aamulla pötkötämme ensiksi hetken meidän sängyssä ennen kuin siirrymme olohuoneeseen. Olohuoneeseen siirryttyämme syödään aamupuuro ja vaihdetaan vaippa. Yleensä tässä vaiheessa emme vielä vaihda päivävaatteita, sillä melko pian Elis menee jo ensimmäisille päiväunille. Ensimmäiset, n. 1,5h kestävät päiväunet nukutaan siis jo klo 9-10 välissä riippuen siitä monelta ollaan herätty.

Tänään meillä esimerkiksi herättiin n. puoli seitsemän maissa. Itse olin niin silmät ristissä vielä tuolloin, että nappasin vain Eliksen mukaani pinnasängystään ja iskin tissille sänkyyn päästyäni. Torkahtelin 15 minuutin ajan, kunnes oli pakko nousta kun Elis alkoi käydä niin levottomaksi meidän välissä. Hän nipisteli ja yritti kiivetä yli. Totta puhuakseni C nousi Eliksen kanssa ylös ja minä jatkoin tyytyväisenä nukkumista vielä yli tunnin. Sillä välin C syötti aamupuuron ja viihdytti Elistä olohuoneessa. Toisin sanoen Elis seurasi vierestä kun iskä katsoi NHL-koosteita. 😉

Tänään meillä oli itseasiassa melko poikkeuksellinen päivä, sillä iskä meni vasta iltavuoroon töihin ja äiti hoiti aamupäivän asioita. Yleensä äiti ei ikinä hoida mitään asioita iskän ollessa aamupäivän kotona, vaan nautimme harvinaisesta yhteisestä ajastamme perheenä.

Ensimmäisten päiväunien aikana minä yleensä teen töitä, kotitöitä tai töitä töitä. Tai jos C menee vasta ilavuoroon töihin, nysväämme vain sohvalla ja olemme. Viime aikoina olen suunnitellut muutamia kotisivuja sekä tutulleni hääkiitoskortteja C:n tehdessä aamuvuoroa ja Eliksen nukkuessa päiväunia. Tämän jälkeen on ensimmäisen lounaan aika ja vaatteiden vaihto. Näitä toimenpiteitä seuraa oleilu kotona tai vaihtoehtoisesti lähdemme ulos kävelemään koiramme kanssa. Saatamme myös hoitaa juoksevia asioita tässä välissä. Elis on huono istumaan vaunuissa, joten yleensä ulos lähteminen siirtyy vasta Eliksen seuraavien päiväunien kohdalle, jolloin Elis nukkuu seuraavat päiväunet kävelyn yhteydessä. Toiset päiväunet Elis jokatapauksessa useimmiten nukkuu ulkona, joko kävelyn aikana tai parvekkeella. Parvekkeella Elis nukkuu pidemmät päiväunet, sillä en millään saa kulutettua kahta tuntia ulkona kävellen.

Toisten päiväunien aika on todella vaihtelevaa, toisinaan ne nukutaan vasta 15-17 välillä, joskus jo 13-15 välillä. Toisilta päiväunilta herätessä C saapuu jo kotiin aamuvuorosta ja saatamme useimmiten suunnata nokkamme kohti ruokakauppaa yhdessä, muuten käydään Eliksen kanssa kaksin lähikaupassa. Jossain tässä välissä olemme myös syöneet välipalan ja viiden maissa syömme jo päivällista. Päivällisen jälkeen saatetaan joskus ottaa vielä pienet torkut, muuten näillä mennään iltapuuroon saakka ja klo 18.30-20.30 onkin sitten iltapuuron syöntiä, vaipan ja yöpuvun vaihtoa, kylvetystä ja nukkumaan menoa. Eikä siis tarkoita että meillä vaihdettaisiin vaipat vaan aamulla ja illalla. ;D

Myönnän olevani siinä mielessä huono äiti, että meillä ei käydä vielä ulkona puistoissa leikkimässä. Miksi pitäisi pientä vauvaa, joka ei liikahda senttiäkään kun saa haalarin päällensä, raahata puistoon? Ja koska ei viihdy vaunuissakaan hereillä ollessaan kovin pitkään, on meidän ainoat ulkoilut n. puolesta tunnista tuntiin kestävät kävelylenkit koiran kanssa Eliksen nukkuessa. Parvekkella nukuttavia päiväunia olen sen sijaan yrittänyt lisätä, jotta saisi raitista ilmaa. Kesän jäädessä taakse ja talven tullessa tilalle, on meillä vähentynyt huomattavasti myös kavereiden näkeminen päivisin ja usein, aivan liian usein olemme vain Eliksen kanssa kaksin kotona. Ollessamme kaksin kotona myönnän viettäväni aika paljon aikaa tietokoneella ja tuota pitäisikin vähentää ja keskittyä enemmän Elikseen. Tällä hetkellä hänellä tuntuu kuitenkin olevan vaihe, että samantien kun menen lattialle hänen kanssaan, hakeutuu hän tissille. Rasittavaa. C käy vielä treeneissä kolme kertaa viikossa ja ne ajoittuvat iltaan, jolloin saan ns. omaa aikaa. Silloin on aikaa katsella lemppari tv-sarjojani, kirjoitella blogia, siivota kotia ja virtuaali-ikkunashoppailla. 🙂

Olisi todella mukava kuulla miten muilla nämä tavalliset arkipäivät menevät, erityisesti sellaisilla joilla eletään samaa aikaa eli äitiyslomaa esikoisen kanssa.