Kuin vanha Porvoo

Matkamme Tukholmasta Etelä-Ruotsiin Simrishamniin kesti yhteensä noin 7,5h kolmella pysähdyksellä. Oli siinä kestämistä istua, mutta Elis yllätti kyllä koko porukan positiivisesti, ei nimittäin kitissyt juuri lainkaan. Juuri kun oli enää puoli tuntia ajomatkaa jäljellä alkoi Elikselläkin voimat loppua ja saimme kuunnella huutokonserttia, mutta muuten oli aivan mielettömän nätisti. 

Simrishamn osoittautui aivan järjettömän kauniiksi paikaksi. Wikipediasta piti luntata oliko nyt kyseessä kaupunki vai kylä, mutta siellä lukeekin, että ”Simrishamn on samannimisen Simrishamnin kunnan keskustaajama. Se sijaitsee Skånen läänissä ja Skånen historiallisessa maakunnassa Etelä-Ruotsissa. Vuoden 2010 lopussa taajamassa oli 6 527 asukasta.” Siis vau. Se oli aivan meren rannassa ja muistutti Porvoon vanhaa kaupunkia, mutta vielä monta kertaa kauniimpi. Yövyimme siellä sen nimisessä paikassa kuin Aurora Bed & Breakfast ja se oli aivan sairaalan vieressä ja onkin aikaisemmin toiminut sairaalan toimistorakennuksena.

Olisin mielelläni jäänyt Simrishamniin vielä pidemmäksi aikaa, mutta C:n pikkuveli ei saanut pidempää lomaa töistä, sillä tämä reissu tuli hieman ex tempore. C:n isä olisi myös varmasti halunnut tutustua Elikseen vielä pidempään ja samoin minä olisin halunnut tutustua häneen. Tulee ihan haikea olo tätä kirjoittaessa. 

Saimme nauttia nuo kaksi päivää aivan järjettömän hyvästä ruoasta ja seurasta. C:n isä on niin taitava kokki, että toivoisin hänen asuvan jo senkin takia meitä lähempänä, niin saisimme useammin nauttia hänen kokkaamistaan ihanista ruoista. Yritin toisena päivänä seurata keittiössä vierestä hänen kokkailujaan, jos sieltä vaikka olisi tarttunut muutama tippi tänne kotiinkin.

Marinointiin hän käytti Caj P:n grilliöljyjä, joita myydään Suomessakin hyvin varustetuissa ruokakaupoissa ja muistankin nähneeni tuossa meidän lähikaupassa noita tuotteita. Kastikkeena lihan kanssa oli Erik Lallerstedtin pippurikastike ja bearnaisekastike, joita MYÖS saa Suomesta. Aivan mielettömän hyvä juttu ja aionkin heti ensi viikolla käydä etsimässä molempia tuotteita käsiini. Nam, tulee ihan nälkä muistellessani noita ihania makuja.

Aivan Simrishamnin vieressä, noin 20 minuutin ajomatkan päässä Kåsebergassa, oli Ruotsin Stonehenge eli Alen kivet. Kävimme toisena päivänä katsomassa niitä ja näky olikin aikamoinen. Olin kuullut aikaisemmin Stonehengestä, mutta en tiennyt siitä sen enempää ja se olikin aika mielenkiintoinen juttu. Alen kiville on arveltu erilaisia käyttötarkoituksia, kuten mm. sen olleen aurinkokalenteri. En nyt ala sen enempää tässä historioitsemaan, vaan ohjaan kiinnostuneita tutustumaan aiheeseen lisää vaikka Wikipediasta.

Tiistaiaamuna heräsimme haikein mielin, kun piti lähteä ajamaan takaisin Tukholmaan. Söimme maittavan aamiaisen ja otimme vielä viimeiset yhteiskuvat C:n isän kanssa. Laivalle päästyämme kävimme pikaisesti Tax Freessä ja tuhlasimme muutamat kolikot hedelmäpeleihin ja kömmimme takaisin hyttiin. Olimme kaikki niin väsyneitä, että nukahdimme jo ennen kahdeksaa illalla ja hieman jäikin harmittamaan, että meni ihan hukkaan varaamani ”se-parempi-hytti-ja-laiva”. 😀
P.S. Avain tuonne nyt blogikirppiksen, joten kaikki nyt tsekkailemaan mitä sieltä löytyy. Teen siitä vielä kyllä oman julkaisun.

P.P.S. Pahoittelut noista kamalista filttereistä kuvissa, intouduttiin testailemaan meidän uuden kameran valmisfilttereitä ja onhan noi aika kamalia.

kuva1.jpg

kuva2.jpg

kuva3.jpg

kuva4.jpg

kuva5.jpg

kuva6.jpg

kuva7.jpg

kuva8.jpg

kuva9.jpg

kuva10.jpg

kuva11.jpg

kuva12.jpg

kuva13.jpg

kuva14.jpg

kuva15.jpg

kuva16.jpg

kuva17.jpg

kuva18.jpg

kuva19.jpg

Kynnet

Vaikka tämä ei olekaan mikään kauneusblogi enkä ole kauneusalan ammattilainen ja vaikka kynnet on se osa-alue kauneuden ylläpitämisestäni, mistä ehkä vähiten pidän huolta, niin nyt on aivan pakko jakaa toissaviikonlopun juhlakynnet täällä. Mikä uskomattominta, lakkasin ne ihan itse vaikkakin ideoin ne muiden blogien kautta. En olisi voinut olla enää yhtään tyytyväisempi kynsiin ja ne sopi ihan täydellisesti mun nuden värisen juhlamekon kanssa. Aloin jopa miettimään josko ne voisi olla mun tulevien omien häiden hääkynnet ja en tarvitsisikaan mitään rakenne- tai geelikynsiä. Ainoa miinus eripituiset kynnet, koska mulla katkee tosi herkästi kynnet, varsinkin oikeasta kädestä ja myös vasemmasta kädestä on usein etusormen ja keskisormen kynnet huomattavasti muita lyhyemmät. Olen yrittänyt vaikka millä konsteilla kasvattaa kynsiä ja saada niistä vahvemmat, mutta ihan turhaan. Mutta tuon lakkauksen laitan ehdottomasti top 3 lakkauksiin kun mietin tulevia hääkynsijuttuja. Jos joku tietää jonkun superkeinon saada vahvemmat kynnet, niin vinkkejä otetaan vastaan!
blogiin.jpg
Kyseisiin kynsiin käytin ensiksi Gina Tricotin kynsilakkaa 137 Nude ja 129 Sparksilver. Päälle laitoin vielä Konadin Top Coatia
Vaikka Gina Tricotin kynsilakat olivat hyvin peittäviä, nopeasti kuivuvia ja helposti levittyviä, ei niiden kesto omissa kynsissäni ollut kovin hyvä. Toisaalta 3,95 euron hintaan ei paljon muuta voi odotaakaan. Löysin itseasiassa muutama viikko sitten ensimmäisen kynsilakan, jonka kesto kynsissäni yllätti minut positiivisesti ja se oli Essien kynsilakka ja aionkin haalia varastooni lisää Essien kynsilakkoja ja sysään noita vanhoja lakkoja roskiin suosiolla ja niitä onkin kertynyt jo kolmen meikkipussillisen verran.

Matkalla Simrishamniin

Tässä mä nyt kirjoittelen blogia auton takapenkillä, matkalla kohti Etelä-Ruotsia, Simrishamniin C:n isää katsomaan. Se näkee Eliksen ensimmäistä kertaa ja taitaa vähän jännitys olla molemminpuolista. Meidän matka starttasi eilen lauantaina, kun lähdettiin viiden maissa ajamaan kohti Turkua. Päätettiin lähteä Turusta Tukholmaan, koska Turusta lähtevät laivat on jo 6.30 perillä, joten päästiin ajoissa jatkamaan matkaa. Tukholmasta kestää noin 6h ajaa Simrishamniin ja siihen päälle vielä pysähdykset.

Laivaksi valikoitui Viking Linen uusi laiva Grace, joka muistaakseni aloitti liikennöimisen viime talvena. Laiva hehkui vielä uutuuttaan ja oli kieltämättä muihin Viking Linen laivoihin verrattuna ihan luksusluokan paatti. Edelleenkään ei kyllä Viikkarin laivat vedä silti vertoja Silja Linen Promenade käytävälle, siinä vaan on sitä jotain. Takaisin Suomeen tullaankin Silja Linella ja Promenadehytissä, kuten jo aikaisemmin mainitsin.

Harmi, että Grace kulkee Turusta, sillä siellä on aikamoinen esiintyjäkaarti tiedossa syksyllä ja pikkujoulun aikaan. Seinillä oli tauluja, joissa pyöri mielenkiintoisia nimiä, kuten mm. Cheek, Stig, Egotrippi, Poets of the Fall ja kirsikkana päällä Olavi Uusivirta. <3

Meidän mukaan lähti siis myös C:n pikkuveli ja meistä kukaan ei ole aikaisemmin matkustanut auton kanssa laivalla eikä ajanut autoa ulkomailla, joten tämä toi vähän lisäjännitystä tähän matkaan. Toistaiseksi kaikki on kuitenkin sujunut tosi hyvin. Viking Linen satamassa Turussa oli selkeät opasteet auton ajamiselle laivaan ja matkaliput sai kätevästi autoilijoille tarkoitetusta lähtöselvityksestä varausnumerolla. Mullahan on tapana aina jättää kaikkien matkalippujen tulostaminen viime tinkaan, koska meidän kotitulostimesta on muste loppunut enkä saa aikaiseksi ostaa sitä lisää ja tietenkin se tulostus sitten unohtui, mutta onneksi taas pelkkä varausnumero riitti ja se löyty kätevästi sähköpostista puhelimesta.

Mua ja C:tä jännitti ehkä eniten ajaminen laivasta ulos Ruotsin päässä ja löytäminen oikealle tielle, vaikka navigaattori matkassa olikin, mutta sekin meni tosi näppärästi kun aluksi seurattiin perässä muita laivasta ulos ajaneita autoja ja sama tie veikin suoraan E4 motarille ja nyt on matkaa taittunut jo noin puolet. Nyt ikkunoista ulos katsellessa tajusin, että olisi kannattanut käydä pesemässä ikkunat sekä sisältä että ulkoa ennen reissuun lähtöä, koska kauniiden maisemien sijaan näen vaan meidän koiran kuivuneet kuolat ja kuvien ottaminen jää nyt lähes kokonaan ajomatkalta. Ehkä siellä Simrishamnissa saadaan vähän huuhdeltua pahimpia kuolia pois ja kotimatkalla sitten tiistaina pääsisi nauttimaan paremmin maisemista.