Maanantai 14.1.
Kello on 8.15 ja istun terveysaseman laboratorion odotushuoneessa. Ensimmäiset verikokeet on nyt takana ja samoin vadelmalitku. Ensimmäinen arvo oli 3,9 ja näytteenottaja sanoi sen olleen erinomainen. Mulle arvot ei kuitenkaan kerro mitään. Seuraava näyte otetaan tunnin päästä. Mua ei koskaan saisi varoittaa etukäteen mahdollisesta pahoinvoinnista, koska sit voin olla varma et se kans iskee. No vielä ei oo iskenyt, mutta jännityksellä odotan.
Eiliseen asti ajattelin, että ei se ole paha paastota 12h, mutta sitten kun tuut koirien kanssa ulkoota ja sisällä leviää suklaamuffinsien tuoksu, niin voi sitä kateutta kun muut sai niitä syödä. Mun ilme oli verrattavissa Benin, mun koiran, ilmeeseen. No siitä selvittiin ja piti vaan mennä aikaisin nukkumaan, koska pieni kiukku alkoi vallita huoneessa.
Kello on 9.15 ja toinen verikoe otettu. Paha olo on alkanut hiipiä ja jouduin tulla vessaan piiloon. Ahdistaa istua tuolla odotushuoneessa kaikkien tuijotettavana. Tän toisen tunnin aikana olon pitäisi parantua, mutta sitä vielä odotellessa.
Kello on 10.35 ja aamiainen on vihdoin nassun edessä. Kaiken kaikkiaan kamala reissu, mutta siitä selvittiin! Jälkiruoaksi oli tarkoitus vielä nauttia se eilisestä asti himoittu suklaamuffinssi, mutta mieli ei enää tehnyt sitä vaan painun suoraan unille ja nautin sen sitten vasta.
Tiistai 15.1.
Ensimmäinen neuvolalääkärillä käynti takana ja seuraava ja samalla myös viimeinen neuvolalääkäri on vasta lähempänä laskettua aikaa. Painoa edellisestä neuvolakäynnistä (17.12.) oli tullut 1,3kg ja lähtöpainosta 6,15kg. Tällä hetkellä painoa siis 59,8kg.
Neuvolalääkärillä mitattiin ensimmäisen kerran SF-mitta, joka oli 24 cm viikolla 26+5 eli normaali. Sokerirasituksen tulokset olivat juuri tulleet ja kaikki hyvin (0h = 4,3, 1h = 5,3, 2h = 7,5). Itsellenihän nuo ovat vain lukuja ja joku todenneet ne hyviksi ja normaaleiksi ja sillä tiedolla elän.
Neuvolalääkäri naureskeli SF-mittaa ottaessaan, että eipä tarvi miettiä kumpaa sukupuolta on tulossa, kun napakoruni paljasti sen hänelle. Sain lapseni tulevalta sylikummilta ihanan raskausajan napakorun, jossa lukee ”It’s a boy”.
Neuvola-asioista toiseen. Meillä on kotona menossa kylpyhuoneremontti ja olemme evakossa siskollani. Ihanaa saada uusi ja hieno kylpyhuone tulevaa vauvaa varten, vanhan peltikopin tilalle. Tänään olisi vielä tarkoitus töiden jälkeen mennä katsomaan sinne hieman laattoja, suihkuhanoja, -seiniä ja WC-pönttöjä.
Voisinkin tehdä siitä oman kirjoituksen näiden vauvajuttujen kylkeen.
Monta Syytä Rakastaa on elämänmakuinen sisustus- ja lifestyleblogi. Kirjoittajana toimii sisustusalalla opiskeleva Nina, 6-vuotiaan pienen pojan äiti, joka rakentaa ja sisustaa omaa unelmakotiaan skandinaavisin ottein. Nina rakastaa valokuvaamista ja pyrkii taltioimaan kuviinsa aitoja hetkiä ja tunteita. Tästä blogista löydät rehellistä arkea ja inspiroivaa arjen kauneutta!
