Moikka kaikki, lomalainen on nyt palannut takaisin sorvin ääreen ja haluan purkaa meidän Balin reissua tänne blogiinkin. Niin kuin otsikosta jo voi lukea, ei meidän reissu mennyt ihan nappiin ja aloitankin nyt kertomalla tuntemuksista, joita Nusa Dua meille aiheutti.

Varatessamme Balin matkaamme, päätimme olla ensin puolet ajasta Ubudissa ja loppuloma Nusa Duassa, mutta lopulta olimmekin Nusa Duassa vain alle vuorokauden. Miksi, kerron sen nyt.

Ubud oli aivan mieletön paikka, joten odotukset oli korkeat myös Nusa Duan suhteen. Halusin meidän kokevan sekä Ubudin vihreys ja vehreys riisipeltoineen ja viidakkomaisemineen että rantaloman luksusta, uida kirkkaassa merivedessä ja upottaa varpaat valkoiseen hiekkaan. Olin lukenut Nusa Duasta vain positiivisia kokemuksia, sieltä löytyvän kauniit ja rauhalliset rannat ja sopivan erityisesti pariskunnille.

Varasin meille todella tasokkaasta resortista toiseksi kalleimman huoneen, suiten omalla poolilla ja uloskäynnillä suoraan rannalle. Ajatuksena oli päättää loma mukavasti ja nauttia pienestä ylellisyydestä autenttisen Ubudin jälkeen. Todellisuus oli kuitenkin jotain ihan muuta.

Saavuimme Nusa Duaan iltapäivällä keskelle kaatosadetta, joka jatkui aina seuraavaan aamuun saakka. Jätimme taaksemme kauniin ja aurinkoisen Ubudin ja aivan mahtavan hotellin henkilökunnan, joten noustessamme taksista resortillemme kirjautumaan sisään, oli ensimmäinen huono kokemus vastassa jo vastaanottotiskillä, kun tervehdys oli tyly, katse tiukasti tietokoneen ruudussa.

Koko hotellilla tuntui olevan vain kaksi sateenvarjoa käytössään, sillä jouduimme odottamaan aulassa tarpeettoman pitkään, että meille tuotiin sateenvarjo, jonka jouduimme vielä jakamaan päästäksemme rannalla sijaitsevaan huoneeseemme. Oven takaa avautui melko mitäänsanomaton huone, joten maksoimme extraa lähinnä vain uloskäynnistä suoraan rannalle ja omasta pienestä ulkoaltaasta, joka sekin oli niin törkyinen ettemme olisi voineet kuvitellakaan sitä käyttävämme.

Lähdimme nälkäisinä etsimään kaatosateesta huolimatta ruokapaikkaa ja huomasimme pian koko alueen koostuvan vain yhdestä vilkkaasta ja törkyisestä pääkadusta, jonka täytti tien toisella puolella hulppeat resortit ja toisella puolella kälyiset ravintolat, hierontapaikat ja tatuointiliikkeet. Muutama rättikauppias ja taksipalvelu mahtui näiden väliin myös ja jokainen kutsui meitä luokseen. Molemmilla oli jo selkeästi fiilis mennyt, mutta kumpikaan ei sanonut sitä vielä ääneen.

Aamulla saimme herätä auringonpaisteeseen ja toiveikkaana aamupalan kautta lähdimme kävelemään rannan puoleista kävelytietä ihastelemaan maisemia ja katsomaan mitä alueelta löytyy. Näimme heti, että ranta ja sen lähialueet oli aivan kamalassa ja huoltapitämättömässä kunnossa. Hylättyjä kojuja rannalla ja vesialueet oli rajattu pieniksi uintia varten. Olo oli sanoinkuvaamaton.

Viimeinen niitti oli kun havaitsin rannalla kaksi koiraa, jotka olivat kiinni toisissaan ja naurahdin ensin miehelleni, että onkohan nuo siamilaiset koirat kun kävelevät pyllyt kiinni toisissaan. Uteliaisuuteni heräsi sen verran, että palasin katsomaan mikä heitä piti kiinni toisissaan ja järkytyksekseni tajusin toisen koiran olevan hepistään kiinni toisen koiran sisällä. Kakoen poistuin paikalta ja juoksin takaisin mieheni luokse kertomaan. (Jälkikäteen tosin selvisi kyseessä olevan ihan normaali koirien akti, onneksi!) Tässä kohtaa taisimme molemmat sanoa yhteen ääneen, että nyt lähdetään helvettiin täältä. Käännyimme takaisin hotellille ja onnekseni näin koirien lopulta päässeen irti toisistaan, mutta Nusa Dua oli meidän osalta nähty.

Pikaisen googlettelun jälkeen päätimme lähteä Cangguun, josta saimme hienon villan varattua meille loppulomaksi 200 eurolla. Siitä kirjoittelen erikseen. Nusa Duassa vietetty yö tuli meille lopulta melko kalliiksi, mutta emme olisi jääneet kumpikaan sinne mistään hinnasta. Olisikin mukava kuulla, jos sieltä löytyy joku jolla on hyviä kokemuksia Nusa Duasta. Satuimmeko vain väärälle alueelle, väärään aikaan vai miksi me koimme tuon paikan niin ahdistavan kamalana?