Pääsin tutustumaan tämän vuoden Asuntomessuihin Tuusulassa jo ennakkoon 2. pressipäivänä viime perjantaina ja tänä vuonna Asuntomessut yllättivätkin positiivisesti. Liekö korona vai mikä, mutta etukäteishypetys on tuntunut aikaisempaa vähäisemmältä ja tiedossani oli vain muutama kohde ennakkoon.

On ihan mahtavaa, että Asuntomessut pystyttiin kuitenkin järjestää ja uskon, että Asuntomessujen tämänvuotinen väljyys tuo kävijöillekin enemmän mukavuutta tutustua kohteisiin.

Omia suosikkeja tänä vuonna oli etenkin jo ennakkosuosikkini HEVI kivitalo Lumitiikeri sekä Honka Huomen. Olen seurannut sisustussuunnittelija Laura Seppästä sekä Maru Hautalaa jo vuosia, joten odotin innolla kohteiden näkemistä livenä ja suuntasinkin heti ensimmäisenä Lumitiikeriin. Lumitiikeri oli juuri niin upea kuin kuvissakin ja olisin viihtynyt kohteessa pidempäänkin ja kuvat puhutkoot puolestaan…

Maru Hautalan suunnittelema Honka Huomen oli myös todella upea kohde ja kaiken ennakkoon näkemäni hehkutuksen arvoinen, mutta olin kuin pieni fanityttö odottaessani päästä tapaamaan itse Marua, että muistin ottaa vain kolme kuvaa kohteesta, joten tässäpä ne. Honka Huomenen veranta, jonka kautta kuljetaan saunaosastoon, oli todella suloinen.

Suurimmaksi suosikikseni nousi Linda Bakin suunnittelema Sievitalo Kultakoivu, josta en ollut kuullut tai nähnyt etukäteen mitään, mutta se ihastutti jokaikisellä tavalla. Materiaali- ja värimaailma, jokainen huonekalu ja sisustusesine, kohde olisi voinut hyvinkin olla jotain mitä itse suunnittelisin, katsokaa vaikka itse.

Ihastuin myös OIlikaisen Hirsirakenteen kohteessa Villa Ormax sen tilavaan eteiseen ja mattamustiin kiintokalusteisiin, jotka jatkuivat myös keittiössä ja vessassa.

Suosikkeihini nousi myös Mikko Toppalan sisustama Designtalo Puro, jossa värit ja retro oli upeasti yhdistetty minimalismiin ja moderniin.

Asuntomessuilla oli monessa kohteessa nähtävillä upeita yksityiskohtia niin rakenteellisesti kun myös sisustuksellisesti, jotka jäivät mieleeni. Oli upeita laatoituksia, kiintokalusteita, huonekaluja ja taidetta. Tässä maistiaisia niistä.

Minun oli tarkoitus julkaista tämä postaus meidän juhannuksesta jo kolme viikkoa sitten, mutta jostain syystä se jäi roikkumaan luonnoksiin ja oikeastaan olen ollut todella kiireinen yhdistäessä lasten kesäloman omiin töihini.

Kaksi yötä Lapissa, Magical Pond iglukylässä, ja kamera täynnä porokuvia. Olen käynyt Lapissa aikaisemmin vain talvella ja toivonut näkeväni vapaana tallustavia poroja, mutta turhaan. Nyt kesäaikaan niitä tuntui liikkuvan joka paikassa, kokoajan, aivan kuin ihmiset konsanaan.

Poroja kulki tien varsilla, keskellä teitä, parkkipaikoilla, metsässä ja tupsahteli niitä keskelle Rukan kylääkin. Paikallisille tämä ei ollut lainkaan omituista ja taksit ohitteli niitä teillä tottuneesti, mutta itselleni tämä kaikki oli todella hämmästyttävää ja mullistavaa ja kaivoin kameraa esiin kerta toisensa jälkeen ja pyysin miestäni hidastamaan.

Mutta se poroista. Magical Pondin iglukylä oli aivan valloittava ja vaikka pimeys ei laskeutunut Lapissa ollenkaan, tuli iglussa nukuttua silti todella makoisasti. Mökit olit varustettu silmälapuilla ja osan yöstä nukuinkin niillä. Kesäkautta ajatellen ei iglukylässä oltu vielä juuri varustauduttu vieraisiin, kaipasimme pientä terassia oman mökin viereen sekä mahdollisuutta päästä uimaan lampeen.

Viihtyvyydestä ei iglukylässä jääty silti paitsi. Viihdyimme paremmin kuin hyvin omassa mökissämme, tuijotellen luontoa ikkunoiden läpi ja nauttien toistemme seurasta. Nettiyhteydetkin oli niin surkeat, että jouduttiin tahtomattamme sometauolle ja se teki kyllä hyvää. Nyt kolme viikkoa myöhemmin kaipaan sinne niin takaisin.