Lapsen suusta

Kaikki meidän läheiset sekä sosiaalisessa mediassa perheemme elämää seuraavat ovat varsin tietoisia siitä, millainen marakatti Elis on. Hän on sellainen hassutteleva duracellpupu ja hän ei kyllä koskaan jää sanattomaksi. Hän on niin mahtava persoona, etten osaa edes sanoin kuvailla. Olimme ottamassa eräänä kauniina sunnuntaina kuvia Eliksestä ja nämä kuvat kyllä puhuvat puolestaan. Kuvat kuvastavat Eliksen persoonaa juuri oikein. Siihen kun lisätään vielä ylös kirjoittamiani hauskoja kommentteja hänen suustaan, niin paketti on valmis.

Tässä siis muutamia viimeisen vuoden varrelta kerättyjä juttuja Eliksen suusta. 🙂

Lapset käyvät takapenkillä keskustelua.
Kaveri ”Jos Nina menee metsään, niin karhu voi syödä sen.”
Elis ”Ei voi kun sillä on niin iso pää.”

***

Käyn keskustelua kaverin kanssa Eliksen kuunnellessa.
Kaveri ”Noh, onks siel salilla näkynyt kuumia kolleja?”
Elis ”Mä oon kuuma kolli.”

***

Juteltiin ystävän kanssa lihansyömisestä ja Elis päätti osallistua keskusteluun.
Elis ”Mä syön kaikki lihat!”
Ystävä ”Sä oot kun äitis.”
Elis ”Oonko mä lihava?”

***

Olin luvannut Elikselle herkun jälkkäriksi ja sanoin, että katoppas mitä äitillä on sulle, samalla kun kävelen keittiöön.
Elis ”Ai mitä sulla on, se ruma kakkuko?”

***

Elis laittaa välillä vieläkin käsiä mun paidan sisälle ja yksi aamu käsi oli siellä taas, kun hän itse totesi ennen kuin ehdin sanoa mitään: ”Okei äiti, mä lopetan tän tissipelleilyn.”

***

Ollaan menossa nukkumaan, valot on jo pois päältä ja silittelen Eliksen selkää kun yhtäkkiä Elis kuiskaa: ”Äiti mitä sä toivot joululahjaksi?”
Minä ”En mä tiedä.”
Hetken hiljaisuuden jälkeen Elis jatkaa ”Toivotko sä uutta laturia?”
Minä ”Hehh, no voisin mä toivoakin.”
Siihen Elis vastaa ”No toivo sitten.”

***

Selaan Instagramia sängyssä ja Elis katsoo vierestä ja kysyy ”Onko toi äiti hieno kämppä? Muista laittaa siihen sydän.”

***

Ajeltiin keskustassa ja katselin ihmisiä huudellen itekseni että missähän on mun elämäni mies.. Takapenkiltä Elis vastaa ”Voin kuule kertoo että ei missään!”

***

Ollaan mökillä ja siellä sataa, niin Elis sanoi siskontytölle ”Mennään kattoon kun vesipisarat tippuu veteen.”

***

Minä ”Elis älä viitti äitil on kuuma.”
Elis ”Niin sulla on kuuma mut mä teen susta viel kuumemman.”

***

Ajetaan Kaivarista kotiin, pojat takapenkillä:
Elis ”Laita kättä syvemmälle.”
Kaveri ”Ei peppuun.”

***

Elis on mukana töissä ja kysyi ”Äiti, sitten kun sä otat siitä talosta kuvan niin sanooko se muikku?”

***

Minä ”Elis syös nyt!”
Elis ”Mä haluun juotavaa!”
Minä ”Mä toin sulle siihen pöydälle.”
Elis ”Aha, katotaas mitä jätkä toi!”

***

Elis lähti isänsä luokse ja vaihtaessamma pihalla moikat, huutaa Elis vielä perään ”Äiti, muista sitten illalla ottaa sun lääkkeet!”

***

Elis mietti asumista kahdessa kodissa ”Aina kun mä meen toisen luokse niin mulla tulee toista ikävä.”

***

Elis ”Äiti voitaisiinko me hankkia toinen lapsi että mulla olis sitten kaveri?”

***

Luin iltasatua ja yhtäkkiä Elis laitto käden kirjan päälle ja keskeytti ”Äiti, lopetetaan tähän ja jatketaan tästä huomenna, me luettiin jo aika monta sivua.”

***

Elis ”Äiti koska tänään on äitienpäivä niin sovitaanko että mä saan syödä paljon karkkia?”

Pieniä uudistuksia olohuoneessa

Olen tässä syksyn mittaan hieman uusinut muutamia asioita olohuoneessa (aikaisempia kuvia löytyy täältä ja täältä). Kattovalaisimet on vaihtunut ja jo oli aikakin. Vanhat kattovalaisimet olivat Clas Ohlsonista ja ostettu silloin kun olin täysin hullaantunut turkoosiin väriin ja sitä alkoi olla jo liikaa. Pikkuhiljaa turkoosi sai lähteä ja viimeisimpänä on ollut jäljellä enää nuo vanhat kattovalaisimet.

Uudet valaisimet on Ikeasta, ja ne ihastutti yksinkertaisuudellaan. En halunnut mitään huomiota herättäviä kattovalaisimia, sillä olohuoneessa on jo ilman niitäkin tarpeeksi katseltavaa. Ehkä vähän liikaakin. 😉

Olen myös aivan hullaantunut kultaan ja kupariin ja se on hiipinyt kuin huomaamatta meidän kotiin. Viimeisimpinä ostoina H&M:n kynttelikkö sohvapöydällä ja Plantagenin kukkaruukku, jossa koreilee ihana Aloe Vera.

Ja niin vain kuin viimeksi olin luopunut pastellisista koristetyynyistä, yksi sellainen lähti kuitenkin taas kaupasta mukaan. Mutta se sopii aivan järjettömän hyvin Tigerista löytyneen petroolin värisen nappityynyn kanssa.

Viikonloppuna aurinko helli meitä pitkästä aikaa ja viikkoja kestäneen pimeyden ja sateen jälkeen oli mukava taas kaivaa kamera esiin ja ottaa kuvia. Sainkin kuvattua paljon juttuja, joista olen jo tovin halunnut tänne teille kirjoitella. 🙂

Mutta mitäs tykkäätte näistä pienistä uudistuksista olohuoneessa?

Deittailusta

Halusin kirjoittaa kuluneesta vuodesta deittailurintamalla, mikä on siis täysin erilaista nyt, 4-vuotiaan pojan äitinä, kuin viimeksi ollessani sinkku.

Vuosi on ollut sekä surullisen hupaisa että myös opettavainen ja kuluttava. Ensin en ollut missään nimessä valmis uuteen suhteeseen, vaan nautin yksinolosta. Lähdin kuitenkin uteliaana deittailemaan uusia ihmisiä ja viimeiseen vuoteen on mahtunut monenlaisia treffejä. Tuntuu, että nyt vihdoin tiedän millaisen ihmisen haluan rinnalleni. Lapsen saannin sekä muutaman ikään karttuneen lisävuoden ansiosta olen viisaampi ja oppinut myös itsestäni paljon. Olemme myös käyneet pitkiä ja syvällisiä keskusteluja ystävieni kanssa itsestäni, siitä millaisen miehen tarvitsen ja mikä aikaisemmissa suhteissa on mennyt pieleen.

Viime kesän koittaessa, eli juuri silloin kun sinkkuudesta pitäisi nimenomaan nauttia, aloin kuitenkin vähitellen kaipaamaan jotain toista aikuista ihmistä jakamaan arjen kanssani. Ja voin kertoa, että kulunut kesä olikin yhtä tunteiden vuoristorataa.

Deittailu yksinhuoltajana on huomattavasti vaikeampaa ja luo monia haasteita, kuten rajallisen vapaa-ajan käydä deiteillä sekä selkeästi huonomman markkina-arvon sinkkumarkkinoilla. On ollut hassua huomata miten erilailla vanhemmuus vaikuttaa olit sitten mies tai nainen. Miehen status sen kun paranee ja naiset suorastaan ui liiveihin. Naisilla ei ihan noin onnekkaasti käy, vaan miehet tuntuvat karttavan kuin ruttoa. Jostain syystä heti kuvitellaan, että ollaan etsimässä isäpuolta lapselle, mikä ei pidä paikkaansa. Itse olen esimerkiksi kokenut viimeisen vuoden aikana monet pakit, jotka enemmän tai vähemmän ovat johtuneet siitä, että olen 4-vuotiaan pojan äiti. Milloin syynä on se, ettei aikani lapsen vuoksi riitä miehelle tai mies ei pysty hypätä mukaan ns. valmiiseen pakettiin.

Tämä sinkkuvuosi on ollutkin melkoista itsetunnon koettelemista. Olen ennenkin puhunut kolmenkympin ikäkriisistäni, joka vaikuttaakin paljon tämän hetkiseen itsetuntooni eikä hommaa helpota yhtään toistuvat torjutuksi tulemiset. Sitten on taas niitä hetkiä, kun pienikin sana tai teko saa itsetuntoni kohoamaan pilviin. Voin myöntää, että itsetuntoni on tällä hetkellä kuin tasapainovaaka, joka horjahtaa pienestäkin.

Ja mitä tulee Tinderiin, tähän mahtavaan kumppanin metsästyssovellukseen, se on kyllä sellainen saatana. Tinderissä ollaan kertakäyttökamaa, ihmisiltä puuttuu kaikki kunnioitus toista kohtaan. Mutta ei siitä sen enempää.

Aikamoinen seikkailu on siis ollut viimeinen vuosi. Olen kokenut pettymyksiä ja ihastuksia, isompia ja pienempiä, ja olen jopa itkenyt sydän syrjällään ja syyttänyt kaikkia ja kaikkea ja menettänyt toivon itseni sekä miesten suhteen. Olen yrittänyt olla avoimin mielin liikenteessä, tuomitsematta ketään ensisilmäykseltä ja täten deittaillut hyvin erilaisia persoonia. Olen yllättänyt itseni ihastumalla täysin päinvastaiseen kuin ennen olisin ihastunut ja toisaalta taas en olekaan ihastunut sellaiseen, josta ystävätkin olisivat voineet lyödä vetoa, että nyt viedään tyttöä. Ennen ihastuinkin herkästi, nykyään olen paljon varovaisempi. En kuitenkaan niin varovainen ettenkö nyt taas olisi murtunut yhden kaksilahkeisen vuoksi.