Nyt täytyy kyllä sanoa, että mulla on ihan totaalinen kirjoitusblokki. Taas vierähti viikko enkä ole saanut tuotettua blogiin mitään. Olen aivan lukossa kirjoittamisen kanssa enkä jotenkin saa itsestäni mitään irti. Kirjoitettavaa olisi vaikka ja kuinka, mutta en hyväksy julkaistavaksi mitään. Ne mitä olen luonnoksiin kirjoittanut, tuntuu tällä hetkellä sellaiselta turhanpäiväiseltä, pinnalliselta lätinältä ja jotenkin uin niin syvissä vesissä oman mieleni kanssa ettei moinen pinnallisuus sovi.

Sitten taas mitään liian syvällistäkään en jaksaisi tai haluaisi tänne teille kirjoitella, kevätkin tekee tuloaan, joten haluatte varmaan nauttia sellaisista positiivisista asioista. Ei sinänsä ettäkö täällä meillä kotona menisi jotenkin huonosti, vaan enemmänkin ajattelen, että ehkä nämä paniikkihäiriöt ja ahdistukset sekä lääkkeiden aloitus ei ole sellaista mieltä piristävää luettavaa.

Olen itseasiassa voinut yllättävän hyvin viimeisen viikon ajan. Aurinko on paistanut, olen ollut sairaslomalla ja saanut omaa aikaa. Olen alkanut hoitamaan paniikkiani monellakin osa-alueella. En ole ainoastaan aloittanut lääkkeiden popsimista, vaan käyn tällä hetkellä myös juttelemassa psykoterapeutilla kerran viikossa ja olen innostunut taas liikunnasta. Tällä kertaa en kuitenkaan suinpäin rynnännyt takaisin sinne salille, vaan aloitin ensin lenkkeilemällä työmatkat muutaman kerran viikossa. Kaivoin kuitenkin hyvin nopeasti fillarin esiin ja innostuin monen vuoden jälkeen pyöräilystä. Olen nauttinut viime viikolla joka päivä lyhyistä ja vähän pidemmistäkin pyöräretkistä auringon porottaessa ja meidän koiran juostessa vieressä. Samalla olen saanut aktivoitua vähän koiraammekin, jolla on liikunta jäänyt vähemmälle lopetettuani meidän yhteisen agilityharrastuksen. Tämäkin on omalta osaltaan lisännyt hyvää mieltäni, kun ei ole tarvinnut potea kamalaa huonoa omaatuntoa koiran liikunnan laiminlyömisestä.

Olen myös kiinnostunut ahdistuksesta kirjoitetusta kirjallisuudesta ja olin kirjastossa jo toista kuukautta jonossa Vapaaksi ahdistuksesta -kirjaan, jota psykologini suositteli. Kirja on todella kiinnostava ja hyvin kirjoitettu ja jos aikaa olisi enemmän, olisin varmasti sen jo lukenut kannesta kanteen. Valitettavasti sain kirjan käsiini vasta viime viikon perjantaina, juuri sairaslomani viimeisenä päivänä, joten en ennättänyt hyödyntämään tuota luppoaikaani kirjan lukemiseen. Suunnittelin jo kirjan ostamista itselleni, sillä siitä olisi varmasti hyötyä myöhemminkin. Tuota kirjaa voisin suositella kenelle vaan, vaikka ei paniikkihäiriötä sairastaisikaan.

Lainasin myös ekirjana jo pitkään haaveilemani Konmarin ja olen sitä nyt muutaman sivun verran lukenut. Harmi kun kirjaston ekirjojen lainausaika on vain 14 päivää ja jono tuolle kirjalle aivan järkyttävä, taitaa kirja jäädä pahasti kesken. Senkin ostamista itselleni olen siis jo miettinyt, sillä se vaikuttaa mielenkiintoiselta. Olen tämän kevään aikana ehtinyt päästä jo hyvin eroon ylimääräisestä tavarasta ennen tuon kirjan saamista käsiini, mutta uskon kirjasta olevan silti vielä paljon apua meidän kodin järjestykselle! Mitenhän saisin miehenikin sen lukemaan. 😉

Terassia ja takapihaammekin olen tässä sairasloman aikana ehtinyt miettimään ja taidamme jatkaa tuota terassia vielä sivusuunnassa muutaman metrin, vaikka viime kesänä olin toista mieltä. Ihastuin myös Weekday Carnival blogissa mustaan terassilaudoitukseen ja kävinkin jo Bauhausissa viikonloppuna vähän tutkimassa tuota Tikkurilan Valtti Plus terassiöljyä ja ajatukseni saivat vain lisävahvistusta siitä, että meille tulee musta terassi. <3 Tänään kävi puutarhuri siistimässä meidän etupihalta löytyvät isot puut, jotka hipoivat jo talon kattoa, voiden aiheuttaa pidemmällä aikajaksolla suurtakin tuhoa sekä takapihan puskat, jotka myös olivat päässeet kasvamaan aika massiivisiksi.

Monta projektia siis menossa ja paljon taas lisää ideoita ja itseni parantelua. Toivottavasti tulevasta kesästä pääsen vielä nauttimaan ilman jatkuvaa pelkoa ja ahdistusta. 🙂 Kuvissa näkyy muuten tämän hetken lempipaitani, Tallinnan kylpyläreissulta Bershkasta mukaan tarttunut ihanuus!