Huhheijaa, nyt on häät juhlittu ja olipahan juhlat. Upea aurinkoinen talvimaisema tuli kuin tilauksesta ja olimmekin kaikki ikionnellisia ja hihkuimme tyytyväisinä. Lauantai alkoi laittautumisella hääparin kotona brunssin parissa ja siitä sitten juhlapaikalle viimeisiä valmisteluja tekemään. Juhlapaikalta oli lyhyehkö kävelymatka kirkolle ja upeat potrettikuvat hääparista napsittiin matkan varrelta, mistä löytyikin toinen toistaan kauniimpia kuvauslokaatioita. Itse räpsin kännykällä kuvia minkä kerkesin, sen verran upea näky oli hääpari enkä voinut jättää kuvien ottamista vain häävalokuvaajan käsiin. Instagramiin päivitinkin heti vihkimisen jälkeen yhden sneakpeak kuvan hääparista.

Juhlapaikka oli aivan upean näköinen, oikea kunnon winter wonderland ja koko hääjuhla meni aivan mielettömän hyvin. Ruoka oli maittavaa, juotavaa riitti ja kaikilla oli mukavaa. Itselläni laukesi kyllä hirveä stressin jälkeinen päänsärky ja jännitin puheen pitämistä todella paljon. Vasta puheen jälkeen pystyin rentoutumaan itse. Jännitin puhetta niin paljon, että pillahdin itkuun ennen kun ehdin sanoa ensimmäistä sanaakaan.

Tällä hetkellä olemme Eliksen kanssa kotona lepäämässä, sillä Eliksellä nousi eilen kuume ja viime yö meni jatkuvasti heräillen kun hän ei meinannut saada henkeä. Pieni lepääminen tekee kyllä itsellekin viikonlopun jälkeen hyvää, mutta tuntuu pahalta nähdä oma lapsi noin kipeänä. Ei riittänyt veren vuodatus toissayönä, vaan vielä piti kuumeenkin nousta ja raukkaparka valittelee kipeää kurkkua eikä oikein ruoka maita.

No ei nyt sentään, koska pahempaakin olisi voinut sattua. Heräsimme aamuyöllä siihen kun sänkymme näytti siltä kun sinne olisi tapettu joku eläin, melkein.

Elis herätti yöllä pyyhkimään räkää nenästä ja äiti työtä käskettyä paljaalla kädellä pyyhkäisi nenää ja sitten peittoon ja jatkettiin nukkumista. Pian uudelleen Elis sanoi että äiti räkää tulee lisää, pyyhi. Sanoin hakevani vessasta paperia ja nousimme molemmat ylös. Sitten kuulin kun Elis kysyi mitä sängyssä oikein on ja tulin katsomaan kuinka koko sänky oli veressä. Elis katsoi minuun ja huomasin hänen koko naaman olevan veren peitossa ja herätin äkkiä mieheni ja laitoin valot päälle. Nenä vuosi verta aivan valtoimenaan ja hän säikähti veren määrää niin paljon, että alkoi hysteerinen ja paniikinomainen itku. Olin jo kantamassa häntä suihkuun, kun tajusimme ettei lämmin suihku välttämättä tee hyvää eikä verenvuoto ainakaan sillä tyrehdy. Jäin istumaan kylpyhuoneen lattialle Elis sylissäni. Pyysin häntä käymään makuuasentoon ja pidin paperituppoa nenässä. Elis jatkoi itkemistään ja yritin rauhoitella häntä, koska itku ei auttanut asiaa myöskään. Ehdotin miehelleni jotain kylmää, mutta lopulta päädyin vain painamaan nenää ja Eliksenkin jo rauhoituttua saimme verenvuodon lakkaamaan.

Mieheni vaihtoi puhtaat lakana sillä välin, mutta Elis ei halunnut enää tulla sänkyyn. Hän säikähti verta niin paljon ettei olisi halunnut enää lainkaan nukkumaan. Lopulta saimme suostuteltua hänet sänkyyn lupaamalla lukea lempparisatu ja kohta olimme jo kaikki unessa.

Aamulla Elis jo osasi nauraa verelle ja näkiessään peilistä omat veriset kasvonsa, alkoi häntä naurattaa. Kaikki hyvin, mutta melkoinen herätys oli koko porukalle enkä kyllä toivo näitä lisää.

Ehdinkin jo konsultoimaan sairaanhoitajaystävääni, joka kehoitti hankkimaan jääkaappiin kylmäpusseja. Tiedän, että joillain nenästä saattaa tulla verta useinkin ja mitä erikoisimmissa tilanteissa, toivottavasti tästä ei meillä tule tapaa. Rakkaat pellavalakanat kävivät jo heti aamulla pesussa ja huokaisin helpotuksesta, kun veri ei ehtinyt jämähtää niihin. Tänään vietämme kotipäivän rankan yön jälkeen, vaikka käväisinkin jo aamupäivällä töissä.