Syksyn värit: Silmänkääntötemppu

Tänä syksynä on ensimmäistä kertaa elämässäni tuntunut välillä siltä, että ihan oikein henkeä salpaa kun kuljen tuolla ulkona. Selkeästi kärsin jostain valokuvauksesta innostumisen sivuoireesta. Nimittäin sen jälkeen on ympäristöä alkanut katsomaan aivan uusilla silmillä ja pysähdyn useinkin miettimään, että voi kun tämänkin saisin nyt kameralle.

Tämä kesä ja syksy on ollut hieman poikkeuksellinen, kun kesä saapui melkolailla kuukauden verran myöhässä ja saatiinkin sitten lämpimistä ilmoista nauttia normaalia pidempään. Sitten tuli syksy ja se on ollut kaikkea muuta kuin pimeä ja sateinen. Okei sekin aika koittaa vielä, mutta nautitaan nyt tästä.

Muutettuamme viime talvena eri kaupunginosaan, vaikkakaan ei kauas, niin maisemat muuttui kyllä kertaheitosta. Viimeiset viikot olen saanut jokaikinen ihailla aivan uskomattomia maisemia ajaessani töihin. Ihan meidän kodin vierestä aukeaa mieletön pelto ja aamuisin usva näyttää kuin se nousisi ylös maasta, auringon noustessa metsän takaa ja heijastaen usvaan. Jokainen aamu kiroan, että on niin kiire töihin, etten ehdi pysähtyä taltioimaan noita hetkiä kameralle, vaikka se on vieressäni penkillä.

Tänä syksynä tuntuu kuin luonto olisi tehnyt jonkun silmänkääntötempun, nimittäin vain kaksi viikkoa sitten maisemat olivat täysin erilaiset. Tuo sama pelto, joka nyt on väriltään harmaan valkoinen, roudan peittämä, oli vielä muutama viikko sitten vehreä ja peltosauniot kukkivat koko pellon täydeltä.

Meillä on lumoblogeissa startannut syyskuussa kuukausittain teemaltaan vaihtuva, blogeissa toistuva #lumohaaste. Lokakuun teemana on syksyn värit, jonka jokainen käsittelee omalla tavallaan. Tämä postaus on oma osallistumiseni kyseiseen haasteeseen. Haasteeseen voi osallistua kaikki muutkin, linkkaamalla oman postauksensa Lumoblogien Facebook-sivulle. Paras postaus julkaistaan Lumoblogien etusivulla sekä some-kanavissa marraskuussa!