Meidän perheessä asuu nirsoilija, oikeastaan kaksi. C on melkoinen nirsoilija ruoan suhteen, mutta nyt en puhu hänestä. Eliksestä nimittäin on kuoriutunut kamala nirsoilija! Sehän tiedettiin jo ettei kaupan soseet ole kelvannut hänelle ensimmäisestäkään päivästä alkaen (lukuunottamatta kalleimmat luomusoseet). Olen siis alusta saakka joutunut tekemään itse kaikki soseet Elikselle ja ikäväkseni olen huomannut siinä piilenneen muutama pieni miinus. Olen nimittäin aina tehnyt vain niitä muutamia eri variaatioita soseista, joten maut eivät ole olleet kovin monipuolisia. Nyt se tuntuu kostautuvan, kun ollaan siirrytty syömään ”aikuisten” ruokaa, sillä uudet ruokalajit eivät uppoa laisinkaan ja jokainen ruokailu on yhtä taistelua, lukuunottamatta itsetehtyjä tuttuja ja turvallisia soseita sekä makarooni-jauhelihasekoitusta.

Lisäksi olen tehnyt aina kaikki soseet bataattiin, en perunaan, sillä bataatti ei liisteröidy kuten peruna. Nyt ei sitten peruna maita meidän pojalle. Viime viikolla tein siskonmakkarakeittoa, ei kelvannut. Eilen tein perunaa ja makkarakastiketta, ei kelvannut. Ja siis kyseessä on ihan superparhaat kotiruoat eikä ne kelpaa. Miten tämä voi olla edes mahdollista? Olen yrittänyt pitää Elistä nälässä, tarjoten vain näitä ruokia 2-3 päivää peräkkäin, eikä mitään muutosta. Lopulta annan hänelle ruokaa, jonka tiedän maistuvan.

Yhdessä vaiheessa Elis tykkäsi maistella kaikkea ja oikein makusteli niitä suussaan, mutta nykyään kaikki uudet maut hän sylkee suusta ulos ennen kuin on ehtinyt edes kunnolla maistamaan tai sitten ei suostu edes laittamaan suuhun.

Olen yrittänyt antaa Eliksen syödä itse, mutta tämä on aivan turhaa sillä hän vain läpsyttelee lusikalla ruokaa laittamatta mitään suuhun ja lopulta ruoka onkin lattialla paremmissa suissa eli koiralla…

Olisi mukava kuulla onko muillakin ollut tällaista lasten kanssa ja onko se vain jokin vaihe vai onko Eliksestä tosiaan kuoriutunut isänsä kaltainen nirsoilija? Edes monetkaan hedelmät eivät Elikselle kelpaa ja se tuntuu jo todella omituiselta.

Huomenna pääsen nauttimaan vieraan roolissa ystäväni häistä, jotka ovat merihenkiset ulkohäät Lohjalla. Toivotaan huomiseksi ihanaa keliä siis. Elis jää hoitoon äidilleni ja ystäväni tulee illaksi meille sitten laittamaan Eliksen nukkumaan ja lupasi vielä aamullakin katsoa Eliksen perään, niin saamme C:n kanssa nukkua hieman pidempään.

Huomenna itselläni on myös pieni missio seurata päivän kulua ja miettiä miten hommat kannattaisi hoitaa sitten omissa häissämme kahden kuukauden päästä. Häästressi alkaa olemaan pikkuhiljaa valtava, sillä tuntuu että niin paljon on vielä tekemättä. Tänään käytinkin tehokasta työaikaani tilailemalla kaikkia hääromppeita netistä, jotka ovat jääneet roikkumaan epävarmuuden vuoksi, sillä pelkään vaihtavani mieltä kokoajan koristeluiden suhteen.

Nyt täytyy mennä suihkuun pesemään tukka. Suunnittelin tukan laittamista nutturalle tai leteille yöksi, niin saan aamuksi kiharat valmiiksi, sillä pelkään ettei aamulla jää riittävästi aikaa tukan ja meikin laittamiseen. Elis tuppaa kotosalla olla sellainen jaloissa roikkuja, joten tiedän etten saa rauhassa laittautua ja se vasta stressaakin. En ole vielä edes juhlavaatteita katsonut valmiiksi, mutta aamulla mennään fiiliksen mukaan. 🙂