Tonnikalakolmiot

blogiin3.jpg

Tänään juhlittiin rakkaan ystäväni babyshowereita ja päätin eilen valmistaa sinne tonnikalakolmioita, jotka ovat ihanan Kinuskikissan sivuilta löydetty resepti. Näitä tonnikalakolmioita olen valmistanut jo muutaman vuoden ajan aina silloin tällöin iltanaposteltavaksi, ne ovat vain NIIN hyviä! Ne ovat melko tulisia ja maistuvat mielestäni parhaimmalle seuraavana päivänä jääkaappikylminä. Niitä on todella helppo tehdä, mutta samalla myös täynnä ärsyttäviä vaiheita. Ostin valmiita lehtitaikinalevyjä ja niiden kaulitseminen on todella puuduttavaa, taikina käyttäytyy todella raivostuttavasti. Lopputulos on kuitenkin sen arvoista ja C popsiikin niitä mielellään napaansa. Tonnikalakolmiot olivat myös hitti babyshowereilla. Päätin nyt tehdä niitä reilusti, niin jää kotiinkin. Resepti löytyy myös Kinuskikissan sivuilta hakusanalla Tuliset tonnikalapasteijat, mutta jaan reseptin nyt täälläkin. Resepti on niinkin yksinkertainen, kuin

4 kpl lehtitaikinalevyjä
1 prk tonnikalaa chilikastikkeessa
100 g valkosipulituorejuustoa

blogiin1.jpg

blogiin2.jpg

Lehtitaikinalevyt jaetaan kahtia ja kaulitaan isommiksi, melko ohuiksi levyiksi. Tonnikala ja valkosipulituorejuusto sekoitetaan keskenään (poistetaan ensin chilinpalot ja valutetaan ylimääräinen neste veke). Kaulituille levyille läntätään reilu ruokalusikallinen tätä soossia ja taitellaan kolmioksi ja painellaan reunat yhteen. Sitten vielä voidellaan munalla ja isketään 225 asteiseen uuniin 10-15 minuutiksi. Valmista ja herkullista.

blogiin4.jpg

Näiden herkkujen valmistus vaati Starbucksin latten, nam nam. Babyshowereista lisää myöhemmin.

Korvatulehdus

Eilen lähdettiin puolen tunnin varoitusajalla uudestaan Pikkujättiin ja tällä kertaa tietoisesti varasin ajan eri lääkärille. Korvatulehdushan sieltä löytyi.

Eliksellä oli neljättä päivää 40 asteen kuume ja vointi oli muuttunut pirtsakasta, hyvin syövästä lapsesta flegmaattiseen, itkuiseen ja syömättömään versioon. Vain vesi ja maito kelpasi sekä äidin syli.

Edellisenä iltana hän myöskin heräsin kamalaan itkuun ja jouduin ottamaan Eliksen olohuoneeseen rauhoitellakseni hänet. Yhtäkkiä hän alkoi tekemään jotain röyhtäyksen kaltaista ääntä kurkussa jota seurasi kamala säikähtäminen ja paniikinomainen itku. Itsekin säikähdin mikä mahtoi olla vikana mutta sain kun sainkin Eliksen sekä itseni ja C:n untenmaille ja loppuyö meni hyvin.

Eilinen lastentautien erikoislääkäri oli heti sitä mieltä, että Eliksen korvissa oli liikaa vaikkua eikä hän pysty näkemään onko tulehdusta vai ei. Toisin kun edellispäivän lääkäri joka vain määräsi Vaxolia korvien puhdistukseen, tämä alkoi liottamaan ja imuroimaan korvia puhtaaksi ja samantien löytyi korvatulehdus. Voitte varmaan arvata, että väkisinkin jäin miettimään oliko korvatulehdus siellä jo edellisenäkin päivänä mutta lääkäri vain laiska. Noh, sitähän emme koskaan saa tietää, mutta hyvä että menimme uudelleen näytille ja saatiin samalla korvatkin puhtaaksi. Oli kyllä niin ihana lääkäri toissapäiväiseen verrattuna että laitampa ihan nimen muistiin ja jatkossa yritän saada aina hänelle ajan. Hän oli myös sitä mieltä, että Elis tarvitsee lääkehengittelyä ja määräsi meille vielä kotiin Ventolinea inhalaatiosumutteena ja siihen Babyhaler tilajatke. Saimme jo edelliseltä lääkäriltä Ventolinea oraaliliuoksena, mutta tämä lääkäri oli sitä mieltä ettei se tehoa tarpeeksi / riittävän nopeasti (en muista tarkalleen mitä siitä sanoi).

Tänään Elis olikin jo parempi ja kuumetta oli 38,5 astetta ja koko kropan sijaan enää pää oli kuuma aamulla ja poikakin pirteämpi. Aamupuurokin maistui. Huh huh, kyllä nuoria vanhempia säikäyttää tällainen.

Flunssa tavoitti meidätkin

Meillä kotona on yksi sydäntä särkevä potilas. Eliksellä nousi tiistai-iltana 40 asteen kuume ja nenu alkoi vuotamaan ja yskäkin putkahti jostain. Koko pienimies oli aivan tukkoinen. Jo maanantaina enteilin hieman flunssaa, sillä Elis nukkui n. 5h päiväunia vaikka oli aamulla herännyt vasta 7-8 välillä.

Sieltähän se sitten tiistaina putkahti, mutta reippaasti jaksoi olla hyvällä tuulella kaikesta huolimatta. Eilen ei enää sitten oltukaan enää niin hyväntuulisia ja kaikki itketti. Illalla Elis meni hyvin nukkumaan, mutta jo tunnin jälkeen alkoi olemaan nukkuminen todella levotonta. Hän välillä havahtui itkemään ja välillä höpöttelemään. Kun olimme itse menossa nukkumaan C:n kanssa puolen yön maissa, ehdotin Eliksen siirtämistä väliimme kun kävi niin sääliksi reppana. No siitähän ei mitään tullut, sillä Elis vain intoutui pelleilemään. Sitten ehdotin C:lle Eliksen nukuttamista matkasänkyyn huoneeseemme. Jostain hiipi itselleni kamala pelko siitä, että saako hän hengitettyä tukkoisuutensa takia ja halusin hänen olevan lähelläni voidakseni seurata hengitystä ja että hän on hengissä (näitä iltaisin iskeviä hölmöjä pelkoja). Tänään sitten lähdinkin puolen päivän maissa töistä viemään potilasta Pikkujättiin korvatulehduksen ja muiden tautien pelossa. Korvat olivat kuitenkin ok ja hengitys normaali rohinaa lukuunottamatta.

Nyt siis parannellaan vain kotona kuumetta, nuhaa ja rohinaa. Saimme kaikennäköisiä reseptilääkkeitäkin joihin saatiin uppoamaan 55 euroa, mutta onneksi on vakuutus! Tällaista siis meillä, onko muillakin sairasteltu?