Flanellirakkautta

Hei tässä olisi nyt vihdoin ja viimein tuoreita kuvia makuuhuoneestani, lattian remontin jälkeen. Tuo ihana mattokin on päässyt viimein takaisin omalle paikalleen, kesän ajanhan siitä nautittiin olohuoneessa. Televisio on myös vihdoin saatu kiinni seinään, mutta kerrotakoon, että noin kauniilta viritykseltä se ei käytössä näytä. Nimittäin näitä kuvia varten irroitin siitä kaikki johdot, muuten ne roikkuvatkin rumasti pitkin seiniä ja lattioita.

Mutta miksi oikeasti otin nämä kuvat, johtuu niissä näkyvistä pussilakanoista. Ja voin kertoa, että nyt on kyllä meikäläisen maailmankirjat mennyt sekaisin. Vannoutunut pellavalakanoiden fanittaja päätti kokeilumielessä tilata Finlaysonin flanellilakanat ja voi terve! En tiedä mitään niin ihanaa ja hipiää hivelevämpää kuin pujahtaa illalla noihin flanellilakanoihin. Tuntuu kuin unenlaatukin olisi parantunut kertaheitolla, niin ihanaa noihin on kietoutua.

Kyllähän kaikki on varmaan joskus elämässään pujahtanut flanelliyökkäriin ja jo ajatuskin siitä lupaili positiivisen kokemuksen näistä flanellilakanoista ja kyllä, nämä lunastivat täydellisesti kaikki odotukseni ja ylikin. En usko enää ikinä haluavani käyttää mitään muita lakanoita.

Onko kukaan muu törmännyt aikaisemmin flanellilakanoihin ja millaisia ajatuksia ne herättää teissä? 🙂

Mitä tarttui mukaan Habitare-messuilta?

Noniin, lupsin palata kertomaan mitä kivaa sieltä Habitare-messuilta tarttui mukaan. 🙂 Mitään mullistavia hankintoja en tehnyt, mutta muutaman pienen jutun kyllä ostin.

Kaunis turkoosi (vai minttu?) tarjoilualusta nahkaisella yksityiskohdalla on Think Today nimisen yrityksen tuote, joka muokkaa ja valmistaa sisustus- ja käyttöesineitä pääasiassa rakennusalan hukkamateriaalista kuten keraamisista laatoista, laminaatista ja tapeteista. Tarjoilualusta on keraamista laattaa ja sen voi esimerkiksi pakastaa, jonka jälkeen se toimii coolerina.

Petroolin värinen keraaminen raastin on Porvoon Pajan käsialaa ja siis aivan mieletön keksintö. Yritin etsiä netistä sen käytöstä videota, mutta en valitettavasti löytänyt sitä. Tuote-esittelijä raastoi sillä niin näppärästi kaikkea suklaasta porkkanaan ja pähkinöihin. Tämän keraamisen raastimen idea on siinä, että sillä pystyy raastamaan viimeistä palaa myöten viiltämättä sormia mikä tällaiselle tunarille kun minä itse, on ihan mainio juttu!

Näiden lisäksi mukaan lähti Mujin osastolta muutama pieni juttu, mutta niissä ei juurikaan ole esittelemistä. 🙂

Kävittekö te Habitare-messuilla ja mitä teille tarttui sieltä mukaan?

Yksi toteutunut haave

Kaikilla meillä on haaveita, vähän isompia ja vähän pienempiä ja kaikkea siltä väliltä. Jotkut haaveet tiedostamme saavuttamattomiksi, mutta sellaisiakin pitää olla. Ihmisen on hyvä haaveilla ja unelmoida. Sitten on niitä haaveita, joita voimme saavuttaa. Niitäkin on eri asteisia. Toiset haaveet vaativat enemmän työtä ja ponnistelua ja toiset on saavutettavissa pienemmällä vaivalla. Puhumattakaan siitä, että jollekin toiselle sama haave voi olla suuremman ponnistelun takana kuin toiselle, koska olemme jokainen erilaisia, yksilöitä.

Olen ennenkin maininnut etten ole koskaan ollut mikään urheilijaluonne. Toki pidän urheilusta ja varsinkin iän myötä siitä on tullut entistä tärkeämpi osa niin henkistä kuin fyysistä hyvinvointia. Mutta en ole koskaan ollut intohimoinen urheilija, en ole löytänyt sitä urheilulajia jolle sydän todella sykkisi. Minua on lapsena viety eri harrastuksiin ja olen saanut kokeilla kaikkea, mutta ei. Muistan peruskoulussakin inhonneeni liikuntatunteja, koska olin surkea kaikissa lajeissa ja tunsin häpeää ollessani niin kömpelö kaikessa.

Muistan kun joskus parikymppisenä päätin yhtenä syysiltana mennä ensimmäistä kertaa elämässäni juoksulenkille. Se oli kamalaa. Jalkoihin särki, askel tuntui raskaalta ja hengittäminen oli suorastaan tuskaista. Jossain vaiheessa ymmärsin, että sitäkin pitää harjoitella. Pitää osata oikea hengitystekniikka, oikeanlainen askel ja erittäin tärkeä rooli on tietysti hyvillä juoksukengillä. Niitä kausia tuli ja meni kun innostuin enemmän lenkkeilystä, mutta koskaan en yli 5 km juoksulenkkiä onnistunut juoksemaan. Päätin silti jo kauan sitten, että joskus vielä onnistuisin juoksemaan 10 km.

Viime viikolla se sitten tapahtui, täysin yllättäen. Yhtenä iltana päätin mennä kuntosalille purkamaan pahaa mieltä ja aloin tekemään juoksumatolla alkulämmittelyä. Siinä sitten jo tovin juostuani sain idean kokeilla josko pystyisin siihen. Ja niin vain, pienellä raivolla runnottuna 65 minuutin jälkeen kymmenen kilometriä oli saavutettu. En ole varmaan koskaan ollut niin loppu, mutta samaan aikaan niin onnellinen. Onhan se tietysti eri asia juosta juoksumatolla kuin maastossa, mutta kyllä tässä itsellä yksi haave toteutui ja matka on vain ylöspäin.

Kohti seuraavan haaveen tavoittelua!