Paras ja odotettu comeback

Siis nyt on kyllä sellaista sisustusuutisten helmeä että oksat pois. Nyt kun ollaan jo melkein toivuttu Ikean uutuustuotteiden lanseerauksesta, niin tulla tupsahtaa lisää upeuksia! Nimittäin sisustusbrändi Anno Collectionin paluu markkinoille. Aika monta sisäistä jippii huutoa kuului kun luin tästä ensimmäistä kertaa. Tai oikeastaan siitähän on vihjailtu mm. Instagramissa jo helmikuussa, mutta itse olin ainakin jo ennättänyt unohtaa koko jutun.

Anttila Oy:n konkurssista jäin itse eniten suremaan Anno Collectionin brändiä. Enkä taida olla suinkaan ainut, vaan monelle muullekin sisustajalle Annon tuotteiden loppuminen oli suuri pettymys. Mutta nyt ahh, tämän ihanan uutisen myötä pääsemme pian kaikki ostamaan taas näitä tuotteita, kun Anno Collectionin on ostanut Anttila Oy:n konkurssipesältä suomalainen perheyritys SGN Group, josta Anno on saanut arvoisensa kodin.

Olin myös erityisen innoissani kuullessani Susanna Venton Annolle suunnittelemasta yhteistyökokoelemasta, joka kantaa nimeä Myrtillus. Sieltä löytyy mm. paljon rakastettu Jalpaikka-matto uudessa sävyssä. Oma suosikki löytyi tuosta villamaisesta ryijymatosta, jota haaveilenkin jo omaan makuuhuoneeseen. 🙂

Annon uusi mallisto julkistetaan Habitare messuilla ja samalla aukeaa brändin oma verkkokauppa. Annon uudessa mallistossa palataan takaisin juurilleen ja nähdään paljon luonnonmateriaaleja, skandinaavista minimalismia ja kestävää suunnittelua. Hurraa!

Instagramin puolella käynnistin eilen arvonnan, jossa voi voittaa kaksi (2) lippua Habitare-messuille itsellesi ja kaverille. Joten jos halajat päästä näkemään mm. tämän Annon uuden malliston livenä, niin suosittelen käydä osallistumassa kilpailuun siellä. 🙂

Haluan vielä mainita toisen uutisen, josta luin aamulla. Nimittäin viime joulukuussa uuden omistajan saanut Kodin1 avaa 8. syyskuuta ensimmäisen myymälänsä Espooseen Kauppakeskus Merituuleen. Tietenkään Annoa emme siellä taida nähdä, vaikka mistä sitä ikinä tietää, mutta aion kyllä uteliaisuudesta käydä heti kurkkimassa valikoiman myymälän avauduttua. 🙂

Syysväreissä

En yleensä yritä rynnistää kohti syksyä, vaan nauttia kesästä niin pitkään kuin mahdollista. Muutama viikko sitten kuitenkin käydessämme ystäväni kanssa Vantaan Ikeassa en voinut olla ihastumatta näihin tummanpuhuviin sävyihin ja oli pakko hankkia ne kotiin. Pastellinsävyt saivat väistyä näiden tieltä ja antaa syksyn tulla. Johan ne pastellinsävyiset tyynyt ovat kaksi vuotta tuossa ollut kesät talvet, joten oli jo aikakin mennä eteenpäin. Olimme etsimässä ystävälleni uusia tyynynpäällisiä ja ehdotin ensin hänelle näitä sävyjä, mutta hän tokaisi samantien että ompa synkkää. Heitin siihen vitsillä, että synkkää niin kuin mun mieli, taidanpa ostaa ne itselleni. 🙂

Murrettu tummansininen sisustuksessa on miellyttänyt silmääni jo pidempäänkin ja edelleen haaveilen mm. makuuhuoneen seinän maalaamista Tikkurilan Denim -sävyllä. Samoin pinnatuolien maalausprojekti on ollut kesken jo 2,5 vuotta ja saivatkin vihdoin uudet sävyt päälleen. Niissäkin nähdään tummempaa sävyä, mutta mihinkäs sitä tiikeri raidoistaan pääsee, joten myös hentoisia pastellisia sävyjä valikoitui. Tuoleista kuitenkin lisää myöhemmin. Tuo sinapinkeltainen tyynynpäällinen tuli Ikean kuvaston lanseeraustilaisuudesta, mutta sopii niin hyvin tuohon, että pääsi heti käyttöön. Mitäs tykkäätte?

Kännykkäkameran nurja puoli

Kännykkäkamerat, ne pirulaiset. Niillä on niin helppoa ottaa kuvia ja niiden kuvanlaatu on ihan järjettömän hyvä. Hyvin harvoin enää tulee otettua esimerkiksi itsestään kuvia muuten kuin kännykkäkameralla, koska se kulkee mukana joka paikassa. Tiesittekö mitä niiden laajakulmainen optiikka kuitenkin tekee henkilökuville? No saa meidät näyttää hurjan paljon hoikemmilta kuin mitä oikeasti olemme.

Itsekin olen tässä tyytyväisenä jo muutaman vuoden kerryttänyt massaa ja katsonut kehonkuvaani vain kännykkäkuvien kautta ajatellen, että hyvältä näyttää vielä, ei huolta. Pelkän kuluneen kesän aikana painoa on tullut peräti 3 kg, siis vain muutaman kuukauden aikana! Silti kuvissa näyttäytyi ihan samannäköinen typy. Ihmettelin miten se on mahdollista, koska olen painanut näin paljon viimeksi yli 10 vuotta sitten, jolloin ne kilot myös näkyi.

Käydessämme ystäväni kanssa kuvailemassa pellolla kunnon järkkärillä ja 50mm linssillä, tajusin sen. Olin suurimmassa osassa kuvia sellainen turvonnut porsas, että kuvat päätyivät suoraan roskakoriin. Kuvat ei osoittanut tälle suruunsa syöneelle ja juoneelle tyttöselle yhtään armoa. Ja hyvä näin, sillä nuo kuvat herättivät etten voi enää elää näin. Päätin jälleen kerran, ties kuinka monetta kertaa, että nyt on tehtävä jotain. En olekaan nyt kolmeen viikkoon lipittänyt iltaisin sitä viinilasillista enkä käynyt syömässä pikaruokaa, herkuista puhumattakaan. Olen palannut takaisin salille ja sen lisäksi myös lenkkipolulle. Käyn Benin kanssa pitkillä lenkeillä lähes joka päivä, joko aamulla aikaisin tai sitten illalla. Ja voin sanoa että se tuntuu hyvältä! Kyllä se on urheilu ja ulkoilma joka tähän pahaan mieleen auttaa eikä alkoholi ja ruoka.

Miten sitä onkin niin helppo aina repsahtaa? No niin tai näin, en aio jäädä sitä suremaan vaan katse eteenpäin.

Tämän tekstin tarkoituksena ei kuitenkaan ollut tarkoitus kertoa uusista elämäntavoistani, vaan muistuttaa, että se kamerakännykkä on kyllä yksi viheliäinen paskiainen, älkää luottako siihen. Se valehtelee ja vääristää.