Kevät on ollut todella suotuisa työmatkojen taittamiseen pyörällä ja sen myötä pyöräilyinnostus on kasvanut niinkin suureksi, että suunnittelemme perheen kesken pyöräilyretkeä Ahvenanmaalle. Ollessani alakouluikäinen, teimme vastaavanlaisen pyöräilyretken ja se on syöpynyt mieleeni niin mukavana reissuna, että halusin päästä nyt kokemaan samanlaisen retken oman perheeni kanssa.

Mutta mikä urheilulaji ei vaatisi hieman välineurheilua? Pyöräni ei ollut montaakaan vuotta vanha, mutta tuntui siitä huolimatta niin antiikkiselta ja oli yllättävän raskas. Törmäsin XXL Sportissa söpöön mintunväriseen citypyörään, joka muistutti ulkoisesti huomattavasti arvokkaampaa ja varmasti myös laadukkaampaa, kotimaista Pelagon Brooklyn pyörää, jota olen himoinnut siitä saakka, kun äitini sai sellaisen.

Piti tietysti heti keksiä miljoona syytä miksi hankkisin itselleni toisen pyörän, kun edellisessä ei ole mitään vikaa. Enkä kyllä sitä hankkinutkaan heti, järki voitti. Kunnes eilen olin ostamassa tavarakoria pyörääni ja huomasin XXL Sportissa saavan kaikista hinnoista -25 % alennusta. Siinä kohtaa järki petti ja niin vain kävelin kaupasta ulos tavarakorin sijaan uuden pyörän kanssa, jossa oli tavarakori mukana. 🙂

Hymyissä suin pyöräilin suoraa päätä kotiin uuden pyöräni kanssa ja heti kotipihalla piti se kuvata kaikista kulmista ja jäädä vain istumaan ja ihastelemaan tuota syötävän söpöä minttua ystävääni. Tällä jos jollain kehtaa lähteä Ahvenanmaalle!

Mitä pidempään on kirjoittamatta tänne, sitä suuremmaksi kynnys kasvaa kirjoittaa ollenkaan. Lupasin kirjoitella meidän Tallinnan kylpyläreissusta, Tukholman reissusta, sisustushankinnoista, tämän kesän terassi- ja pihasuunnitelmista ja vaikka mistä, mutta en saa nyt mistään kiinni. Kameraa en ole jaksanut kaivaa esiin juuri ollenkaan, saati siirtää vanhoja kuvia koneelle käydäkseni niitä läpi. Nyt pitäisi vain ryhdistäytyä, sillä missään nimessä en halua blogin kirjoittamista lopettaa.

Tuntuu, että tämä kirjoitusblokki on sellaista kausiluontoista ja se iskee monelle bloggaajalle samaan aikaan eli mennään samassa syklissä ajatusten kanssa. Olenkin lukenut viime aikoina useammankin blogista vastaavanlaisista tuntemuksista, ettei huvita kirjoittaa. Tällä hetkellä muut sosiaalisen median kanavat vie mennessään ja itse roikun ainakin enemmän Snapchatin puolella. Jopa Instagram-tilini on kuihtunut kasaan, koska snäppäily on vaan niin paljon hauskempaa. Siellä ei tarvitse miettiä jokaista snäppiä, koska ne on voimassa vain sen yhden vuorokauden ajan. Blogikirjoitukset kun taas jäävät tänne hamaan tappiin saakka, tulee tänne tehtyä paljon harkitumpia julkaisuja.

Toivottavasti jaksatte silti pysyä mukana ja jos teillä on jotain toivepostauksia, niin laittakaa mulle ehdotuksia tulemaan, jospa se kirjoitusinto sieltä taas nostaisi päätään. Tässä kuitenkin kuvia kuluneilta viikoilta, ollaan nautittu paljon auringosta pyöräillen ja ihan vaan omalla pihalla. 🙂