Rahapussia kasvattaessa on hyvää aikaa miettiä tulevan keittiön käytännöllisyyttä ja nyt tuntuu ainakin siltä, että sellaista kaappitilaa tarvitaan, jonne saa kaikki keittiön pienkoneet helposti piilotettua ja otettua esiin tarvittaessa. Lisäksi kaipaan työtasoa ilman yläkaappeja. Esimerkiksi meidän tehosekoitin on niin korkea, että on lähes mahdotonta käyttää sitä työtason päällä, kun yläkaapit tulevat jo vastaan. Meidän keittiö on nyt U-mallinen, kun jääkaappi ja pakastin ovat omalla seinällään, mutta tulevaisuudessa haluaisin meidän keittiön olevan L-mallinen ja työtaso saisi jatkua ikkunaseinään saakka. Jääkaappi ja pakastin siirtyisivät pois nykyiseltä paikaltaan ja puhkaisisin pienen matkan seinää niiden takaa, jotta saadaan olohuoneen ja keittiön väliin lisää avaruutta. Näin saataisiin myös ruokapöytä keskelle ikkunaa, tällä hetkellä se ei nimittäin ole, sillä muuten keittiöön ei mahtuisi kävellä.
Kuvat ilman tarinaa
Välillä toivoisin voivani vain julkaista blogissani kuvia ilman sen kummempia tarinoita niille. Jokin kuitenkin aina pidättelee minua ja jään jumiin jo otsikkoa keksiessäni. Otsikko on muutenkin aina vaikein osa blogipostausta tehdessä, niin mitenkäs sitten kun ei ole edes mitään kerrottavaa muuten kuin kuvien muodossa.
Viherkasvien huoltoa

Ostin vuosi sitten Peikonlehden ja tuttuun tapaani olen hoitanut sitäkin huonosti. Mutta se on siitä huolimatta pysynyt mukana matkassa, kasvaen kokoa ja tehden uusia lehtiä. Nyt jo kuukauden päivät olen suunnitellut uuden isomman kukkaruukun ostamista, saamatta kuitenkaan mitään aikaiseksi.
Toissa viikolla silmääni kuitenkin osui vuodentakaiset kuvat peikonlehdestäni ja tajusin miten paljon se oikeasti on kasvanut. Samaan aikaan kiinnitin huomiota uusiin, vielä rullallaan oleviin lehtiin ja päätin toimia ennen kuin on liian myöhäistä. Kävin hakemassa Bauhausista samanlaisen, kokoa isomman ruukun ja kukkamultaa ja ryhdyin sunnuntaina toimeen.
Ottaessani peikonlehteä pois aikaisemmasta ruukusta, huomasin järkytyksekseni miten isot juuret viherkasvilleni oli kasvanut. Mutta vielä kamalampaa, huomasin vain iskeneeni sen vuosi sitten muoviruukussaan toisen ruukun sisään ja juuret olivat alkaneet kasvamaan muoviruukun pohjassa olevista rei’istä läpi. Mikään viherpeukalohan en ole, mutta tietääkseni näin ei nimenomaan saisi tehdä, vaan ne pitäisi aina istuttaa ruukkuihin. Ihme, että peikonlehti on jaksanut pysyä mukana.
Nyt asia on kuitenkin korjattu ja peikonlehti sai juurilleen isomman ruukun ja tuntuu kuin koko peikonlehti näyttäisi nyt isommalta ja komeammalta uuden ruukun myötä. Peikonlehti on nyt viikon verran saanut totutella uuteen isompaan kotiinsa ja se kyllä todella kaipasi sitä. Vauvalehdet aukesivat samantien ja uusia on jo tullut lisää. Toivottavasti meillä on vielä monta vuotta yhdessä kaikista edellisestä epäonnistumisista huolimatta. Muut kasvit pysykööt meillä tästä lähtien muovisina tai silkkisinä, leikkokukkia lukuunottamatta.




Monta Syytä Rakastaa on elämänmakuinen sisustus- ja lifestyleblogi. Kirjoittajana toimii sisustusalalla opiskeleva Nina, 6-vuotiaan pienen pojan äiti, joka rakentaa ja sisustaa omaa unelmakotiaan skandinaavisin ottein. Nina rakastaa valokuvaamista ja pyrkii taltioimaan kuviinsa aitoja hetkiä ja tunteita. Tästä blogista löydät rehellistä arkea ja inspiroivaa arjen kauneutta!












