Hyväksyntää

keittio-3.jpg
Olen yrittänyt hyväksyä keittiömme sellaisena kun se on. Halu remontoida se kokonaan on aivan valtava, mutta raha kun ei kasva puussa, on vain odotettava. Siihen kun lisätään vielä mahdottoman huono kyky säästää, on odotettava vielä kauemmin. 
Keittiö ei ole missään nimessä toivoton, eikä näitä kuvia katsomalla edes ruma vaan oikein miellyttävä. Mutta näistä kuvista on rajattu pois pähkinäpuun väriset sokkelit ja runko. Kamalan kirjava graniittitasokaan ei satu silmiin näissä kuvissa. Ja nimenomaan kuvien kautta olenkin yrittänyt hyväksyä keittiömme sellaisena kun se on.
Ihastelen aina kateellisena keittiökuvia, joissa työtasolta löytyy vain kahvinkeitin. Se ei kuitenkaan ole todellisuutta, ainakaan meillä, vaan työpöydältä löytyy lisäksi miljoona muutakin asiaa kuten leivänpaahdin, tällä hetkellä mehulinko, mikro ja kasa tiskejä. Olen yrittänyt miljoonat kerrat raivata työtasoa turhuuksista, mutta jos piilotan esimerkiksi mehulingon kaappiin, niin sinne se myös jää. Leipälaatikon sen sijaan tajusin piilottaa kaappiin, kun siellä on meillä tällä hetkellä melko tyhjää.

Rahapussia kasvattaessa on hyvää aikaa miettiä tulevan keittiön käytännöllisyyttä ja nyt tuntuu ainakin siltä, että sellaista kaappitilaa tarvitaan, jonne saa kaikki keittiön pienkoneet helposti piilotettua ja otettua esiin tarvittaessa. Lisäksi kaipaan työtasoa ilman yläkaappeja. Esimerkiksi meidän tehosekoitin on niin korkea, että on lähes mahdotonta käyttää sitä työtason päällä, kun yläkaapit tulevat jo vastaan. Meidän keittiö on nyt U-mallinen, kun jääkaappi ja pakastin ovat omalla seinällään, mutta tulevaisuudessa haluaisin meidän keittiön olevan L-mallinen ja työtaso saisi jatkua ikkunaseinään saakka. Jääkaappi ja pakastin siirtyisivät pois nykyiseltä paikaltaan ja puhkaisisin pienen matkan seinää niiden takaa, jotta saadaan olohuoneen ja keittiön väliin lisää avaruutta. Näin saataisiin myös ruokapöytä keskelle ikkunaa, tällä hetkellä se ei nimittäin ole, sillä muuten keittiöön ei mahtuisi kävellä.

Olen miettinyt keittiöön pientä freesausta vaihtamalla sokkelit valkoisiksi ja maalaamalla keittiön lattiakaakelit saumoineen vaaleammiksi. Näillä muutoksilla pystyisin ehkä vielä muutaman vuoden hillitä itseäni.
keittio-2.jpg

keittio-9.jpg

keittio-12.jpg

keittio-16.jpg

keittio-14.jpg

keittio-6.jpg

Kuvat ilman tarinaa

tarjoiluvaunu-6.jpg

Välillä toivoisin voivani vain julkaista blogissani kuvia ilman sen kummempia tarinoita niille. Jokin kuitenkin aina pidättelee minua ja jään jumiin jo otsikkoa keksiessäni. Otsikko on muutenkin aina vaikein osa blogipostausta tehdessä, niin mitenkäs sitten kun ei ole edes mitään kerrottavaa muuten kuin kuvien muodossa.

Jos omistaisin paljon kauniita piensisustustuotteita, sommittelisin tuolle tarjoiluvaunulle varmaan joka päivä jotain erilaista kaunista katseltavaa ja kuvattavaa. Tarjoiluvaunun kuvaaminen on ehdottomasti lempparini tässä huushollissa, mutta kun tavarat sen päällä ei vaihdu, tuntuu turhauttavalta sitä kuvailla päivästä toiseen vaikka kuinka kauniilta näyttäisi.

Nytkin ihastuin viikonloppuna tuohon näkyyn, Naistenpäivän ruusut Ikean tarjoiluvaunulla ja kaivoin muuten vaan kameran esiin. Useimmiten nämä tällaiset kuvat jäävät kuitenkin vain koneelleni eikä näe sen kummempaa päivänvaloa. Ajattelin nyt kuitenkin tehdä poikkeuksen ja jakaa vain nämä ihastuttavat kuvat ilman tarinaa.
tarjoiluvaunu-5.jpg

tarjoiluvaunu-3.jpg

Viherkasvien huoltoa

peikonlehti.jpg

Ostin vuosi sitten Peikonlehden ja tuttuun tapaani olen hoitanut sitäkin huonosti. Mutta se on siitä huolimatta pysynyt mukana matkassa, kasvaen kokoa ja tehden uusia lehtiä. Nyt jo kuukauden päivät olen suunnitellut uuden isomman kukkaruukun ostamista, saamatta kuitenkaan mitään aikaiseksi.

Toissa viikolla silmääni kuitenkin osui vuodentakaiset kuvat peikonlehdestäni ja tajusin miten paljon se oikeasti on kasvanut. Samaan aikaan kiinnitin huomiota uusiin, vielä rullallaan oleviin lehtiin ja päätin toimia ennen kuin on liian myöhäistä. Kävin hakemassa Bauhausista samanlaisen, kokoa isomman ruukun ja kukkamultaa ja ryhdyin sunnuntaina toimeen.

Ottaessani peikonlehteä pois aikaisemmasta ruukusta, huomasin järkytyksekseni miten isot juuret viherkasvilleni oli kasvanut. Mutta vielä kamalampaa, huomasin vain iskeneeni sen vuosi sitten muoviruukussaan toisen ruukun sisään ja juuret olivat alkaneet kasvamaan muoviruukun pohjassa olevista rei’istä läpi. Mikään viherpeukalohan en ole, mutta tietääkseni näin ei nimenomaan saisi tehdä, vaan ne pitäisi aina istuttaa ruukkuihin. Ihme, että peikonlehti on jaksanut pysyä mukana.

Nyt asia on kuitenkin korjattu ja peikonlehti sai juurilleen isomman ruukun ja tuntuu kuin koko peikonlehti näyttäisi nyt isommalta ja komeammalta uuden ruukun myötä. Peikonlehti on nyt viikon verran saanut totutella uuteen isompaan kotiinsa ja se kyllä todella kaipasi sitä. Vauvalehdet aukesivat samantien ja uusia on jo tullut lisää. Toivottavasti meillä on vielä monta vuotta yhdessä kaikista edellisestä epäonnistumisista huolimatta. Muut kasvit pysykööt meillä tästä lähtien muovisina tai silkkisinä, leikkokukkia lukuunottamatta.

peikonlehti-3.jpg

peikonlehti-6.jpg

peikonlehti-2.jpg