Mitä kuuluu?

Siitä on vierähtänyt nyt jo tovi kun viimeksi kirjoitin blogiin. Tuolloin en vielä osannut lainkaan ennakoida mitä tuleman pitää. En suunnitellut taukoa blogista enkä hiljaisuutta somesta, niin vain kävi.

Maailmani romahti viikkoa ennen joulua, enkä sen enempää syitä avaa tänne, mutta loppuvuosi tuli uitua melko syvissä vesissä. Vieläkin on vaikea muistaa aina pitää pää pinnalla, mutta yritän parhaani.

Isoja muutoksia on tulossa tänä vuonna enkä oikeastaan tiedä itsekään vielä millaisia, kaikki on vielä jotenkin niin sekaisin. Suunnittelemani koti on edennyt huimasti, mutta en ole saanut aikaiseksi käydä paikan päällä. Viimeksi kävin siellä jouluaattona ja tuolloin oltiin saatu jo rappuset asennettua. Myös keittiö on paikoillaan tasoja lukuunottamatta.

Yritän ensi viikolla tai kenties jo viikonloppuna saada kuvattua ja kirjoiteltua siitä lisää tänne blogiin.

Halusin nyt tulla ilmoittamaan, että hengissä ollaan ja blogi jatkaa normaalisti! Ihanaa uutta vuotta ja vuosikymmentä kaikille. 🙂

Joululahjat eskariin

Kuten pisimpään blogiani lukeneet tietävätkin, rakastan jouluisin aina tehdä jotain itse Eliksen opettajille ja hoitajille. Tänä vuonna tulee viides joulu, kun saan muistaa Eliksen hoitajia ja vaikka pyrinkin yleensä askartelemaan jotain yhdessä Eliksen kanssa, taitaa se kuitenkin mennä niin, että äiti askartelee. Toisaalta tykkään askarrella ja tänä vuonna innostuin tekemään joulukoristeiksi suloiset makramee-enkelit.

Itse askartelujen lisäksi rakastan myös paketoimista ja joskus paketoinnin suunnittelu ja toteutus vie enemmän aikaa kun itse sisällön. Tällä kertaa paketointia varten hain askartelukaupasta ekokartongit taustalle ja valitettavan huonon käsialan omaavana printtasin niihin toimistolla hyvän joulun toivotukset. Jotta enkelit pysyvät paikoillaan sellofaanin sisällä, kiinnitin ne siivistä pienillä ompeleilla kartonkiin.

Alunperin oli tarkoitus jättää paketointi tähän pisteeseen, mutta sellofaaniin käärityt enkelit näyttivät kovin tylsiltä ja kipaisin vielä Sostrene Grenessä inspiroitumassa ja se onkin sellainen paikka missä todentotta inspiroituu. Hetken pyörittyäni kaupassa, osui silmiini kauniit kultaiset joulukuusen koristeiksi tarkoitetut enkelit ja paketointiosastolta siroa kangasnauhaa ja tiesin miten viimeistelen paketit.

Nyt vain eskarin joulujuhlia odotellessa, jotta päästään antamaan nämä paketit ja kiittämään kuluneesta syksystä.

Aikaisempien vuosien askartelut löytyy myös täältä blogistani ja niitä pääset kurkkaamaan alla olevista linkeistä:

– DIY makramee joulukoriste
– DIY pannualunen
– DIY miniatyyripipo joulukoriste
– DIY taikataikina joulukoriste

Uusi petauspatja

Ostimme miehen kanssa vajaa kaksi vuotta sitten uusi sänky, moottoroidut 90cm leveät sängyt ja siitä saakka yöuneni on ollut aivan kamalat.

Sänky itsessään on oikein mainio, vaikka moottoriominaisuuksia ei juuri ollakaan käytetty. Yhdestä napinpainalluksesta huolimatta emme kumpikaan ole jaksanut säätää selkänojaa tai jalkatukea ylös telkkaria katsellessa tai töitä sängyssä tehdessä, puhumattakaan nukkuessa. Maksoimme siis vähän turhasta ominaisuudesta, mutta toki meillä oli vähän toisenlaiset odotukset kauppoja hieroessa.

Sänky itsessään on siis ihan loistava, eikä sen moottoriominaisuudet yöuniani ole pilannut. Se mikä on yöuniini vaikuttanut, niin herään jokaikinen aamu petauspatjojen välistä. Jo nukkumaan mennessä hivuttaudun niin lähelle miestäni, että joudun nukkumaan sänkyjen keskellä petauspatjojen välissä ja pikkuhiljaa yön kuluessa olen kaivautunut entistä syvemmälle petauspatjojen väliin. Joskus olen jopa herännyt toinen petauspatja ikäänkuin peittona, jalat ujuttautuneena sen alle.

Voitte varmaan kuvitella ettei ole kropalle mikään ihan miellyttävin nukkumatyyli. Niimpä päätin ostaa meille uuden 180cm leveän petauspatjan siitäkin huolimatta, että se vaikuttaa tietysti oleellisesti nyt moottoritoimintojen käyttöön, mutta kuten yllä kirjoitinkin, emme niitä juuri käytä muutenkaan.

Testasin sängynpäädyn nostamista uudella petauspatjalla ja jos molempia sänkyjä nostaa samaan aikaan, toimii tämä uudella leveälläkin petauspatjalla. Täytyy siis elää vain synkassa miehen kanssa sängyssäkin. 🙂

Ja ai että sitä tunnetta kun eilen heräsin petauspatjan päältä, en alta.

Sanottakoon vielä, että tämä sama ongelma on aina hotelleissakin, jos niissä on kaksi petauspatjaa. Jostain syystä se olen aina minä, joka nukkuu keskellä sänkyjä. Kuulostaako tämä tutulta teidän nukkumajärjestelyissä?

Ajatuksia joulukalentereista

Mitä enemmän oon alkanut miettimään ilmastoasioita ja kuluttamista, sitä enemmän mua on alkanut ahdistamaan mm. Joulu ja kaikki sen ympärille liittyvä hypetys. Meidän kulutuskulttuuri on aivan järkyttävää ja tän päivän joulukalentereissa se tulee todella vahvasti esille.

Kaupat on pullollaan toinen toistaan hulppeampia joulukalentereita aina karkkikalentereista tavarakalentereihin. Ennen jouluaattoa ja lahjojen jakoa voit ahmia 24 päivän ajan uusista tavaroista, jotka vastaa hintaluokaltaan joululahjoja.

Myönnän ihastelleeni itsekin erilaisia kosmetiikkakalentereita ja voisin oikeasti harkita Lakrids by Bulown joulukalenterin hankkimista, mutta todennut joka kerta sen olevan turhaa. Ostan mieluummin juuri ne tarvitsemani tuotteet kuin 24 sellaista tuotetta, joita ei välttämättä lopulta tule käytettyä.

Kävimme viime viikolla katsomassa Elikselle joulukalenteria ja annoin hänelle luvan valita mieluisimman. Odotin hänen valitsevan viisaasti sen, jonka sisältö on runsain ja pakkaus isoin, mutta toisin kävi. Elis ihastui erään joulukalenterin koirakuvaan ja halusi ehdottomasti sen. Kyseessä oli kaupan halvin, alle euron maksava ja sisältököyhin suklaajoulukalenteri, niitä joita omassa lapsuudessa oli. Yritin ehdottaa hänelle Kinder- ja Haribo-joulukalentereita, mutta hän piti tahdostaan kiinni ja niin hankittiin koirajoulukalenteri.

Vaikka Elis ei tietysti tehnyt valintaa samoista syistä kun mitä itse ajattelen joulukalentereista, en voi olla ajattelematta miten hellyyttävä hän oli joulukalenterinsa kanssa ja miten hänen päätös ei lopulta syntynyt sen perusteella minkä sisältö olisi ollut monipuolisin, suurin ja kallein. Olenkin yrittänyt opettaa häntä siihen, ettei kaikkea tarvitse omistaa ja vähempikin tekee onnelliseksi. Voidaan hyvin käydä esimerkiksi lelukaupoissa katselemassa ilman, että pitää aina saada jotain. Yritän ensisijaisesti tuoda Elikselle sisältöä ja iloa elämään yhteisellä tekemisellä tavaran sijaan ja voin sanoa onnistuneeni siinä.

Mitä ajatuksia teissä herättää nämä tavarajoulukalenterit ja oletteko sellaisia hankkinut?

Upeat laattavalinnat

Yläkerran kylpyhuoneiden lattialaatat sekä kodinhoitohuoneen seinälaatat on saatu nyt myös paikoilleen ja täytyy kyllä sanoa, että ne on aivan mielettömän upeat ja valitsemani Progress Profilesin anodisoitu titaani -alumiinilaattalista toimii todella hyvin kodinhoitohuoneen laattojen kanssa.

Meidän kaikki laatat on kuivapuristelaattaa, italialaisen Unicom Starkerin valikoimasta, jota jälleenmyy Kaakelikeskus. Yläkerran kylpyhuoneisiin valitsimme hieman terrazzomaisen Pietra di Gré -laatan koossa 60×60 ja lattiakaivojen ympärille sama laatta mosaiikkina. En voi edes sanoin kuvailla miten upea tuo laatta on livenä, olisin voinut jäädä raksalle ihastelemaan sitä koko päiväksi.

Mieheni halusi laatoittaa myös kodinhoitohuoneen seinät ja siihen valitsimme Unicom Starkerin Evo Stone -laatan sävyssä Ivory. Laatta on kooltaan 80×80, joka on sama kuin kylpyhuoneen Seamless -laatta. Jännitin todella paljon laattojen valintavaiheessa sitä, miten ne sopivat yhteen, mutta nyt paikan päällä sain huokaista helpotuksesta, sillä nämä laatat sointuvat upeasti toisiinsa.

Porrasremontti seisoo

Olen viime aikoina saanut muutamia kyselyjä meidän porrasremontista ja siitä miten se etenee ja olisiko saada siitä kuvia valmiina. Vastaus on ei ole, sillä porrasremontti seisoo.

Muutama kuukausi sitten intoa puhkuen aloittamani portaiden kunnostus on täysin kesken, maalarinteipit seinissä ja lattiassa, kokolattiamatot rullalla. Sain sudittua pohjamaalin itseäni miellyttävin lopputuloksin, mutta kun oli aika maalata kalustelakalla päälle, oli näky karmaiseva.

Lähdin syksyllä toteuttamaan tätä urakkaa netistä löytyvillä ohjeilla ja niiden mukaisesti ostin myös Tikkurilan Helmi -kalustemaalia sekä nappasin hyllystä kalustemaalille tarkoitetun siveltimen ilman ammattilaisen neuvoja, mutta maali olikin todella paksua ja sivellin surkea. Lopputuloksesta tuli raidallinen ja siveltimen vedot näkyivät todella selvästi. Homma jäi kesken, sillä tuttuun tyyliini innostus lopahti siihen.

Siitä saakka olen punninnut vaihtoehtoja jatkaa projekti itse loppuun tai palkata ammattilainen tekemään tarvittavat maalaukset. Ehdin jo täällä blogin puolellakin hehkuttaa miten helppoa tämä on, mutta myönnän olleeni väärässä. Nyt en ole oikeastaan edes jaksanut miettiä koko portaita, vaikka sen keskeneräisyys ahdistaakin.

Toivottavasti pian saisin taas uutta intoa saattaa se loppuun ja jakaa teille kuvia valmiista portaista, sillä niin moni teistä odottaa lopputuloksen näkemistä. 🙂

Pettynyt omiin valintoihin

Viime viikolla päästiin kokemaan ja toteamaan miten suuri merkitys huolellisella suunnittelulla on ja miten pienimmätkin yksityiskohdat tulee ottaa huomioon suunnittelussa, vaikkakin tässä tapauksessa meidät yllätti valitsemamme laatta ja sen vaikea työstö.

Alkuperäisissä kylpyhuonesuunnitelmissa laattojen kulmakohdat oli tarkoitus asentaa leikkaamalla laatat jiiriin ja näin välttyä rumilta laattalistoilta. Valitsemamme laatta oli kuitenkin niin kovaa, että laatoittajan oli todella vaikea työstää sitä ja useampi laatta halkesikin sitä leikatessa, mikä teki jiiriin leikkaamisesta täysin mahdotonta.

Kiireessä jouduimme sitten tekemään valinnan, jota nyt molemmat, sekä minä ja mieheni kadumme, nimittäin haimme saippuasyvennyksiin mustat laattalistat, jotka valitettavasti näyttävät lopputuloksessa suorastaan kamalalta. Ajattelimme mattamustien listojen sopivan meidän mattamustien sadesuihkujen kanssa, ryhdittäen saippuasyvennyksiä tyylikkäästi, mutta tyylikkyys on tästä lopputuloksesta kyllä kaukana.

Tuskailimme asian kanssa ja mietimme miten saamme pelastettua tilanteen. Vitsailimme jopa vetämällä hartsipinnoitteet kylpyhuoneeseen laatoituksen päälle. Rupesin googlettamaan vaihtoehtoisia laattalistoja, sillä meillä oli vielä toivoa purkamalla ainoastaan saippuasyvennykset ja asentamalla uudet laattalistat.

Koska meidän seinälaatta on todella paksua 10mm kokoista kuivapuristelaattaa, vaikeuttaa se huomattavasti tyylikkään listan löytämistä, sillä laatan paksuus määrää myös laattalistan paksuuden, joten sievää ja huomaamatonta laattalistaa ei tässä tapauksessa saada. Löysin kuitenkin netistä Progress Profiles nimisen laattalistojen valmistajan, jonka valikoimasta löytyy tyylikkäitä sisustuslistoja aina kultaisista titaanisiin alumiinilistoihin ja mallejakin löytyi useampi.

Valitsimme meille Progress Profilesin Projolly Triangle -laattalistat ja kävimme mallailemassa värejä meidän laatan kanssa yhteen ja päädyimme tilaamaan listat sävyssä anodisoitu titaani. Nyt vain sormet ristissä täytyy toivoa, että näillä listoilla saadaan tyylikäs lopputulos.

Raksakuulumiset osa 7: Sisätyöt käynnissä

Olohuone ja kotiteatterihuone

Viimeksi kun kirjoittelin ulkona tapahtuvista edistyksistä, niin nyt on vihdoin tapahtunut sisälläkin ja paljon onkin jo tapahtunut. Sisäseinien ja katon levyttäminen ja tasoittaminen on hyvällä mallilla nyt, kun sähköt on saatu vihdoin vedettyä paikoilleen. Yläkertaan on tulossa master bedroomin yhteyteen peräti kolme seinän sisään liukuvaa ovea, joiden runkoja odoteltiin ja nyt on myös sinne saatu rakennettua väliseinät kylpyhuoneeseen ja vaatehuoneeseen. Kuten kuvista näkyy, on yläkerrassa jo tasoituksetkin saatu lähes valmiiksi ja kummasti avartu tilat seinien ja katon saatua tasaista vaaleaa väriä pintaan.

Yläkerran lasikaiteet on myös ehditty jo tässä välissä asentamaan ja niiden kanssa olikin melkoista sumplimista alusta saakka, sillä mieheni oli todella tarkka siitä kuinka paljon niiden lattiaprofiilia jää näkyviin. Lattiaprofiilit oli kaiketi tarkoitus asentaa lattiavaluun, mutta ymmärtääkseni näin ei lopulta tehty, vaan siinä oli joku toinen tapa tämä toteuttaa, mutta kirjoittelen siitä enemmän myöhemmin.

Alakerrassa on laatoitustyöt saatu lähes kokonaan valmiiksi ja yläkerran laattoja vielä odotellaan saapuvaksi Italiasta. Meillä meinasi mennä yläkerran kylpyhuoneiden suunnitelmat uusiksi, kun olimme unohtaneet tilata laatat, mutta onneksi Italiasta oli juuri lähtemässä yksi kuorma, jonka mukaan saatiin meidän tilaus viime hetkellä ujutettua.

Meille on tulossa mm. yläkerran kylpyhuoneiden seinät hartsipinnoitteella, joka on antibakteerinen, antistaattinen ja likaa hylkivä materiaali ja kävimme toissa viikolla katsomassa näitä hartsipinnoitteita Belle Artissa, joka maahantuo italialaisia pinnoitemateriaaleja. Heillä on Helsingissä sopimuksen mukaan auki oleva toimipiste ja pääsin sinne tutustumaan pinnoitteisiin ja tilaamaan mallipalat omilla sävyillä.

Ensi viikolla tulee parketit ja sitä seuraavalla viikolla on keittiön sekä kaapistojen toimitus. Rappusetkin on jo saapunut tontille, odotan niiden asennusta innolla, vielä ei tosin ole tiedossa niiden asennuspäivä. Olohuoneen aukko avataan ensi viikolla, jolloin saadaan lisää avaruutta, kun kattokorkeus olohuoneessa tuplaantuu.

Yritän nyt jatkossa päivittää tapahtumia ahkerammin, kun sisätyöt edistyy näinkin hyvin. Tässä tuli nyt melkoinen pläjäys kerralla, mutta raportointia on hankaloittanut myös se, etten ole päässyt kuvaamaan työmaalle olematta tiellä.

Keittiö, ruokailutila ja olohuone
Keittiö
Alakerran kylpyhuone
Vieras-WC
Yläkerran aula
Master bedroom
Ikkunanäkymä master bedroomista olohuoneen läpi ulos
Yläkerran aula

Elän mun unelma-ammattii

Ensimmäisenä täytyy heti todeta miten kiitollinen olen miehelleni. Hänen ansiostaan olen saanut työskennellä sisustussuunnittelijana siitä saakka, kun valmistuin Helsinki Design Schoolista kaksi vuotta sitten. Välillä olo on kuin kohtalo olisi puuttunut peliin löytäessämme mieheni kanssa toisemme, sillä yhteisen huumorin ja yhteisten arvojen lisäksi meitä yhdistää myös ammatti ja kiinnostus rakentamiseen ja sisustamiseen.

Ilman mieheni uskoa minuun ja luottamista osaamiseeni, en tekisi tällä hetkellä työkseni sitä mitä rakastan eniten. Olen päässyt suunnittelemaan yhdessä asiakkaiden kanssa upeita yksilöllisiä arvokoteja sekä tekemään sisustussuunnitelmia myynnin tueksi uudistuotantoon.

Kun asiakkaana on rakentaja, on lähtökohdat suunnittelulle täysin erilaiset ja luotettava omaan ammattitaitoon ottaen huomioon kohderyhmä ja jättää niin rakentajalle kuin ostajalle varaa varustetason päivittämiseen ostopäätöksen syntyessä. Sisustussuunnitelmia lähdetään yhdessä ostajan kanssa muokkaamaan persoonallisemmiksi ja pidän huolta, että lisä- ja muutostöistä menee tieto rakentajalle sekä niiden dokumentointi hoituu asianmukaisesti.

Tässä kohtaa täytyy sanoa, että olen todella kiitollinen perhetaustalleni, sillä olen kasvanut kiinteistönvälittäjäperheessä, josta on varmasti hyötyä työssäni sisustussuunnittelijana. Olen vuosien varrella oppinut eri asuinalueista, niiden hintatasosta sekä asiakaskunnasta. On täysin eri asia tehdä sisustussuunnitelmat 1,5 miljoonan euron arvoasuntoon Espoon Westendiin kuin rivitaloasuntoon Espoon Perusmäkeen. Näin karkeasti ilmaistuna.

Sisustussuunnitelmia tehdessä voin aina kääntyä mieheni puoleen, jos joku tekninen toteutus askarruttaa. Hänen tuki on ollutkin korvaamatonta, enkä tiedä mitä tekisinkään ilman häntä. Hän osaa kertoa minulle erilaisten sisustusratkaisujen teknisestä toteutuksesta ja antaa suuntaa antavia kustannusarvioita, jolloin minun on helpompi keskustella myös asiakkaiden kanssa itse työn osuudesta ja siitä aiheutuvista kustannuksista.

JVG:tä lainaten voin vain todeta, että elän mun unelma-ammattii... 🖤

Vanhan tuunausta koulupöydäksi

Äitini kyseli muutama viikko sitten olisiko meillä tarvetta yhdelle Muuramen pikku kolmoselle, joka oli tädiltäni jäämässä ylimääräiseksi ja siitä lähti sitten ajatus laajentaa Eliksen työpöytää isommaksi koulupöydäksi.

Sovellan säilytysjärjestelmästä rakentamani pöytä-/hyllykokonaisuus on ollut tähän saakka todella toimiva, mutta viime aikoina pöytätilaa on kaivattu selvästi lisää Eliksen innostuttua piirtämään ja puuhastelemaan enemmän omassa huoneessaan.

Yläkertaan rakentamani työpiste on jäänyt täysin käyttämättä tehdessäni töitä aina joko sängyssä, keittiössä tai sohvalla ja keksinkin siirtää sieltä Ikean työtason pukkijalkoineen Eliksen huoneeseen ja lisäämään sinne alle Muuramen pikku kolmosen lisäsäilytystilaksi.

Huone koki melkoisen muutoksen 0 euron sijoituksella ja tuntuu kuin sinne olisi muuttanut kertaheitolla iso koululaispoika.

Yläkerrassa meillä oli työpöydän ääressä kaksi Hayn About A Chair -tuolia ja niiden kohtaloa nyt mietin, pitäisikö ne laittaa myyntiin? En keksi niille paikkaa enkä käyttötarkoitusta enää meillä, vaikka niistä kovasti tykkäänkin.